Rullakossa on
Maanantai aamu pienessä kyläkaupassa. Saimme toisenkin kaupan tavarat väliaikaiseen säilytykseen, kun kuljetusliikkeen auto oli hajonnu aamulla kaupalle. Olimme työkaverin kanssa kahdestaan töissä, hän kassalla ja minä hyllytin. Vanhempi pariskunta, mies ja nainen tulee kysymään jo valmiiksi ärtyneenä ”missä ne yrttikastikkeessa olevat hanhenmaksapallerot ovat?” ”Ne ovat loppu, huomenna varmaankin tulee lisää” No ei siinä pariskunta jatkaa matkaa. Varaston ovi oli auki ja sen eteen laitettiin rullakko, ettei kukaan menisi sinne. No kohta kuuluu hirmunen ryminä, kun tämän nainen on kaatanut oven edessä olleen rullakon ja tutki nyt noita toiseen lähikauppaan menossa olleita rullakoita. Menen paikalle tiedustelemaan mitä tapahtuu, johon nainen vastaa vihaisena ”Onhan teillä näitä palleroita, yrititkö huijata?”
Koita siinä sitten selittää ettei tavara ole tämän kaupan. No lopulta nainen lähti pääpunaisena kun huomasi miehensäkin poistuneen takavasemmalle. Mikä siinä henkilökunnan alueessa kiehtoo?
Eikö tuollaisista idioottimulkuista kannattaisi suoraan tehdä rikosilmoitus?
Tämähän on taas näitä keksittyjä tarinoita. Jos kauppiaalla oikeasti olisi toisen kaupan tavaraa jota asiakas haluaa niin tämä voisi siitä yhden paketin ostaa ja myydä asiakkaalleen kuten hyvä asiakaspalvelija tekee.
Mistä lähtien hyvä asiakaspalvelija = varas?
Ei se kaupankäynti, kuule, ihan taida tuollaisella mentaliteetilla toimia, että myydään naapuriliikkeelle kuuluvia myyntiartikkeleita omassa liikkeessä vain siksi, koska “on oltava hyvä asiakaspalvelija ja pystyttävä tarjoamaan asiakkaalle sitä, mitä asiakas haluaa”. Ne naapuriliikkeen tuotteet kun kuitenkin kuuluvat nimenomaan sille naapuriliikkeelle aivan samalla tavalla kuin ne niistä saatavat tuototkin, tuoton euromäärästä riippumatta. Vai ihan tosissasiko kuvittelet, että vilpillisyys kannttaa, kunhan vain saadaan asiakkaat tyytyväisiksi?