Runouden ystäviä kahvilassa

Työskentelin pari vuotta sitten kahvilassa, joka sijaitsee kauppakeskuksessa. Eräänä viikonloppuna kauppakeskuksessa järjestettiin kirjamessut, joilla vieraili useita kirjailijoita ja runoilijoita. Kun Tommy Tabermann lausui runojaan, pakkautui myös kahvilan alue ihmisistä. Pöytiin istuttiin vain kuuntelemaan runoilijaa, ei kahvilan asiakkaiksi. Tiskin eteen pakkautui ihmisiä seisomaan niin, että asiakkaat eivät päässeet tiskille tilamaan.

Kaiken huippu oli eräs rouva, joka seisoi juuri tiskin edessä. Ensin hän kääntyi ja sanoi minulle: ”laita se musiikki nyt pois, kun ei tässä edes kuule mitään!”. Laitoin musiikkia hiljemmalle, mutta en pois. Tästä kimmastuneena rouva toisti käskynsä. Minä vastasin, että ikävä kyllä minun velvollisuuteni ovat asiakkaillemme eivätkä hänelle ja hän voi myös siirtyä muualle kuuntelemaan. Mulkaistuaan minua rouva kääntyi poispäin.

Tiskille onnistui ihmisten läpi pujottelemaan asiakas, joka tilasi laten. Samalla hetkellä kun käänsin kahvimyllyn päälle jauhaakseni tuoretta espressoa, rouva kääntyi ja huusi pää punaisena: ”voisit olla edes käyttämättä niitä laitteita!”.

Siinä vaiheessa oli sekä itselläni että asiakkaalla hymyssä pidättelemistä… Niinhän minä voisinkin tehdä, vain että rouva saa kuunnella runoutta. Olisi tullut ajoissa että olisi saanut kunnon paikan, eikä olisi tarvinnut änkeä sinne mihin ei kuulu.

T:misu

8 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *