Ruuhka-aikaan kassalle jankuttaminen
(Olen tässä tarinassa tapahtuman sivusta seuraajana.)
Jonotin ruuhka-aikaan kaupan kassalle, edellä olevalla asiakkaalla on kohtalaisen kokoinen vuori tavaraa menossa kassan läpi, juuri ennen ostostensa maksua kyseinen herra päättää haluta kartongin X-merkkistä tupakkaa. Tähän kassa ilmoittaa että ko. ketjun myymälöissä ei myydä tupakkaa kartongeissa mutta irtoaskeina kyseistä merkkiä löytyy.
Aasiakas alkaa inttämään että ”ja kyllä varmasti myydään, olen ennenkin ostanut” Jankkaamistä kestää tovin. Seuraavaksi aasiakas julistaa että ”nyt myymäläpäällikkö tänne”, myymäläpäällikkö saapuu ja vahvistaa aasille saman minkä kassa on jo kertonut.
Aasiakas ei tee elettäkään maksaakseen ostoksiaan saati pakatakseen tavavuortaan, vaan jatkaa inttämistä ja äimistelee ”on se kumma kun ei myydä, vaikka olen täysi-käinen”. Samaa jankkaamista kestää vielä tovin.. Lopulta aasi hyväksyy irtoaskinsa ja maksaa ostoksensa.. Mutta edelleenkin vaan äimistelee kun miten ei myydä kartongeissa, eikä tee elettäkään pakatakseen ostosvuortaan hihnan päästä pois tieltä.
Kaupan käytäntöihin on yleensä jokin syy, ja voihan sen syyn pyrkiä selvittämään. Mutta en jaksa ymmärtää niitä aaseja, jotka katsoo että ruuhkainen kassajono on se oikea paikka alkaa vääntämään kättä kauppaketjun käytännöistä. Etenkään tällaisessa asiassa jossa aasiakas ei loppujen lopuksi jää paitsi haluamistaan tuotteista eikä joudu hinnoittelunkaan puolesta huonompaan asemaan koska ei se kartonkissa sen halvemmaksi Suomessa muutenkaan tule kuin vastaava määrä irtoaskeja.
Jos kyse oli pienemmästä kaupasta, niin tässä on asiakkaan lisäksi muitakin ”aaseja”. Tupakkia saa myydä kartongeittain kaikissa ketjuissa, mutta niitä kartokeja ei säilytetä kassalla. Pienessä kaupassa kartongin hakee yksittäiselle asiakkaalle nopeasti takatiloista. Isossa kaupassa tuo aiheuttaisi liikaa häiriötä.
Asiakkaiden maailmassa ei ole olemassa muita ihmisiä kuin he itse. Muilla jonottajilla ei ole merkitystä. Tosin suurin osa asiakkaista on niin yksinkertaisia etteivät he tuohtumukseltaan edes tajua aiheuttavansa jonoa.
Saa myydä toki, mutta ei kaupan ole pakko kartonkimyyntiä järjestää. Kaupalla voi olla omia syitä tähän vaikka kuinka.
Jos esim. ei ole luotu kassajärjestelmään kartongille omaa EPC:tä, tai jos tupakat ei tule varastoon kartongeiksi pakattuna vaan esim. isommissa tehtaan pakkauksissa irtoaskeina, tai jos kaikki kartongit on jo purettu, jne. jne.
Tietystihän asiaa voi tiedustella ja kysyä mutta pointtina oli se että pätöasiaa jäädään ruuhkan keskellä äimistelemään, kyllä tuossa tilanteessa pitäisi aasiakkaan ymmärtää että sitä kartonkia ei nyt vaan irtoa vaikka asiasta kuinka inttäisi.
Tarina ei kerro mitä keskustelua käytiin, mutta asiallinen myyjä ja myymäläpäällikköhän olisi vakuuttanut asiakkaalle että eiköhän me kartonki takahuoneesta löydä ja pyytänyt pakkaaamaan ensin kamansa jonka jälkeen asia olisi hoidettu ”sivussa”. Toivottavasti saitte hyytävästä käytöksestänne vähintään varoituksen työnantajaltanne.
Voi nakke kulta.
Siinä oli taas yksi nikotiini-ihme ”nikoniko” niin vajeessa, ettei tajunnut maailman toimivan itsenäisesti eikä hänen himojensa mukaan.
Yleensä kahvi- ja tupakkaihmiset ovat helposti vihastuvia ja muista piittaamattomia ’narkkeja’. Kun se himo on suurimmillaan niin ovat sietämätöntä porukkaa tavalla tai toisella. Välillä sitä todetaankin, että joltain on tainnut jäädä kahvikuppi väliin.
Normi kahviraivojen lisäksi olen yhden todella vakavan kahviraivokohtauksen todistaneena päättänyt, etten saata itseäni samanlaiseen tilanteeseen ja pyrin nykyään välttämään kofeiinia. Vaikka kahviraivo on sosiaalisesti hyväksyttyä.
Agstipurkauksestasi päätellen voisi kuppi kahvia tehdä ihan hyvää ja päälle vielä kunnon sikari.
Hieno yleistys
Ja yksi kaikkein ärsyttävimmistä ihmisryhmistä ovat ne joiden täytyy ilmaista omaa ”paremmuutaan” kun eivät johonkin tiettyyn ”paheeseen” ole sortuneet..
Etenkin Postin palveluita käyttäessä huomaa selkeästi ihmisten ”minä” -asenteen. Kiire on niin kauan, kunnes oma vuoro koittaa. Jonossa huokaillaan raskaasti, kun joku läväyttää tiskiin tuotteensa ja alkaa kyselemään, miten tämä pitäisi pakata ja mitä maksaa ja väittelee vielä hinnasta postineidin kanssa. Kestää ikuisuuden ja jonossa seisoskelijat ovat kärsimättömiä… kunnes oma vuoro koittaa. Sitten alkaakin perinpohjainen selitys ja vaatiminen, joka kestää tuplasti pidempään, kuin edellä olleen selvitys.
Junista en viitsi edes aloittaa… jokaisen jatkoyhteyden pitäisi odottaa juuri Minua Itseäni. Jatkoyhteyden, joka lähtee viiden tunnin kuluttua, eikä konnari siinä vaiheessa voi tietenkään edes ennustaa, kuka on missäkin. ”Rouva hyvä, me olemme vielä Oulussa, kyllä ne Kuopion jatkoyhteydet selkiävät sitten vähän lähempänä kohdetta?”
Ja jonothan johtuu Suomen idioottimaisesta kassakäytännöstä. Suomessa kolme kassaa ja viisi jonoa. Muualla kolme kassaa ja yksi jono. (Ei tosin auta yhden kassan puljuissa)