Sattuipa sopivasti

Vuosia sitten opiskeluaikoina kassalla työskennellessäni tuli pari nuorta miestä olutostoksille. Tarkoituksena oli ostaa mäyräkoira mieheen ja pyysin henkkareita nähtäväkseni. Pojista ensimmäinen oli maksamassa molemmat mäyräkoirat ja näytti mukisematta omat paperinsa, jotka olivatkin kunnossa. Sitten pyysin myös toiselta nuorukaiselta papereita. Tähän ensimmäinen totesi, että minun ei tarvitse niitä nähdä, koska hän maksaa molemmat mäyräkoirat.

Mutta valitettavasti se ei mene niin. Kerroin, että minun tulee nähdä koko seurueen paperit, koska on syytä olettaa että oluet menevät molempien käyttöön. Pojat alkoivat hieman hermostua, ilmeisesti henkkarit olivat jääneet toiselta kotiin tai sitten hän oli vielä alaikäinen, ja maksuaikeissa ollut poika totesi, että hän ostaa sitten vain yhden mäyräkoiran. No, ei se onnistu niinkään. Edelleen minun pitää todeta molempien olevan täysi-ikäisiä ennenkuin voin yhtäkään olutpulloa hänelle myydä. Tätä jankattiin hetki edestakaisin jonon muodostuessa poikien taakse. Aavistin, että ongelmia on tulossa ja otin molemmat maksamattomat mäyräkoirat hihnalta kassapöydän alle turvaan.

Lopulta, kun asia ei edennyt poikien toivomaan suuntaan, ensimmäinen nuorukainen tulistui lopullisesti. Edellinen asiakas pakkasi rauhassa ostoksiaan vielä kassan päädyssä ja hänen ostoksiinsa sattui kuulumaan samanlainen mäyräkoira kuin mitä pojat olivat ostamassa. Tämä tulistunut nuorimies päätti sitten napata edellisen asiakkaan vielä kassanpäädyssä odottavan maksetun mäyräkoiran ja luikkia sen kanssa ulos kavereineen. Mutta vauhti oli pojalla niin kova, että mäyräkoiraa kassapäädystä napatessaan se osuikin kaaressa kassan vieressä olevaan hälytintolppaan ja tämän seurauksena 12 kappaletta olutpulloja sisältöineen päätyi säpäleinä lattialle. Pojat olivat silminnähden häkeltyneitä lopputuloksesta ja hieman jämähtivät paikoilleen. Edellinen asiakas hermostui myös ja vaati poikia maksamaan hänen hajonneet oluensa. Nuorukaiset päättivät yrittää pakoon ja siinä samassa jonossa seuraavana vuoroaan tyynesti odottanut miesasiakas tarttui päätekijää hupusta kiinni ja sanoi auktoriteettia huokuvalla äänellä jotain tämänsuuntaista ”Eipäs mennä minnekään. Olen poliisi. Jos maksat hajonneet oluet kiltisti asia voidaan jättää tähän” samalla vilauttaen jonkinlaista poliisin henkilökorttia lompakostaan.

Miten voikin olla kassatytöllä kerrankin näin hyvä tuuri! Pojat maksoivat kiltisti hajonneet oluet, edellinen asiakas sai uuden mäyräkoiran ja itse kehut poliisisedältä, että toimin aivan oikein. Olin itse aivan järkyttynyt tilanteesta ja poliisin kehut saivat alaleuan väpättämään vielä entisestään, mutta kestin jotenkuten murtumatta sulkemisaikaan asti. Näin vuosia myöhemmin tilanne vain naurattaa enkä ole kyllä 100-varma oliko kyseessä oikeasti poliisi vain vaan muuten hyvällä tilannetajulla varustettu asiakas, joka kyllästyi nuorten miesten toilailuun.

Ehkä pojat oppivat, että kannattaa jättää se paperiton kaveri kiltisti kaupan ulkopuolelle odottamaan.