Seikkailuja kaupan kassalla
Olen ollut kaupan kassalla töissä kohta kaksi vuotta (sitä ennen vuosikausia erinäisissä asiakaspalvelutöissä kuten tarjoilijana, grillimyyjänä jne.). Päivittäin saan palvella myös aasiakkaita, ja tässä muutama tapaus ihan parin viime viikon ajalta.
1. Asiakas (keski-ikäinen nainen) kysyy, että saisiko hän maksaa kolikoilla kun on kertynyt niin paljon pikkurahaa. Vastaan että toki, mielelläni otan vähän lisää vaihtorahaa kassaan. Yleensä otan mieluusti kolikot joko suoraan käsiini tai lasken ne siltä pieneltä ”pöydältä” joka kassan yhteydessä on. Tälläkin kertaa (huomattuani että kolikoita oli tosiaan paljon) asetin käteni kupin muotoon. Asiakas päättikin kipata kolikkokasan kassahihnalle, joka tietysti alkoi liikkua. Sain juuri pysäytettyä hihnan ajoissa. Asiakas siinä päivitteli jotain että ”ohhoh, hupsista”, ja vastasin ystävällisesti hymyillen että ”olisi tosiaan tosi hyvä ettei tähän hihnalle laitettaisi rahaa tai vastaavia”. Asiakas kaivaa lisää kolikoita… ja tiputtaa ne samaan kohtaan hihnalle.
2. Olen tottunut siihen että moni asiakas on tympeä eikä sano sanaakaan tai edes katso päin koko kassatilanteen aikana. Tämä asiakas (keski-ikäinen nainen) tuijottaa minua herkeämättä alusta asti, vastaamatta tervehdykseen tai kommentoimatta mitään. Kerron loppusumman ja hän antaa minulle käteistä. Annan hänelle vaihtorahat ja kuitin asiaankuuluvien kohteliaisuuksien kera. Tämä täti paiskaa kuitin minua kohti ja alkaa huutaa suoraa huutoa, kuinka hän on sairaseläkeläinen. Kyseinen lause toistuu useasti ja joukossa on muutakin, josta en saa kunnolla selvää. Pyytelin anteeksi (tietämättä edes miksi pyysin anteeksi) aina naisen hiljennyttyä ja yritin pysyä ystävällisenä, ja huuto jatkui taas hetken aikaa kunnes täti hiljeni. Seuraavan asiakkaan tullessa kohdella nainen jatkoi matkaansa, mutta huomasin sivusilmällä että hän tuijotti minua vielä pitkään.
3. Meillä on muutama uusi työntekijä kesätyöläisinä. Yksi heistä tarvitsi kassallaan apua joten suljin oman kassani (oli todella hiljaista, vain joitakin yksittäisiä asiakkaita kaupassa ja minun kassallani ei ollut ketään) ja menin neuvomaan häntä. Hänen kassansa viereen tuli asiakas (vanhempi naisihminen) kärrynsä kanssa ja alkoi suureen ääneen mäkättää ”millä kassalla täällä oikein voi maksaa, vai pitääkö asiakkaiden täällä seisoa kun te vain juttelette”. Minä sanoin työkaverilleni että hän voi palvella asiakkaan, minä hoidan sen asian jonka kanssa hän oli tarvinnut apua. Ja koko tämän ajan työkaverini selän takana oleva kassa oli auki ja jonoakaan ei ollut… Muutenkin tuntuu usein että ihmisiltä ei löydy yhtään ymmärrystä sille, että jokainen kassatyöntekijä on joskus ollut ensimmäistä päivää töissä – ja nekin meistä, jotka ovat olleet pidempään, joutuvat joskus kysymään joltain toiselta apua.
Kiitos, kyllä helpotti saada avautua hieman. 😀 Yleisesti ottaen pidän työstäni paljon ja suurin osa asiakkaistamme on hirveän kivoja!
Tuo on niin tuttua että uusille työntekijöille ei löydy ymmärrystä, ei vaikka nimikyltissä lukisi harjoittelija tai toinen myyjä on selvästi uuden myyjän selän takana antamassa neuvoja. Kerran olen töissäni saanut huutoa asiakkaalta kun olen opastanut uutta myyjää. Meillä oli silloin myöskin hiljaista ja kun uusi myyjä oli epävarma kassan kanssa niin suljin oman kassani ja menin auttamaan häntä ja selittämään eri kassatoimintoja kuinka ne tehdään… siinä sitten tuli tällainen keski-ikäinen rouva raivoamaan että kun vaan seistään ja jutellaan kassan takana tekemättä mitään. Meni kyllä rouva hiljaiseksi siinä samassa kun tokaisin että ”auttelen tässä tätä meidän uutta myyjää kassan kanssa, hän kun on vasta kolmatta päivää töissä mutta olisko rouvalla ollut jotain jossa voisin kenties olla avuksi?”… tällä aasilla ei edes ollut ostoksia vaan lähti mutisten takaisin myymälään valitsemaan tuotteita. Ei edes anteeksi pyydellä jos ollaan väärässä vaan yleensä sitten poistutaan vähin äänin takavasemmalle…
Jos ne pyytelis anteeks, ei ne mitään aaseja olisikaan.
1. Seuraavan kerran viskaat kolikot hihnalta maahan ja käsket aasin keräämään roponsa
2. Opettele viittomakieltä, ehkä tuppisuut urpot siitä nolostuvat ja alkavat puhumaan, kun eivät halua että heitä luullaan kuuroiksi.
3. Seuraavan lerran pakotat urpon kassan taakse ja tivaat että hommiin siitä. Kun aasi siinä piipittää ettei osaa niin naura räksesti ja kysy että miltäs tuntuu.