Shampanjaa vai mitä se nyt oli

Tapahtui joitain vuosia sitten eräässä yökerhossa. Eräs keski-ikäinen hienostoleidi tuli tilaamaan shampanjaa. Avasin shampanjapullon, sanoin hinnan (muutaman kympin ero normaaliin kuohuvaan) ja leidi pillastui ja intti, että hinnan tulisi olla se ja se.

Tajusin, että hän oli tarkoittanut tarjouskuohuviiniämme ja yritin selittää, että hän oli selkeästi tilannut _shampanjaa_, eikä tarjousskumppaa. Avattu pullo kun on jo ostopäätös.

Leidi polki jalkaa, eikä suostunut maksamaan shampanjaa, vaan päätti, että hänellä on oikeus saada kuohuviiniä (eli hänen kielellään ”sitä shampanjaa”) sillä ja sillä hinnalla, eikä ole hänen vikansa, että kallis shampanjapullo on nyt avattu turhaan (ko. paikassa ei ainakaan siihen aikaan myyty laseittain shampanjaa). Lopulta selvisi, että hän haluaa kutsua kaikkea kuohuvaa shampanjaksi, koska shampanja kuulostaa vaan paremmalta ja ylellisemmältä ja kyllähän nyt tarjoilijan tulisi tämä tajuta.

Avattu shampanja myytiin lopulta täydellä hinnalla hänen seurueelleen ja leidi ei tajunnut ikinä, että oli itse harhaanjohtanut tilanteessa. Seurue oli kyllä anteeksipyytelevä ja nolona ja yritti selittää leidille, että ei pidä sanoa shampanja, jos haluaa sitä muutaman kympin tarjouskuoharia.

Samalla logiikalla voisin mennä tilaamaan piruuttani kyypparilta ”tuoppi/bisse” ja olettaa, että tarjoilija tajuaa, että haluan lonkeron jäillä. Ei voi ymmärtää.