Siivoojan arkea
Olen toiminut siivoajana/siistijänä erilaisissa kohteissa yhteensä parisen vuotta. Näissä hommissa kun on, moni katsoo siivoajaa pitkin nenän varttaan kuin kasaa P…. Mutta joo, ajattelin jakaa asioita siivoojan arjesta ja samalla pari ”ohjeistusta” meihin liittyen.
***
– Emme ole käveleviä roskakoreja
Olin siivoamassa toimistoja, ja eräs toimistotyöntekijä pyysi käsipaperia vuotavan nenänsä takia. Siis jos viitsisin tuoda samalla, kun tulen vaihtamaaan roskapusseja roskiksiin. Toin henkilölle paperia ja vaihdoin muiden pisteiden roskapussit ennen hänen pisteensä roskista. Tämä henkilö ojentaa mulle räkää valuvaa paperitolloa käteen, ja vaatimalla vaati että ottaisin sen suoraan hänen kädestään. Kerroin useampaan otteeseen ystävällisesti, että puolen metrin päässä hänestä on hänen pisteensä roskis, jota en ole vielä vaihtanut, jotta hän voisi laittaa sen paperin sinne (minua ei suoraan sanottuna – kovin montaa muutakaan, kiinnosta ottaa kenenkään räkää valuvaa paperitolloa käsiini). Lopulta päätin tehdä kompromissin: otin hänen pisteensä roskapussin ja avasin pussin suun hänelle, jotta saisi sen tollon sinne laitettua. Erittäin nyrpeän näköisenä hän sen sinne laittoikin.
– Alentavat kommentoinnit työhömme liittyen
Varsinkin paikoissa, joissa opetetaan (yläasteet, amikset, lukiot, yliopistot jne jne…) varsinkin nuoria ihmisiä, opettajat varsinbkin tuntuvat pitävän meitä alimpana pohjasakkana. Yliopistolla siivotessani eräs opettaja kertoi parille oppilaalleen: ”Kannattaa käydä tämmönen korkeampi tutkinto niin ei päädy siivoojaksi!” …tosin totuushan on se, että suuri osa (suomalaisista) siivoojista on juuri niitä korkeasti koulutettuja. Toisaalta hyvä asia, että opettajat ”pelottelevat” oppilaitaan paremman tuvaisuuden toivossa, mutta karu totuus on silti se, että Suomessa korkeakoulutetuille työntekijöille on vähän töitä – ellei suopstu tekemään siivoustöitä. Sitä paitsi, jos alentavaa kommenttia alkaa tulemaan tiety(i)ltä henkilöiltä enemmänkin, saattaa vessat ja pöydät lähteä helposti samalla rätillä. Saatte arvata kumpi siivotaan ensin. Alentavia kommentteja löytyy kyllä laidasta laitaan, jos niitä jaksaisi vaan kirjoitella, tämä on vain tosi yleinen kommentti.
– Emme vieläkään ole käveleviä roskakoreja – tai sylkykuppeja
Jos olen siivoamassa vaikkapa kauppakeskusta, monet heittävät mopin eteen roskia, kun niitähän minä juuri siinä keräilen – vaikka se oikea roskakorikin olisi puolen metrin päässä, tai se siivouskärry roskapusseineen heti vieressä. Ei se ole oikeasti kivaa. Jotkut jopa sylkevät siihen mopin eteen, tai vielä parempaa, juuri mopatulle pinnalle! Tosi aikuismaista käytöstä. Ikävä kyllä suurin osa tätä harrastavista on oikeasti aikuisia eikä teinejä.
– Emme ole muuten huoltomiehiäkään…
Vähintään kerran viikossa tulee joku kertomaan, että jostain on palanut lamppu, viemäri on tukossa tai hanan kahva on mennyt rikki. Vaikka haluaisin ja osaisinkin, en voi näitä töitä suorittaa, esimerkiksi senkin takia että meillä on aikataulut työtehtävien puolesta. Joutuisimme silloin jättämään jotain tekemättä ja siitähän haloo vasta syntyykin.
Meilläkään ei ole suoria puhelinnumeroita huoltomiehille vaikka olisi samaa firmaa, ja joutuisimme soittamaan siviilipuhelimesta (ja maksamaan laskumme itse) ja jonottamaan saman verran kuin tekin. Ottakaa itse yhteyttä huoltomieheen, kiitos.
Bonuksena: ”Miks te siivootte ton toimiston kaks kertaa viikossa ja mun toimiston vaan kerran viikkoon?”
– Koska kyseinen henkilö on maksanut ITSE lisäsiivouksesta firmalle, jolloin kyseinen koppi kuuluu työtehtäviini. Osta sinäkin lisäsiivous, niin kyllä siivotaan!
No nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen, koittakaa arvostaa siivoojia hieman enemmän 🙂 silloin tällöin kiittäminen ei ole pahasta, varsinkin jos se on aiheellista tai pyynnöstänne tehdään jotain ekstraa. 🙂
Onneksi kaikki eivät ole idiootteja siistijää kohtaan . Sitäpaitsi me ollaan parkettikosmentologeja.. Lakkoon meidän pitäis mennä jotta saatais arvostusta ja palkkaa lisää niin olis motivaatioo tehä yli mitoitettua hommaa..
Tuttuja tilanteita entiselle siivoojalle. Asiakkaissa eniten ärstyttivät ylitöihin tahallaan jääneet kyttääjät. Ohjeistuksena oli, että vain vapaat pöytä/hyllypinnat pyyhitään ja tavaroita ei nostella eikä niihin kosketa papereiden sekoittumisen ym välttämiseksi. Kyylät sitten siivoojan tullessa paikalle nostelivat itse tavaroitaan, että ”varmasti tulee puhdasta eikä mikään jää pyyhkimättä kun muuten on aina ihan pölyistä”. Minä en sitä ohjetta ole laatinut, jos haluatte meidän pyyhkivät tavaroiden alta niin soittakaa meidän sopimusvastaavalle ja pyytäkää muutosta. Nyt aiheutatte vain aikataulun venymistä ja tarpeettomia ylitöitä.
Toinen ärsyttävä asiakasmalli oli ”mulle ei kelpaa mikään”. Koputit toimiston avoimeen oveen ja kysyit saako käydä siivoamassa. Jos vastaus oli myöntävä (ja se aina oli), pomo soitti seuraavana päivänä, että asiakas on valittanut siivoamisesta aiheutuneesta häiriöstä. Jos jätit kysymättä ja ohitit kyseisen asiakkaan toimiston häiriköinnin välttämiseksi, pomo soitti seuraavana päivänä, että asiakas on valittanut kun ei ole siivooja käynyt. Tämän ongelman olisi voinut selvittää vaihtamalla ajankohtaa vakituisesti myöhemmäksi tai sanomalla ”Mulla ois tässä X ja Y kesken. Sopiiko, että tulet siivoamaan tänään 15min myöhemmin?”. Mikäs siinä, olisin käynyt silläaikaa siivoamassa muita toimistoja saman käytävän varrella.
Ykköskohdan voi tavallaan ”ymmärtää”. Surkean toimistorotan viikon kohokohta olisi päästä tuntemaan itsensä mahtavaksi loordaamalla siivoojan, tuon maan matosen, ylitse mutta se siivoojanpentele ei suostukaan pelaamaan mukana. Kuvitteleeko se olevansa ihminen???
Kakkoskohdan pellet puolestaan ovat ihan vaan ajastaan jäljessä (siinä tosin ei mitään uutta, mitä akateemisiin suojatyöpaikkoihin tulee). Hyvä koulutus nimittäin ei ole tässä maassa taannut työllistymistä enää vuosikausiin.
Olen itse ollut monta vuotta pienen kaupan kassalla töissä ja käynyt samalla koulua, sekä ollut hotellissakin töissä. Itse arvostan siivoojien työtä todella paljon, ja harmittaa kovasti jos heitä kohdellaan alentavasti. Juttelen tai ainakin tervehdin siivoojia aina ja hymyilen, toivon piristävän heidän päivää edes vähän 🙂
Varsin mukavaa on myös se kun joutuu siivoamaan myymälää sen aukiolo aikana. Jotkut asiakkaat tuntuvat oikein tahallaan tekevän kiusaa. Käytävällä maleksitaan ja jalkaa siirretään juuri sen verran kuin on aivan pakko vaikka nähdään minun tulevan kärryn kanssa. Tai jos moppaan/harjaan lattiaa niin juuuuri siitä kohtaa on pakko talloa vaikka ohi pääsisi metrien säteellä. Myös työasuni on aivan erilainen kuin kaupan henkilökunnan. Silti minulta tullaan kyselemään missä mikäkin tuote on. Ymmärrän että asuja ei välttämäti tule niin tarkkaan katsottua, mutta luulisi sen siivouskärryn ja kädessäni olevan pölyhuiskun/rikkaharjan/mopin kertovan jotain…. Kun vastaan etten valitettavasti tiedä kun olen siivooja, tulee takaisin ruttoinen mulkaisu.
Myös yllättävän monella tuntuu olevan reikä alahuulessa tai muuten vain suun motoriikassa jotain vikaa lattiaan klimppaantuneista purukumeista päätellen…
Itse monessa myymälässä/kaupassa siivonneena voin kertoa, että kommentti ”en tiedä, olen siivooja” ei ole suotava (ainakaan ko. siivousfirman alaisuudessa jossa itse työskentelin, tuskin muuallakaan). Asiakkaalle kuuluu kertoa ystävällisesti, että anteeksi en tiedä, mutta voin etsiä sinulle myyjän opastamaan. Usein kuitenkin tiesin paikkaa monta kertaa siivonneena tuotteiden paikkoja, ja osasin neuvoa, tai tarjouduin itse etsimään tarvittavaa tuotetta asiakkaan kanssa. Aina olivat tyytyväisiä. Siivooja edustaa kaupan henkilöstöä siellä työskennellessään yhtälailla kuin muutkin työntekijät.
muuten koen tätä samaa, mutta mikä firma ei hanki esim kauppakeskuksiin työpuhelinta?? tai mikset soita viiden sekuntin puhelua pomolle, joka hoitaa asian eteenpäin?
”Meilläkään ei ole suoria puhelinnumeroita huoltomiehille vaikka olisi samaa firmaa, ja joutuisimme soittamaan siviilipuhelimesta (ja maksamaan laskumme itse) ja jonottamaan saman verran kuin tekin. Ottakaa itse yhteyttä huoltomieheen, kiitos.”
Tämä kuulostaa oudolta. Meidän firman työntekijät tekevät paljon töitä asiakkaan tiloissa. Meillä on ohjeistettu ja työntekijöiden kanssa sovittu, että jos he saavat vihiä jostain lisätyöstä, niin siitä tulee heti kertoa eteenpäin joko sille, joka kyseisen työn voisi tehdä, tai omalle esimiehelle. Nehän tuovat lisää rahaa firmalle, ja sitä kautta auttavat kaikkia. On puhuttu myös pienen bonuksen maksamisesta näiden lisätöiden keräämisestä, mutta ainakaan vielä siihen ei ole menty.
On meillä työpuhelimet toki, mutta niistä voi soittaa vain oman esimiehen alaisille (ja esimiehelle toki), mutta ei esimerkiksi huoltomiehille. Esimiehetkään ei vastaile niihin puhelimiin kovin usein kun on asiakastapaamisia ja kaikkea muuta, toki sitä yritetään ensin. Jätän myös viestin ja tekstarinkin, mutta yleensä niitä ei huomata kovinkaan pikaisesti. Jos on jostain syystä ”ylimääräistä” aikaa voin käydä katsomassa löytyykö huoltomiestä, mutta todennäköisesti saa sen huoltomiehen nopeiten paikalle itse soittamalla jos ei hän jo tontilla ole 🙂
Ihmettelen itsekin millaisia sottapyttyjä ihmiset osaavat olla (suuri myötätuntoni ja kiitokseni kaikille siivoojille). Pitääkö virheelliset punnitustarrat todellakin pudottaa lattialle tai liimata vaakaan? Onko purkan sylkeminen tai roskien heittelylattialle jonkun mielestä hyväksyttävää käytöstä? Paras tapaus jätti litran jäätelöpakkauksen sulamaan kosmetiikkahyllyyn alle viiden metrin päähän pakastimesta (ja siinä vaiheessa kun se lopulta löytyi oli tosiaan kokonaan valunut pitkin hyllyjä ja muita tuotteita) -.-
Olen täysin eri mieltä kanssasi siitä, että ”Suomessa korkeakoulutetuille työntekijöille on vähän töitä”. Minä korkeakoulutettuna olen käytännössä saanut aina lähestulkoon valita työpaikkani, meitä korkeakoulutettuja kun kuitenkin on verrattaen vähän ja todelliset osaajat viedään käsistä. Tietysti, jos valitsee koulutusalansa väärin ja uskoo että korkeakoulututkinto miltä tahansa pilipalialalta (esim. näyttelijät, muusikot, muut taiteilijat) takaa työpaikan, voi samantien asennoitua tekemään kassatyötä ja siivousta mahdollisesti loppuikänsä..
Tuurista kiinni. Korkeasti koulutettuja on nykypäivänä kaikista ns. ammattiluokista eniten työttömänä.
Ei tuo tuurista riipu, vaan alasta. Esim. itse olen lukenut yhdistelmää matematiikka, tietojenkäsittelytiede ja tilastotiede ja tällä yhdistelmällä töitä riittää. Minulle jopa headhunterit soittavat ja tarjoavat töitä. Sitten eri asia ovat tietysti erilaiset pilipalitutkinnon yhteiskunnallis-humanistisilta aloilta, joilla ei pääse edes ilmaisharjoitteluihin.
Voin samaistua täysin tuohon! Tykkään siivoustyöstä,mutten kaikista siivouskohteesta,ylimielistä nyrpeilyä,halveksivia katseita,tahallaan sotkemista. Joskus ollaan iloisia,mut sit jos sattuu olemaan paska päivä niin se puretaan siivoojaan:/ pieni palkka,paljon töitä ja vähän aikaa ja silti pitää hymyillä jatkuvasti:/