Tahdotko piristää lähiliikenteen konnarin työpäivää?
Ah, lähiliikenteen konnarit, nuo harmaapukuiset, kaikesta kivasta niuhottavat ilonpilaajat. Eikö olekin ikävää katsella, miten he siinä räytyvät naama happamana? Eikö olisikin kiva hiukan ilahduttaa heitä? Lue eteenpäin, sillä luvassa on loistavia vinkkejä, miten Juuri Sinä voit piristää lähiliikenteen konnarin työpäivää!
1. Tarjoa seteliä kertomatta, mihin olet matkalla. Lähiliikenteen konnariksi ei edes pääse ilman selvästi keskitasoa parempia telepaattisia kykyjä. Niinpä ammattikunna edustajat siis ilahtuvat suuresti aina, kun pääsevät tätä lahjakkuuttaan käyttämään! Nouse vaikkapa Helsinkiin matkalla olevaan N-junaan Korsosta, lyö konnarille viisikymppinen käteen ja katso, kun hän hymyssä suin vain tietää, että sinä et suinkaan ole yksi niistä, jotka vaihtavat esimerkiksi Tikkurilassa Tampereen tai Pasilassa Turun InterCityyn, vaan olet matkalla nimenomaan Helsinkiin.
2. Kun tulet asemalle, hakeudu samaan sumppuun muiden ihmisten kanssa ja tunge tämän jälkeen joukon jatkona sisään siitä yhdestä ja ainoasta ovesta. Konduktöörin sydäntä lämmittää, kun hänen rakkaan junayksikkönsä viittä muuta käyttökelpoista ovea ei turhaan kuluteta. Voit entisestään parantaa konnarin mielialaa tämän jälkeen letkauttamalla jotain siitä, miten junat ovat aina myöhässä.
3. Mitä junan oviin tulee, niiden kanssa pelleily on myös konnarin mielestä todella hauskaa, samoin kuin se, että seisot ovien tukkeena jotta kaverisi, jota ei kiinnosta ottaa yhtäkään juoksuaskelta, ehtisi löntystää jäljellä olevat sata metriä junalle. Konnari kyllä ymmärtää, että kymmenen minuuttia on todella pitkä aika nuoren ihmisen elämässä, eikä sitä voi tuhlata odottamalla seuraavaa junaa.
4. Kun vihdoin olet sisällä junassa, paranna konnarin päivää entisestään jäämällä siihen valmiiksi ahtaaseen Helsingin puolen päätyyn ja marise konnarin nähdessäsi, että ei ole istumapaikkoja. Kuka tahansa konnari on riemuissaan päästessään asiakaspalveluhengessä kertomaan aikuiselle, tervejalkaiselle ihmiselle, että alle 50 metrin päässä junan toinen pääty kumisee tyhjyyttään, tervetuloa sinne.
5. Keksi hulvattomia perusteluita sille, miksi juuri sinun pitäisi juuri tällä kertaa päästä määräasemallesi, vaikka sinulla ei ole rahaa eikä lippua. Konnari ei nauti juuri mistään niin paljon kuin hassunhauskoista tarinoista kotiin unohtuneista lompakoista ja koiran syömistä matkakorteista.
6. Pidä luento siitä, että joukkoliikenteen pitäisi olla maksutonta. Konnareita imartelee suuresti, jos joku vihdoinkin tietää ja tunnustaa heidän päättävän yksin sekä joukkoliikenteen maksullisuudesta että lippujen hinnoista.
7. Juo alkoholia junassa. Kyllä konnarit pohjimmiltaan tietävät, että juna ei ole liikenneväline, jonka olisi tarkoitus kuljettaa ihmiset mukavasti ja turvallisesti määränpäähänsä, vaan Juuri Sinun olohuoneesi, jossa he nyt vaan sattuvat olemaan töissä kuullakseen sinun huisin hauskoja känniläppiäsi.
8. Huumeiden piikittäminen junan vessassa ei ole ainoastaan mukavaa ja terveellistä, se on myös keino sosiaalistaa yksinäistä työtä pakertavia konnareita ja junasiivoojia. Kummankin ammattiryhmän edustajat suorastaan kehräävät päästessään vuorovaikutukseen keskenään, kun sinun jälkeesi jättämiesi neulojen pois siivoamisesta pitää sopia.
9. Uhkaa konnaria väkivallalla ja tarvittaessa tehosta tätä nousemalla pystyyn ja lähestymällä häntä nyrkit pystyssä. Konnarit eivät nauti mistään niin paljon kuin lännen nopeimman leikkimisestä pippurikaasusumuttimillaan. Kumpi ehtii ensin? Sinä mottaamaan vai konnari suihkauttamaan? Jännää ja kivaa!
10. Kommentoi konnarin ulkonäköä, ehdota seksiä tai käpälöi. Konnarit ne aina jaksavat teeskennellä olevansa vain töissä, mutta humalaisiin junamatkustajiin fiksoituneita nymfomaaneja he oikeasti ovat ikään ja sukupuoleen katsomatta, eivätkä odota mitään yhtä kiivaasti kuin ehdotuksia lemmenleikkeihin viinalta haisevilta asiakkailta. Toimii varmasti joka kerta!
Keksit varmasti muitakin keinoja piristää lähiliikenteen konnarin työpäivää jos oikein kovasti mietit, mutta näillä pääsee jo hyvään alkuun. Yhteisellä matkalla!
Anteeksi, unohdin aivan mainita pari ehdottoman varmaa kikkaa konnarin mielen virkistämiseksi!
11. Ala neuvoa konnaria, että mikä lippu kelpaa missäkin. ”Oon ennenkin päässyt Saviolle seutulipulla!” on varma hitti, varsinkin humalaisen jollottavalla äänellä kailotettuna.
12. Yritä matkustaa HSL-arvolipulla vaikkapa Järvenpäähän tai Riihimäelle, jotka eivät kuulu HSL-alueeseen. Konnari nauttii haasteesta, kun pääsee vääntämään sinulle rautalangasta, miksi tämä ei käy päinsä.
13. Nouse junaan, joka ei pysähdy asemalla, jolle olet matkalla, ja tee tästä pysähtymättömyydestä numero. Konnari on asiakaspalvelija henkeen ja vereen, ja nauttii täysin rinnoin tilanteesta, jossa pääsee selittämään sinulle, oletettavasti aikuiselle ihmiselle, että on asiakkaan vastuulla olla itse selvillä siitä, mihin junaan on nousemassa.
14. Kysy, millä bussilla pääsee helpoiten esimerkiksi Leppävaaran asemalta ties minne Espoon perukoille. Kaikki konnarit ovat intohimoisia linjakarttojen pänttääjiä, ja vastaus tulee kerta toisensa jälkeen kuin apteekin hyllyltä.
15. Näyttele, että olet hyppäämässä raiteille tai työnnä sinne ”vahingossa” vaikkapa tyhjät lastenrattaat. Tämä ikivihreä hitti tuottaa sellaisia hulvattomia sivuvaikutuksia kuin hätäjarrutuksen ja rikosilmoituksen, ynnä tietenkin hassunhauskasta jekustasi ikihyviksi ilahtuneen junahenkilökunnan.
Ehkä paras kirjoitus, mitä täällä on kuunaan nähty 😀
Samaa mieltä! Tosi hyvin kirjoitettu ja erittäin hauska! Kiits!
Yhdyn edellisiin puhujiin, todella loistava kirjoitus!
Eikä vaan hauskaa vaan niin totta!
Eikä ollut, tavallinen umpitylsä luettelo anekdootin sijaan.
Nostan hattua tälle tekstille! Kerrankin osataan käyttää kieltä ja sarkasmia tavalla mikä on oikeasti hauskaa 🙂
Oisipa hauska saada vielä lipuntarkastajan tarina tähän. 🙂
Hauskimman tästä tekee myös se, että tää on täyttä totta joka sana 😀
Lisäks vielä tietysti ne, jotka puhuu puhelimiinsa joskus todella henkilökohtaisia asioita, ja tietysti todella kovaan ääneen, yleensä ovien edessä, ja hermostuu kun konnari ”kyttää vieressä”, vaikka ovella seisoskelu on osa työnkuvaa. Sitä on aina yhtä ihanaa päästä selittämään, koska konnarilla on hyvin aikaa ja korkea motivaatio selittää tällaisia asioita! Ja sitten ne rakkaat lapsukaiset ja vähän vanhemmatkin, joiden on pakko saada pitää sadesäällä kuraisia kenkiään penkillä. On aina mukavaa tietää, minkälainen kamala tilanne juuri sillä matkustajalla on päällä, jotta hän on oikeutettu lepuuttamaan jalkojaan penkillä kengät jalassa! Hyvin kiinnostavia keskusteluja! 😀
Aivan loistava tarina, hyvähyvä 🙂
Mainio kirjoitus! Välillä käy sääliksi konnareita jotka koittavat luovia kaikkien pöhnäpäiden, dementikkojen ja avohoitopotilaiden kanssa.
Niin mukahauska teksti etten jaksanut kokonaan edes lukea. Vähän omaperäisyyttä, please.
Hyvä teksti aivan mahtava
Tuollaisia hölmöjä asiakkaissa ikävä kyllä on.