Tasaraha paras raha

Kaupan kassalla on saanut tottua siihen, että monet vekslaavat kolikkojen kanssa saadakseen vaihtorahansa tasarahana, ja mieluiten vielä seteleinä. Sinänsä ihan ymmärrettävää, kasa pikkukolikoita kilisemässä pussin pohjalla on ärsyttävää kenestä hyvänsä. Minua myyjänä tämä ärsyttää siinä vaiheessa kun asiakas keksii että hänellä onkin vielä se viisitoista senttiä vasta sen jälkeen, kun olen jo ehtinyt lyömään summan koneelle. Joudun antamaan asiakkaalle kuitin joka ei täsmää, ja laskemaan vaihtorahan uudestaan päässä. Päässälasku sinänsä ei yleensä ole ongelma, mutta kassalla menee sen verran automaatiolla, että kun yhtäkkiä joutuukin laskemaan jotain, siihen voi mennä hieman kauemmin kuin se asiakkaan odottama nanosekunti.

Ja sitten on vielä niitä, jotka vievät tämän tasarahan tavoittelun asteen pitemmälle. Tilanne menee yleensä jotakuinkin näin:

Myyjä: ”12,55e”
Asiakas: *ojentaa 20e setelin* ”Oota mä katon olisko mulla vielä se 2,55e.”
Myyjä: ”Joo.”
Asiakas:”Mulla on kaks euroa… Hei Pentti-Liisa, olisko sulla 55 senttiä?
Pentti-Liisa: *Kaivaa lompakkonsa jostain laukun/repun/taskun syövereistä, laskeskelee kolikoita aikansa* ”Mulla on vaan 50 senttiä.”
Asiakas: ”Äh, hei, Pirkko-Juhani, olisko sulla viittä senttiä?”
Pirkko-Juhani: *Kaivaa lompakkonsa jostain laukun/repun/taskun syövereistä, laskeskelee kolikoita aikansa* ”Mulla on 20 senttiä”
Asiakas: No ei taida nyt olla.
Ja myyjä laskee vaihtorahat 20 euron setelistä sillä aikaa kun Pentti-Liisa ja Pirkko-Juhani laittavat kolikot takaisin lompakkoihinsa ja pistävät lompakot takaisin taskuihinsa.

Erityisen käsittämätöntä näissä tapauksissa on nimeomaan tämä useammalta kuin yhdeltä henkilöltä kolikkojen kyseleminen. Onko se tosiaan niin tärkeää saada se tasaraha että koko suvun tai kaveripiirin pitää vuoronperään kaivaa lompakkonsa esiin viimeisten puuttuvien senttien takia sillä aikaa kun jono takana kasvaa?

Jaa tämä tarina:

9 kommenttia

  1. :DDD sanoo:

    Tuosta hommasta saa kyllä melkoisen shown aikaiseksi

    No ei se toki väärin ole, ainoa mikä ärsyttää on sitten se satunnainen ihmettely, että ”etkö osaa laskee päässä vaihtorahojen määrää? ” No toki, keskivertoa parempi päässälaskija, mutta jos olen laskemassa juuri kädessäni olevia kolikoita ja siihen lykätään kolme-neljä kertaa muutama roponen aina lisää, niin ylläri, että se vie hetken enemmän aikaa ja saattaa jopa olla, että tarvitsee laskinta, jos sitä pikkuhilua alkaa ropisemaan vasta maksun päätöksen jälkeen.

    • ytyjjj sanoo:

      Tai ne ihanat aasiakkaat jotka alkavat huudella heti kymmenesosasekunnin jälkeen ”sun pitää antaa mulle x rahaa takaisin, katoku mää annoin sulle y verran nii tulee se x takasi”. Vaikka heitto olisinkin oikein niin silti siinä usein menee mukavasti sekaisin laskuissa ja taas jonossa perässä olevat kiittävät….

  2. Nicor sanoo:

    Jos käteisellä maksava haluaa tähdätä kohti tasarahaa, niin kannattaa aloittaa ”alhaalta ylöspäin”. Jos hinta on tuo 12,55€, niin etsi ensin 5snt, sitten 50snt, sitten 2€ ja viimeiseksi 10€. Nyt jos jotain tarvittavaa osasta..esim. 2€-kolikkoa ei löydy, niin sinulla on kuitenkin jo se 55snt kädessä, mikä auttaa kummasti vaihtorahojen suhteen.

    Lähes kaikki kuitenkin aloittavat ylhäältä päin ja 2€ kolikon puuttuessa antavat sitten 20€ setelin ja marmattavat kun heille kertyy niin paljon pikkuhiluja.

  3. jepjou sanoo:

    Meillä kiskalla kauppias sentään toi laskimen kassalle. (Silti haukku ja marmatti ”kolikkomummoja” 🙂 )

  4. Vastarannan kiiski sanoo:

    Minä vihaaan kaupassa käyntiä ja kassatoimituksia juuri näiden säätäjien ja räpeltäjien takia. Itse maksan aina kortilla, jotta suoritus kassalla olisi mahdollisimman nopea ja kätevä molemmin puolin. Maksutapahtuma on asia erikseen, mutta tämä tyhmä ja hidas kansa on kyllä erinomainen järjestämään tukoksen missä hyvänsä. Jos se ei ole kassa, se on hyllyjen välissä kapein mahdollinen käytävä, jossa jäädään naapurin kanssa jutulle ja tukitaan käytävä vähintään kolmella kärryllä.

  5. jovalmistunut sanoo:

    Tää on jotenkin niin älytöntä, että valitetaan kuinka hankalaa on laskea jne., mutta sitten me laskemisen ammattilaiset, matemaatikot emme kuitenkaan kelpaa kesätöihin kassalle.

  6. Käteviä apuvälineitä sanoo:

    Pikkuvinkki: hankkikaa kolikkorenki, jos käytätte käteistä. Itse selviän kassalla tasarahalla muutamassa sekunnissa.

  7. nolo sanoo:

    Se on kyllä hauskaa, että itseäni hävettää jo se kun joskus harvoin maksan käteisellä ja olen siinä niin huono:
    Kassatäti: ”Eli 22,50e”
    Minä pää punaisena: *Kaivan 20e setelin lompakosta* ”Joo tässä on tää”
    Kassa: ”Kiitos”
    Minä vielä punaisempana: *Kaivelen kolikko-osiosta 2e kolikon ja 50snt ei tartu hyppysiin alle 15sek sisällä. Tuskastun. Päädyn ojentamaan kassatädille 5e setelin ja noidun mielessäni sitä, että lompakkoni on täynnä hiluja*
    Kassa: ”Kiitos, ja tässä vaihtorahat”

  8. tasaraha sanoo:

    Voisiko olla niin, että nämä asiakkaat ovat oppineet tavan kaupoilta itseltään?

    Itse en ole todistanut tuollaisia tasavaihtorahaan tähtääviä, mutta usein kuulen myyjän kysyvän ”onko sinulla sitä 20 senttiä?”

    Voisiko tässä käyneen niin, että asiakkaat ovat oppineen myyjiltä toimintatavat ja pyrkivät oma-aloitteisesti toimimaan niin helpottaakseen tapahtumaa?

    Ihan muuten vaan maksutapahtumassa säheltäviä näen sen sijaan lähes joka kerta kun seison kassajonossa. Mietin aina kuinka tyhmä henkilö voi olla, kun ei kokemuksellaan vieläkään kykene ennakoimaan tapahtumaa ja kaivamaan rahaa tai luottokorttia valmiiksi. Maksupäätteen käyttö näyttää tuottavan n. 10 %:lle väestöä toistuvia vaikeuksia.

    Itse käytän käteistä, ja metodini on erittäin yksinkertainen; annan kassalle tarpeeksi seteleitä ja kotona heitän hilut kurkkupurkkiin. Kukkarossa minulla on vain muutama euro avuksi ja 20- ja 50-senttiset kaupan lokerikkoihin.

Vastaa käyttäjälle nolo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *