Tavarat hukassa
Tapahtuipa eilen keskellä kiireisintä lauantairuuhkaa isossa ruokakaupassa.
A: Missä teillä on mämmit?
M: Voin tulla näyttämään teille.
A: Ei tarvi, sano nyt vaan missä ne on.
M: Tuossa kolmosvälikön päädyssä olevassa altaassa.
A: Kävin siellä jo, ei siellä mitään ole! Sano nyt missä ne oikeasti on!
M: Voidaan mennä yhdessä katsomaan, siellä niiden pitäisi olla.
A: Ei täällä saatana kukaan mitään tiedä! Mä lähden tohon toiseen kauppaan! Idiootti!
Adios, ei tarvi tulla takaisin. Kun tilanne oli ohi, kävin tarkistamassa niin siellähän ne mämmit oli juuri siellä missä pitääkin. 🙂
Ja koska ei yhtä aasiakasta ilman toista niin…
A: Missä teillä on hiivat?
M: Tarkoitatteko kuiva- vai tuorehiivaa?
A: No ihan tavallista hiivaa!
M: Tuossa maitohyllyssä on tuorehiivaa jogurttien vieressä, siinä on vielä lappu missä lukee isolla hiivaa.
A: Ei varmasti ole!
M: Voin tulla näyttämään teille.
A: Ei tarvi! On tää ihmeellistä kun näin isossa kaupassa ei ole edes hiivaa saatana! En tuu tänne enää ikinä!
Tarvitseeko edes mainita, että kun menin aasiakkaan poistuttua katsomaan niin siellä ne hiivat olivat paikoillaan…
Jotenkin tää toistuu useimmissa kaupoissa. Tarjoudutaan tulla näyttämään ja asiakas on et ”ei tartte, sanot vaan mistä löytää” ja hetken päästä tullaan huutamaan että ei ne siellä ollu. Kas kummaa kun käy itse tarkastamassa niin siellähän se tuote kuitenkin on. Jos aasiakas suostuu lähtemään mukaan toiselle kierrokselle, tällä kertaa etsimään myyjän kanssa ja kun myyjä näyttää paikan niin mutistaan jotain epäselvistä ohjeista tai että tuotteet on piilotettu tarkotuksella hankalaan paikkaan. Juupa juu..
Ei tartte auttaa! 😛