Täytyy… saada… bissee!

Palstan pikku fanina voisin itsekin julkaista pikku tarinan. Työympäristöni on siis pienen tuppukylän K-market ja työtehtäväni on pääasiassa kuormien purku ja tarvittaessa kassa.

Tänään myymälämme tuli noin parikymppinen mies selkeässä jurrissa. Housut roikkuivat niin että reidet näkyi ja kävely oli mitä oli. Myymäläpäällikkö (tästä eteenpäin Minna, kaikki tarinassa esiintyvät nimet on muutettu yksityisyydensuojan varmistamiseksi. Itse esiinnyn nimellä Hästägaasi, koska käytän kyseistä nimeä tämän sivun kommenttipalstoilla) otti minua hihasta kiinni, minun seuratessa kyseistä herraa.

Minna: Tuolle kaverille ei sitten myydä olutta yhtään.

Hästägaasi: Ajattelin juuri sitä samaa

Hetken päästä minun ollessa kassalla tämä kyseinen herra tulee lonkerotölkki kädessä kassalle.

Hästägaasi: Sori mutta ei tänään.

Asiakas: Mitä?

Hästägaasi: Sinulla on sen verran vitamiinia pohjalla että yritä huomenna uudestaan.

Asiakas: No kait mä voin pullopantit ottaa?

Hästägaasi: No sen minä voin tehdä.

Annettuani panttirahat Minna huomaa, että tämän kyseisen herran reppu on auki. Hän pysäyttää asiakkaan sivuun ja löytää sieltä Koffin 8-packin. Asiakas poistuu mutta Koffit jäi taloon.

Pari minuuttia myöhemmin minun hyllyttäessä juomia huomaan, että tämän aasin naisystävä yrittää ostaa kaljaa miehelle. Kassalla oleva kolleega (tästä eteenpäin Kati) katsoo minua ja kieltäytyy myymästä, minun sanoessa elein ”älä myy”. Hän soittaa toiseen päähän varmistaakseen, että kyseessä on välitysepäily. Sitten huomaan, että tämä mies tulee takaisin kassalle. Minä ja Minna tullaan kassalle, ja minä päätän näppäillä puhelimeen 112 siltä varalta jos tämä asiakas alkaa riehumaan.

Kati: En voi myydä sinulle näitä. Me tiedämme että te olette samaa porukkaa.

Naisystävä: Miten niin et voi?

Kati: Alkoholin välittäminen alaikäiselle/juopuneelle on rikos, ja sinä olet selkeästi harrastamassa kyseistä toimintaa. Ethän sinäkään välitä tupakkaa alaikäiselle.

Asiakas: Mutta minä olen täysi-ikäinen.

Minna: Mutta sinä olet humalassa, ja se näkyy meillekin.

Asiakas: Enkä ole!

Minna: Kyllä olet, älä selitä! Ole hyvä ja poistu.

Asiakas mutisee naisystävänsä kanssa vielä jotain heidän poistuessa myymälästä. Minä menen vielä ovelle varmistamaan, että he todellakin menevät kadun toiselle puolelle.

Ja huvittavinta tässä oli se, että kyseessä oli parikymppinen tyyppi. Jos tämä kaveri olisi ollut keski-ikäinen mies niin silloin tämä käytös ei olisi yllättänyt. En tietenkään rajoita tätä ikäryhmiin, mutta minä en siitäkään huolimatta tunne sairautta nimellä humalan puute.