”Tulehan, kultaseni”
En ole itse asiakaspalvelualalla, mutta tuli tässä vastaan aika omituinen tapaus yhdessä pääkaupunkiseudun suht isossa tavaratalossa. Seurasin siis tapahtumia sivusta.
Olin katselemassa alusvaatteita kun paikalle pelmahti myyjä ja n. 50-vuotias nainen. Hetken arpoivat löytyisikö oikeita kokoja rintaliiveistä ja alushousuista.
Nainen: ”Löytyisikö näistä rintaliiveistä kokoa se ja se?” (joku suht iso koko)
Myyjä: ”Juu, näyttäisi löytyvän”
N: ”No hyvä, mie kävin toisessa liikeessä ja siellä ei ollut. Mä kyllä yritän laihduttaa.”
Nooh, rintaliivit löytyi, puuttui alushousut. Myyjä ehdotti yhtä kokoa (joka ainakin minun mielestä olisi ollut oikea) ja nainen räjähti.
N: ”Pidätsä mua lihavana?! En mä nyt noin iso ole! En mä oikeasti ole lihava! Annas kun mä nyt katon sitä kokoa!
M: ”No tässä olisi sitten pari muuta pienempää kokoa..”
N: ”No en mä nyt noinkaan isoja halua (kahdesta koosta se isompi)! Noi toiset on hyvät.”
M: ”No sitten ne on varmaan nämä.”
Molemmat lähtevät kohti kassoja ja mennessään nainen toteaa ystävällisesti myyjälle:
”Tulehan, kultaseni.”
Ei ainakaan minulle tulisi mieleen sanoa noin myyjälle. 😀
Aasiakas kuvitteli varmankin antavansa hyvän vaikuitelman käyttämällä suomeksi brittiläistä termiä ”come my dear”?
Itellähän on ongelma, että vaatemyyjät tarjoavat liian pieniä kokoja. Esim. ennen raskautta olin 40/42 ja raskauden jälkeen 46/48 tai jopa isompi. Mulle tarjotaan sitä ”isoa” 42 epäröiden ”tai ehkä sittenkin 40?”. Nolottaa sanoa, että ei lähelläkään; mun toinen jalkani mahtuu tuohon.