Vaihtorahat
Työpaikkani on pieni käytetyn tavaran kauppa, jossa työskennellään yksin vuorossaan. Meillä voi maksaa kortilla ja nykyään tosi moni sen tekeekin. Eli pohjakassa on aamulla pieni ja muutenkaan kassaan ei tule paljonkaan käteistä.
Tulin aamulla töihin ja aamun ensimmäinen asiakas tutki viimeksi saapuneet tavarat ja löysikin kivoja löytöjä. Mutta kassalla pääsikin piru irti Aasiakkaan muodossa! Ei, meillä ei ole pohjakassaa niin paljon, että voisin antaa vaihtorahaa 500€ setelistä. Vaikka ostokset kuitenkin olivat vain alle 50€, niin meillä ei ole lupaa ottaa edes 200€ seteleitä, eikä edes pohjakassaa. Ja minä työntekijänä voin viedä viestiä työnantajalle, mutta ei auta yhtään, jos Aasiakas huutaa naama punaisena minulle. Menin ihan lukkoon, kun Aasiakas VAATI minua lähtemään hakemaan pankista lisää vaihtorahaa. Öö, juu varmasti lähdenkin. Ja kun ehdotin ystävällisesti, että hän voisi maksaa kortilla, niin siitähän se riemu alkoi! Hän ei mihinkään huijarifirmaan anna korttitietojaan! Mies-Aasiakas menetti täysin hermonsa: repi ja potki ostoksensa palasiksi! Onneksi seuraava asiakas soitti poliisit ja otti kuvan Aasiakkaan auton rekkarista. Että tämmöinen aamun avaus…
Kivä äijä… Mahtoi tuntea olonsa kovaksikin massipäälliköksi, kun sai kantaa 500€ seteliä lompakossa. Kukaan järkevä ihminen ei oleta pienen kaupan vaihtokassassa olevan antaa noin isosta setelistä takaisin jos ostoksten arvo on 10-kertaa pienempi.
Harvoin mikään summa on kymmenen kertaa pienempi kuin toinen. Jos summa on vaikka 100, niin kymmenen kertaa pienempi olisi kai sitten 100 – 1000 eli -900. Jos tarkoittaa ’kymmenesosa summasta’, voisi kai kirjoittaa niin. 🙂
Kah, taisi kyseinen Aasiakas löytyä.
Ilouutisia: 500 euron setelien painaminen loppuu.
Hah, muistuu mieleen oma kokemus, jossa aasi maksoi 500 setelillä ja antoi sen todella ylimielinen ilme naamallaan minulle. Sinä päivänä todella moni asiakas oli maksanut käteisellä eli kassassa oli massia reippaasti, jotek päätin näpäyttää aasia ja annoin vaihtorahat isosta setelistä. Hänen ostoksensa siis olivat jotain satasen luokkaa. Meni ilme nöyräksi, kun ei päässytkään aasi näpäyttämään ettei pohjakassasta ole antaa vaihtorahaa. Hymyilin todella vittumaisen maireasti takaisin. Toki muutaman päivän kuluttua tämä sama mukapohatta tuli taas ja yritti maksaa 500 setelillä, mutta silloin jouduin sanomaan etten valitettavasti voi ottaa näin suurta vastaan että ole hyvä ja maksa kortilla. Onneksi kroisoksen naamavärkistä ei ollut luettavissa ylimielisyyttä. Ja kyllä, en ole asiakaspalveluhenkinen. Kyseessä oli kesätyö ja onneksi se on ohi.
Tätä olen joskus miettinyt, että kun todella harvassa paikassa otetaan vastaan suuria seteleitä, niin miksi, oi miksi(?!) ihmiset pankissa asioidessaan edes pyytävät näitä isoja seteleitä, joita sitten yritetään rikkoa jossain kioskin kassalla?
Eräskin mies tuohtui kun kioskilla työskennellessäni aamulla 3 minuuttia avaamisen jälkeen en suostunut vastaanottamaan 500e seteliä 12e ostoksista. Selitin että me emme saa vastaanottaa 100e suurempia seteleitä ja lisäksi on vielä niin varhaista ettei kassassani ole tarpeeksi vaihtorahaa. ”Mutku mun pitää saada tää rikki ku ei tää seteli käy missään.” Pienen tivaamisen jälkeen kysyin herralta että mistä hän kyseisen setelin on saanut ”NO PANKISTA!” Kas kun ne pankissa työskentelevät henkilöt (ainakin minulta) ovat aina kysyneet minkälaisina seteleinä nostamani summan tahdon! Ohjasin miehen takaisin pankkiin vaihtamaan setelin pienemmäksi, sillä kuten jo itsekin totesi ”kukaan ei ota sitä vastaan”.
Nykyään työskentelen paikassa, missä ostosten summa voi olla vaikka 465e kerrallaan ja käytössämme on myös setelitunnistin. Tällöin olen voinutkin sen 500e setelin ottaa vastaan.
Minulle kerran kävi myös pienessä kaupassa niin että tultiin viiden huntin setelin kanssa. Kovasti ällisteltiin kun en ottanut rahaa vastaan, ja kehotin että aasiakas menisi isompaan markettiin vaihtamaan rahan. ”Ei ne ota vastaan tämmöstä seteliä.” Jaa, että me sit pienempänä kauppana otettais? Jep jep.