Kanarialla hävetti olla suomalainen
Työskentelin viime syksynä Gran Canarialla, ja sieltä jäi monta mukavaa muistoa turisteista. Ja valitettavasti kaikki ”kultaisimmat” tarinat ovat juuri suomalaisista.
Tapaus 1:
Ensimmäinen työpaikkani oli espanjalainen ravintola, ja siellä toimin sisäänheittäjänä pari päivää. Tosissaan pari päivää on maksimi, mitä sitä hommaa pystyy tekemään. Puhuin tietenkin englantia jokaiselle ohikävelevälle turistille, ja tiedän itse kuinka raivostuttavaa on sellanen peräänhuutelu ja yli-innostunut tuputtaminen, joten päätin erottua pitkän kadun muista sisäänheittäjistä ja jutella pelkästään mukavia turistien kanssa. Syksyllä Kanarialla on suurin osa lomailijoista suomalaisia, jotka
- luulevat olevansa nokkelia ja haistattavat minulle, ulkomaalaiselle huo*alle, suomeksi vi*ut ja samalla hymyilevät kuin kehuisivat kaunista säätä
- miettivät miksi olen jättänyt koulut kesken ja lähtenyt hulttioksi maailmalle
- pohtivat sainkohan töitä muotojeni takia.
Muutenkin ihmiset vastaavat tervehdykseen ”Hello! How was you day?”, ”No!!! Not interested!!” ja etenkin saksalaiset haukkuvat, jos en puhunut heidän kanssaan täydellistä saksaa. Olin tietenkin kovin epäkunnioittava ja röyhkeä.
Tapaus 2:
Sitten olin töissä livemusiikki-ravintolassa. Käsittämättömintä on se, että olin juuri houkutellut puoli tuntia aikaisemmin pariskuntaa tulemaan kuuntelemaan musiikkiamme ja juomaan parit drinkit. He kieltäytyivät ensiksi, mutta palasivat myöhemmin ja istuutuivat jäätelöiden kanssa melkeinpä täpötäyteen ravintolaamme.
”No niin muutitte sittenkin mielenne! Mitäs haluaisitte juotavaksenne?”, kysyn.
”Ei kiitos mitään, kun meillä on nyt nämä jätskit”, he sanovat ja jatkavat kuin kukaan ei olisi heitä häirinnyt.
Eikö ihmisillä ole sen vertaa tilannetajua ja kohteliaisuutta, että heidän mielestään on oikein istuutua siihen ainoaan vapaseen pöytään tilaamatta sitten mitään. Sitten kun huomautat ystävällisesti siitä, että he istuvat kuitenkin ravintolassa ja jos ei tullut ostamaan mitään pitää antaa tilaa oikeille asiakkaille, sen jälkeen on fiksua tilata vettä, tietenkin kysyä kuinka paljon se maksaa.
Tapaus 3:
Tässä en itse ollut palvelemassa, vaan asiakkaana aamiaiskahvilassa klo 12. Kahvila on suomalaisten suosiman hotellin vieressä. Viereisessä pöydässä istui kaksi suomalaista palanutta, lihavahkoa ja kännistä pariskuntaa reipaasti yli 40 vuoden. He huutelivat tarjoilijalle suomeksi muun muassa:
”Mitä?! Mitä sä puhut?! MÄ HALUUN VAAN KAKS ISOO BISSEE, TAJUUTKO?”
”Nyt mä haluisin maksaa… SANOIN että haluisin antaa sulle rahaa, ymmärrätkö täh? Ei se vi*un hispaano tajuu.”
Tuo on mielenkiintoinen ja yllättävän yleinen ilmiö: kuvitellaan, että suomea osaamaton ymmärtää kyllä, kunhan vaan huutaa tarpeeksi lujaa ja artikuloi mahdollisimman SEEL-VÄS-TI!
On kyllä välitettävän liian yleistä, eikä pelkästään suomalaisten keskuudessa, että luullaan, että jos puhut omaa kieltä tarpeeksi selvästi ja hitaasti, niin ulkomaalainen ymmärtää.
Kanariansaaret on vähän asia erikseen – siellä todella voi joissain paikoissa tilata suomeksi vaikka henkilökunta on espanjalaista.
Miten tämä liittyy alkuperäiseen kommenttiin? Kurppahan kirjoitti kuinka jotkut suomalaiset urpot kuvittelevat, että SUOMEA OSAAMATTOMAT kyllä ymmärtävät suomea, jos huutaa ja artikuloi selvästi.
Tuon kaliiberin suomituristit ovat kyllä hämmentäviä. Lähdetään lomalle virkistymään ja saamaan uusia kokemuksia, ja kehutaan somessa kaikille etukäteen kuinka eksoottinen se oma matkakohde on. Sitten kohteessa istutaan visusti siellä paikan ainoassa suomibaarissa, ei syödä koko lomalla muuta kuin ranskalaisia ja lihapullia, ja valitetaan kun lähikaupassa ei ole samat valikoimat kuin siellä kotikulmien s-marketissa. Kaikesta mikä on vähänkään kulttuurillisesti erilaista tai kielimuurin vuoksi hankalampaa pitää kommentoida turpa rullalla miten ”kyllä suomessa osattais tehdä tämä sillä tavalla kuin minä haluan!”
Lisäksi ollaan joko täysin vietävissä kaikenmaailman paikallisten ammattihuijareiden ja myyntipuheiden kanssa (juu, se katukojussa 5 euroa maksanut rannekello on aivan varmasti aito Rolex), tai sitten tosiaan epäillään aivan kaikkea ja jäädään huonesiivouksenkin ajaksi kyttäämään ettei hotellihenkilökunta nyt vaan yritä kähveltää sieltä mitään.
Tuntuu että suomalaisista ne kaikista junteimmat yksilöt löytyy aina tuolta Espanjan etelärannikolta tai kanarialta.
Ei kaikki kulttuurillisuus ole hyväksi. En esimerkiksi ymmärrä puhetta erilaisista aikakäsityksistä; jokaisessa maailman maassa vuorokausi jakautuu 24 tuntiin, jotka jakautuvat jokainen 60 minuuttiin ja näistä jokainen taas 60 sekuntiin. Jokainen ihminen siis käyttää samanlaista aikaa. Kuitenkaan monet eivät tuolla etelässä tunnu ymmärtävän näin monimutkaista systeemiä, kun ei olla siinä ajassa kuin sovitaan siellä missä sovitaan.
Jos alkaa häpeämään jokaista saman kansalaisuuden omaavan tekoa, tekemistä riittää. Suosittelen aloittajalle elämään omaa elämäänsä.
Ei kai sitä kaikkea tarvitse hävetä, mutta tottakai se nyt on ensimmäinen tunne, jos törmää ihmiseen, josta junttius paistaa valovuosien päähän. 😂
Jokaista on varmasti hävettänyt toisen puolesta, paitsi niitä jotka valehtelevat ettei ole, mutta heitä nyt ei tässä tarvitsekaan ottaa huomioon.
Mahtaa Epsome itse kuulua näihin kyseisiin Suomi-juntteihin, jotka eivät yksinkertaisesti kehtaa myöntää käyttäytyvänsä ulkomailla jutun kuvailemalla tavalla.
Ehei. Hoidan asiani paikallisella kielellä johon sekoitan hieman alueella puhuttavaa murretta.
Hyi. Inhoan turismia kaikissa muodoissaan. Turistit ja paikalliset halveksivat toisiaan. Lentämällä saastutetaan ja haaskataan uusiutumattomia luonnonvaroja. Vastenmielinen ilmiö koko turismi.
Mie olisin niille kiroilijoille huudellu takas, samalla lailla maireasti hymyillen, että ***kele vaan teillekin! 🙂