Kirjaston vaki-aasi

Suoritan tällä hetkellä sivaria kirjastossa. Hoidan pääasiallisesti vahtimestarin tehtäviä, kahdessa vuorossa. Vastuullani on aamuisin lajitella ja jakaa saapuva posti, avata ovet asiakkaille, päivisin hoitaa lähtevä posti, lajitella ja purkaa aineistokuljetukset, sekä iltaisin kiertää talo läpi ja lukita ovet. Lisäksi päivän mittaa on erilaisia pienempiä tehtäviä, kuten asiakkaiden kysymyksiin vastailua ja laitteiston virittelyä. Onneksi lisäkseni on kaksi vakituista vaksia, joten aivan kaikkea ei tarvitse hoitaa yksin. Työ itsessään on varsin mukavaa ja aika on kulunut erittäin nopeasti, siitäkin huolimatta, että valitsin sivarin lopulta ns. pienimpänä pahana. Pääasiallisesti ongelmatilanteilta on vältytty ja olen oppinut tuntemaan joitain vaki-asiakkaita myös nimeltä ja heidän kanssaan tulee välillä työn lomassa juteltua. Tähän on tosin yksi poikkeus…

Yksi vakkareista on vanhempi mies, kirjaston jo vuosia sitten eläkkeelle jäänyt kiinteistönhoitaja. Vanhemmilta työntekijöiltä olen kuullut, ettei hän ollut vielä työskennellessään mikään malli-työntekijä. Nykyään hän käy kirjastossa päivittäin, saapuu paikalle heti aamusta, asettelee jalkansa ulko-oven edessä olevalle laatoitukselle, aina samaan kohtaan. Hän odottaa, että ovi avataan tasan yhdeksältä ja jos myöhästyt edes minuutin, alkaa armoton oven ryskyttäminen, joka jatkuu kunnes joku tulee avaamaan. Heti kun oven saa auki, hän haukkuu suoraan päin naamaa ja käy usein haukkumassa osaamattomuuttasi myös muille työntekijöille. Vastaavasti jos olet ajoissa, hän ei tee elettäkään kiittääkseen tai tervehtiäkseen, ja saattaa jopa tällöin antaa haukkuja päin naamaa.

Viimeisin kohtaamiseni tämän herran kanssa oli tänään aamulla. Aamuisin, vähän ennen kirjaston aukeamista pidämme aamuinfon, jossa käymme läpi päivän tapahtumat. Talossa on viime-aikoina ollut paljon muutoksia käytäntöihin, joiden takia tällä kertaa asiaa oli hieman tavallista enemmän, joten tilaisuus meni hieman pitkäksi. Kun viimeinkin info loppui ja olin juuri kävelemässä rappuja alas avatakseni ovet, kuului se tuttu oven ryske. Avatessani ensimmäisen oven, eräs vakkari huomautti, että olin myöhässä, johon vain totesin, että pomolla oli tavallista enemmän asiaa ja sain asiakkailta myötämielisiä kommentteja. Kun avasin toisen oven, jonka takana Herra Aasi seisoi, hän sanoi minulle päin naamaa: “Vika ei ole pomossa, vaan sinussa.” Tämän sanottuaan hän vain käveli ohitseni. Hämmentyneenä sain sanottua jotain siitä, etten voi noin vain lähteä, jos pomolla on asiaa, mutta tuskin hän sitä kuuli.

Palvelukseni on tällä hetkellä noin puolivälissä ja olen sinä aikana joutunut muutaman kerran ongelmiin tämän herran kanssa. Hän on aikaisemmin käynyt haukkumassa minua “osaamattomuudestani” muulle henkilökunnalle. Vanhemmat työntekijät ovat kertoneet, että kyseinen herra on käyttäytynyt samalla tavoin jo vuosien ajan. Jopa silloin, kun hän vielä työskenteli, hän usein haukkui muuta henkilökuntaa ja valitti joskus jopa siitä, että häntä pyydettiin tekemään jotain työnkuvaansa kuuluvaa, kuten vaihtaa palanut lamppu. Nykyään herra sitten kehtaa valittaa, kun ihmiset eivät osaa hommiaan kunnolla.

Kun tämä herra haukkui minua ensimmäisen kerran, olin perehdyttämisjakson jälkeen tekemässä vuoroa ensimmäistä kertaa yksin. Tällöin ihmettelin, miksei hän perehdyttämisen aikana haukkunut kertaakaan, vaikka mokailinkin aika rajusti. Tämä selvisi myöhemmin: minut työhöni perehdyttänyt vaksi, oli kerran pistänyt tälle herralle vastaan. Tämän jälkeen he eivät ole olleet puheväleissä, eikä Herra Aasi suostu kysymään tältä vaksilta edes neuvoa, vaan lähtee mielummin kotiin kuin hoitaa asiansa. Pitäisikö itsekin yrittää samaa? Menisi ainakin viimeiset puoli vuotta hieman mukavammin.

19 Comments

Leave a Reply to nih Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *