Kiskalla kuultua

Työskentelen yksityisessä pienessä kioskissa. Tässä on pari tarinaa mahtavista aasiakkaistani.
Oli lämmin päivä ja olin vain muutama päivä aikaisemmin ottanut isohkon tatuoinnin (olkapäästä kyynärpäähän). Kioski on siis yksityinen eikä meillä ole mitään virallista työasua, kunhan ei nyt likaisissa verkkareissa tulla töihin niin kaikki on sallittua.
No, minulla oli siistit farkut ja hihaton “vaimari” paita sillä en halunnut muhituttaa uutta tatuointiani paidan alla kuumana päivänä ja pitihän sitä rasvaillakin aika ajoin.
Tiskin eteen tulee vanhempi (n. 70v) mies joka ei sano mitään vaan jurottaa eteensä. Tässä keskustelumme: (minä=m, aasiakas=a)
M: “Päivää, mitäs teille saisi olla?”
A: “Missä sinun työasusi on”
M: “??, Tässähän nämä minun vaatteni ovat”
A: “Niin mutta sinulla ei ole työasua päällä”
M: “Niin, meillä kun ei ole mitään virallista työasua täällä”
A: “Älä valehtele, kyllä minä tiedän että sinulla pitää olla työasu”
M: “Miksi minä valehtelisin teille?”
A: “Minä olen ollut linja-auton kuljettajana kymmeniä vuosia ja kyllä meillä on aina työvaatteet pitänyt olla”
M: (Tässä vaiheessa alkaa vähän mennä hermo) “No, minä kun en ole linja-auton kuljettaja vaan ihan myyjä tässä kioskilla”
A: “Kyllä kaikilla muilla (eRään ison kioskiketjun) työntekijöillä on aina työvaatteet päällä kun ovat töissä.”
M: “Ah no katsos kun tämä kioski ei kuulu kyseiseen ketjuun, tämä on yksityinen kioski.”
A: “Älä valehtele minulle kyllä minä tiedän että te olette kyseistä isoa ketjua.”
M: ” Edelleen, olemme yksityinen kioski eikä työnantajani ole määrännyt mitään tiettyä työasua joten näillä nyt mennään. Olisinko kuitenkin voinut auttaa teitä vielä jotenkin.”
A: “Minä en osta sinulta mitään!”
M: “Ei ole pakko, jos ei ollut muuta niin ottaisin nyt seuraavan asiakkaan tuosta jonosta.”
A: “Minä kyllä teen sinusta valituksen ja sinä saat potkut.”
M: “Selvä homma, (kyseisen rakennuksen yläkerrassa oleva ravintola on samaa firmaa kuin kioski jolla työskentelen) Voitte mennä hissillä ylös ja jättää valituksenne sinne vuoropällikölle.”
Parin tunnin päästä viereisessä liikkeessä työskentelevä nainen tulee hämmentyneenä kioskille kertomaan kuinka kyseinen vanha herra oli mennyt valittamaan heidän liikkeeseen minun työasuni puutetta ja sitä kuinka hän nyt aikoo järjestää minulle potkut. Nainen oli kertonut miehelle, että se voi olla hieman hankalaa sillä kioski tosiaan on yksityinen ja satun olemaan omistajan poika. Kysyin seuraavana työpäivänä oliko tämä aurinkoinen herra tullut jättämään valitusta minusta. Suureksi yllätyksekseni, ei ollut….

Tästä tapauksesta ei olekaan niin kauan aikaa ja se on myös lyhyempi.

Olin aamuvuorossa, ja kioski oli ollut 3 minuuttia auki kun sisään astuu n. 60v nainen. Ensimmäiset sanat jotka kuulen ovat: (m=minä, a=aasiakas)
A: “Miksei täällä missään näy että monelta tuo yläkerran ravintola aukeaa?”
M: “Puoli kymmeneltä se aukeaa, jos menet esimerkiksi hissiin niin siinä nappulan vieressä joka vie ravintolaan on selkeä kyltti missä lukee ravintolan aukioloajat.”
A: “Jaa.. No minä en sitä huomannut.”
M: “Juu.”
A: “On kyllä niin surkeeta että ei voi edes kylttiä kirjoittaa mistä näkyisi selkeästi monelta se aukeaa.”
M: “mhmm.”
A: “Kyllä minä tiedän ettei se ole sinun vikasi mutta on taas nyt niin huonosti hoidettu että oli pakko tulla jollekin valittamaan.”
-Tässä vaiheessa päästäni katkesi viimeinenkin ehjä verisuoni. Katsoin naista silmät pyöreinä ajatellen että voiko tämä v***u olla tosissaan.
M: “Niin no silleenhän se päivä lähtee parhaiten käyntiin.”
A: “Ai mitä? Siis.. Valittamalla? Ah, heh… Niin.. Joo.. Heh..”
Nainen ei pyytänyt anteeksi idioottimaisuuttaan joten en minäkään pyytänyt anteeksi tuhahdustani.
Sama nainen oli sitten mennyt puoli kymmeneltä ravintolaan kun se oli auennut. Työkaveri kertoi myöhemmin naisen alkaneen antaa ohjeita markkinointiin ja siitä miten ravintolan pitäisi aueta aikaisemmin koska ovella oli jo kuulemma kauhea jono. Silti nainen oli ainoa asiakas puoleen tuntiin..

18 Comments

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *