Kuullun/luetunymmärtämisessä kehitettävää?
En ymmärrä, miten jotkut asiakkaat osaavat käydä kaupassa omatoimisesti ja löytää sieltä oikeat tuotteet, kun heti tässä tapauksessa kahvilaan tullessa, on niin hirveän vaikeaa tajuta mitä on myynnissä.
A = Asiakas
M = Minä
A: Minkäslainen tuo mangomelonijäätelö on? (jäätelöpaketti auki lasin takana asiakkaan nähtävänä)
TAI
A: Mitäs tuossa mansikkajuustokakussa on? (tuote vitriinissä)
TAI
A: Milles tuo vadelma/mustaherukka/hedelmätee maistuu?
Hauskinta on, että lähes aina asiakkaille kelpaa, kun kerron sen mitä jo nimestäkin voi päätellä tai tuotteesta nähdä (”se maistuu melonille ja mangolle / mansikkakiille juustokakkupohjan päällä / hedelmäinen tai what ever tee). Miksi piti kysyä?
Toinen äärimmäisen rasittava tapa on jankkaaminen.
Jos meidän (koulun) a la carte -ravintolaan on tulossa isompi tilaus, emme ota enää ns. ”ulkopuolisia” (ilman pöytävarauksia tulevia) asiakkaita sisälle. Tällöin jo heti ulko-ovessa on kyltti, samoin a la carte puolen tiskillä. Silti pitää tulla kysymään: ”Pääsisikö syömään? Ai ei? No kun me oltaisiin nyt tultu… Ei meitä olisi ollut kuin ihan kuusi vain. Ai ei käy? No kun me oltaisiin vain sillä lailla lyhyen kaavan mukaan käyty. Eikö mitenkään pysty? No entäs tunnin päästä?”
…Ei on ei. Jos heti aluksi ilmoitetaan, että ei tänään pääse, kun on tilaus (luit jo sen ulko-ovesta) niin ei, et pääse myöskään tunnin päästä. Ollaan muutenkin vain kaksi tuntia auki. Sekin lukee ulko-ovessa…
Ja siitä jankkaamisesta lisää…
A: Löytyiskö teiltä mitään kuivaa siideriä?
M: Joo löytyy omenan makuisena.
A: Niin siis niinku kuivaa. Vaikka Crowmoorea?
M: Siis joo löytyy Golden Capin kuiva omena. Ei valitettavasti ole kuin sitä.
A: Ai eikö oo vaikka Crowmoorea?
M: Ei, kun vain Golden Cappia.
A: No entäs X?
M: Ei valitettavasti, kun ainoastaan Golden Cappia.
Kaveri ehdottaa: ”No jos ottasit valkkaria ja siihen vaikka soodaa sekaan?”
M: Niin tosiaan, meiltähän löytyy noita kuivia valk…
A: Eiii, kai mä sitten sen kuivan omenan otan…
En ole vielä edes valmistunut ja nyt on jo vähän liikaakin kokemuksia kaikenlaisista aasiakkaista… Ei vain kaikkea jaksa samaan pakettiin kirjoittaa…
Mitäs aasimaista siinä on jos asiakas ystävällisesti kysyy jotain asiaa?
Eihän siinä olekaan mitään vikaa, näissä jutuissa pointti taisi olla siinä, että jankataan ja kysellään aika selvistä asioista..
Ei se kuule ole itsestään selvää, että jokainen tietäisi missä tuotteessa on laktoosia/gluteenia/muuta allergeenia.
”Ei se kuule ole itsestään selvää, että jokainen tietäisi missä tuotteessa on laktoosia/gluteenia/muuta allergeenia.”
Ei olekaan, mutta miten tämä liittyy mihinkään? Eihän asiakkaat kysyneet allergisoivista ainesosista mitään!
Ylipäätänsä erikoista kahvilassa tai missä tahansa myymälässä kysyä että onko tuote X hyvä. Tottakai se on jos myyjältä kysytään, jos kauppa on siitä kiinni. Eri asia on tietty omat mieltymykset, jos nyt ei vaikka pidä erityisemmin tiramisusta, mutta kannattaako sitä välttämättä mainostaa yhtenä totuutena.
Koska aspan mielestä kysymykset ovat tyhmiä, siinä ei ystävällisyyskään auta. Asiakkaiden on syytä olla kyselemättä, viivästelemättä ja nöyränä hoitaa ostoksensa.
Ja Ms Piggy ei ymmärtänyt, mikä yllätys! Ja sovittelee tapansa mukaan uhriutumisen tuhkanharmaata kaapua ylleen…
Jäätelön tai teen maun kysyminen ihmetyttää. Mutta joskus kakuista ja leivonnaisista kysyn itekin välillä mitä niissä on, koska nimi ei aina paljasta kaikkea. Ei oo kauaa, kun tein ostopäätöksen tarkemman kuvauksen perusteella, kun oli mukana nimituotteen ohella makua joka ei ollu ihan omaan mieleen.
Kyllä minäkin saatan kysyä makua teestä tai jäätelöstä, tarkoittaen yleensä että onko se hyvää (jos on kyseessä erikoisempi maku), onko maku luonnollinen vai esanssinen tai/vai onko maku ylipäänsä voimakas vai joku häivähdys vain. Toki myös yleensä tarkennan sitten noilla kommenteilla makukysymyksiäni. Ja jos vastaus noihin on että ”no se maistuu mangolta” niin ehkä sitä ei jaksa alkaa jankkaamaan (mistä itsekin valitit), jos näkee että toinen ei osaa vastata kysymykseen…
Ja vaikka se on mansikka-juustokakku niin, jotkuthan voi kysyä tarkempia ainesosia allergian tai makumieltymysten takia, vaikka se kakku olisi kuinka esillä niin ei siitä kaikkia aineksia näe (jos ei teillä ole kylttejä, joissa ne kerrotaan) .
Mun mielestä tällaiset asiallisest esitetyt kysymykset ei välttämättä ole aasimaisia…
”Hauskinta on, että lähes aina asiakkaille kelpaa, kun kerron sen mitä jo nimestäkin voi päätellä tai tuotteesta nähdä (”se maistuu melonille ja mangolle / mansikkakiille juustokakkupohjan päällä / hedelmäinen tai what ever tee). Miksi piti kysyä?”
Näissä tapauksissa kysymykset taisivat olla näitä itsestäänselvyyksiä. Luultavasti allergikko olisi esittänyt asian toisin (tai tarkentanut kysymystä). Ymmärsin nämä kysymykset hauskana siksi, koska asiakas kysyessään kysymystä vastaa jo itse itselleen!
Olen allergikko, ja kysyn asiaa juuri noin. En näe aiheelliseksi ruveta tilittämään että olen allerginen ja en saa syödä x:ää y:tä tai z:taa. On helpompi ja nopeampi kysyä mitä se sisältää, ja itse päätellä siitä että voiko sitä ottaa vai ei.
Jos olet allerginen, niin kysytkö tosiaan, että mitä _kaikkea_ tuote sisältää? Eikö olisi helpompaa kysyä suoraan? Esimerkiksi näin ”Sisältääkö kakku x, y tai z?” Näin tarjoilijakin tietäisi, että mitä kakussa ei saa olla ja voisi suositella jotain muuta, jos tämä haluttu kakku olisikin allergisoivista ainesosista tehty.
Joo, mutta asiakaspalvelijan mielestä hyvä kaakku ei välttämättä oo sitä sun mielestä. Ja sitten on taas aspan vika kun kehui kakkua hyväksi ja sä sen takia ostit sen ja sen onkin pahaa, etkä voi sitä syödä (vaikka söitkin jo kaiken) Pahanmakuiseksihan aspa ei voi myymäänsä tuotetta sanoa, vaikka se satahenkisen raadin mielestä maistuisi koiranoksennuksella kuorrutetulle homeiselle limpulle.
haaskaako joku vielä tänä päivänä 3 vuotta elämästään opiskellakseen tarjoilijaksi? Mene herran tähden kouluun joka valmistaa muuhunkin kuin koiran hommiin, kyllä asiakkaiden sylkykuppina voit tehdä töitä vaikka muiden opiskelujen ohellakin…
Taitaa postaaja kylläkin opiskella kokiksi, vai luuletko, että ravintolassa on vain tarjoilijoita toissä?
Siis eikö tuo nyt ole normaalia kanssakäymistä? Kahvilan tai ravintolan henkilökunnan kuitenkin olettaisi tuntevan tuotteensa niin hyvin että voi kuvailla makua muutenkin kuin että ”no se maistuu mansikalle”. Eli kun asiakas kyselee ”tyhmiä” se samalla miettii mitä haluaisi ja jos vastaat vaikka että se on sellainen ei niin imelä kakku, ja on oikeeta kermavaahtoa käytetty tms. niin asiakas saa paremman käsityksen tuotteesta. Mansikkakakkujakin kun on erilaisia.
Eli sinä olet se asiantuntija ja autat asiakasta ostostilanteessa jos hän apua kaipaa, muutenhan ne kakut olis sama ottaa jostain ostoautomaattivitriinistä…
”Siis eikö tuo nyt ole normaalia kanssakäymistä? ” Ei ole. On naurettavaa olettaa että myyjä on henkilokohtaisesti testannut joka ainoaa kaupassa olevaa tuotetta. Taidat itse olla ”jankkaaja” ja tyhmien kyselijä.
Olen ihan samaa mieltä, mutta tässä olikin kyse kahvilasta eikä kaupasta. Ei kahviloissa yleensä niin laaja tuotevalikoima ole etteikö tarjoilijat ehtis aika monia tuotteita maistamaankin.
Ehtii ehkä maistamaan joo, mutta ei niillä kahvilatyöntekijän tai tarjoilijan paikoilla oo varaa ostella mitään neljän euron juustokakkupalasia… Ja tuskinpa se työnantajakaan antaa niitä ilmaseks syödä, asiakaspalvelijoiden asema kun on mitä on.
Jos asiakas kysyy, että minkäslainen tuo mangomelonijäätelö on, niin vaikka se paketti on siinä vitriinissä auki, niin ei kait siitä pysty makua päättelemään? Siihen voisi vaikka vastata, että maku on mukavan raikas, eikä liian makea. Tai jotain, eikä lähtökohtaisesti pitää asiakkaan kysymystä tyhmänä. Ja mansikka-juustokakun sisältökin pitäisi pystyä päättelemään pelkällä katsomiselle?
On se nyt perhana, ettei mitään saisi ikinä kysyä!
Täällä on joskus ollut hauskoja aasiakasjuttuja, mutta en oikeesti kestä näitä, missä asiakkaita dumataan siitä, että kysyvät jotain tässä kerrotun kaltaista, tai ovat liian hitaita, kun ei heti ole pankkikortti/ etukortti ojossa kassalle tultaessa ja auta armias, jos erehtyy lompsasta kolikoita kaivamaan.
Arvostan hyvää asiakaspalvelua ja osaan siitä kiittää, jos nyt joku mielensäpahottaja taas on sitä mieltä että olen nirppanokka tai what ever.
Sinänsä ironista että valitat mielensäpahoittajista, vaikka sinua itseäsi tuntuu ahdistavan se, että saat osaksesi kritiikkiä. Ja edelleen, pahoitat oman mielesi jatkuvasti kun joku kritisoi aasiakkaita. Jotkut tänne kirjoitetuista kertomuksista eivät ole parasta narratiivista antia, mutta itse sivuutat huonoa käytöstä kohtaan esitetyn kritiikin ja uhriudut takertuessasi irrelevantteihin aspekteihin.
Olisiko joskus aika katsoa peiliin, ja yrittää soveltaa empatiaa muihin eikä olettaa oman subjektiivisen mielipiteen olevan absoluuttinen, kyseenalaistamaton totuus. Comprende?
Heh! Yksi ehdottaa että moista hommaa voi tehdä kouluttamaton apinakin opiskelun ohella ja toinen taas edellyttää että kaikki myytävien tuotteiden ominaisuudet on täydellisesti hanskassa mikä sitten taas edellyttäisi paitsi kuormasta syömistä niin kattavaa vertailupohjaa muihin samantapaisiin tuotteisiin. Eli lähinnä vapaa-ajalla tapahtuvaa jatkuvaa itseopiskelua liittyen safkaan koska ei sitä työajallakaan ehdi eikä pysty. Asiakaspalvelijana et ole mitään ja siihen pystyy kuka vaan mutta silti pitää vastaus löytyä vaikka elämän tarkoitukseen jos kysytään…. 😀
Jos jo opiskeluaikana noin ahdistaa asiakkaiden kysymykset niin kannattaa äkkiä vaihtaa opintoja johonkin sellaiseen ammattiin jossa ei tarvitse olla asiakkaiden kanssa missään tekemisissä.
Itse olen ollut tarjoilijana sekä baarimestarina 21v ja nykyisin töissä alkossa ja olen kyllä aina jaksanut mukisematta vastailla asiakkaiden tekemiin kysymyksiin vaikka ne välillä on tuntunut vähän ehkä yksinkertaisilta, mutta ei se asikas välttämättä ihan kaikkia tiedä ja siksi kai se kyselee.
Esimerkiksi juustokakuissa on usein pohja tehty vehnäjauhoja käyttäen ja vehnäähän jokaisen suolistonsa hyvinvoinnista välittävän pitäisi pyrkiä välttämään. Olisi kiva, jos tarjoilija osaisi kuvailla pohjaa muutenkin kuin juustokakkupohjaksi, vaikka ’tokihan’ ihmiset tajuavat, että jos se on normaali pohja niin tottakai siihenkin on käytetty sitä iänikuista vehnää.
”A: Mitäs tuossa mansikkajuustokakussa on? (tuote vitriinissä)”
En alkaisi ainakaan itse selittämään heti pohjan ainesosia, kun kysytään mitä kakussa on. Tottakai jos keskustelu kääntyy siihen, että pohditaan pohjan aineksia, niin kertoisin mistä jauhoista se on tehty.
”Olisi kiva, jos tarjoilija osaisi kuvailla pohjaa muutenkin kuin juustokakkupohjaksi”
Mistä päättelet, ettei kirjoittaja osaisi kuvailla kakkupohjaa muulla tavalla? Hän vastasi selkeästi ja lyhyesti kakusta ja varmasti kysyttäessä lisää, antaisi laajemman ja yksityiskohtaisemman selostuksen.
Voin niin samaistua tähän! Miksei ihmiset osaa miettiä edes hetkeä omilla aivoillaan?
No, asiakkaiden näkökulmasta ymmärrän ihan hyvin, että varsinkin kiireessä ja väsyneenä tulee joskus kysyttyä tyhmiä kysymyksiä. Itsekin olen tähän syyllistynyt ja iso kiitos kärsivällisille aspoille. 🙂
Mutta jos kerran lukee että mangomelonijäätelö ja vielä vitriinissä näytillä tuote niin en kyllä heti usko että itse kysyisin tarkennusta myyjältä, että miltähän tuo jäätelö maistuu. Ja jos myyjällä on samanlainen ymmärrysmaailma niin todellakin ymmärrän turhautumisen. Toki aspan työnkuvaan kuuluu palvella asiakkaita ja kysyttäessä on vastattava asiallisesti ja jos se ärsyttää niin tietysti voi aina miettiä ammatinvalintaansa uudelleen, mutta ymmärrän hyvin kuinka ärsyttävää on vastata AIKUISILLE ihmisille itsestäänselvyyksiä. Järkevämpi kysymys olisi voinut olla vaikka että löytyykö teiltä mangomelonijäätelöä laktoosittomana (jos tästä ei erikseen mainita). Aspana olo on kyllä melkoista tasapainottelua. Pakko hyyillä, vaikka kiehuu sisältä. Takahuoneissa pitäisi olla vakiovarusteena nyrkkeilysäkki.