Palvelutiskin riemukas arki
Työskentelin jokin aika sitten liki kahden vuoden ajan suurehkon kaupan palvelutiskillä, jossa myydään valmisruokia ja -salaatteja sekä kalatuotteita. Jos jonkinlaista aasia on vastaan tullut ja tässäpä muutama ihastuttava tapaus:
1. ”Bingo” rääkäisee hulvaton aasi, kun oma numero huudetaan. Ensimmäisellä kerralla jaksoi naurattaa, mutta ei joka päivä. Muutaman bingokierroksen jälkeen ärsytyskäyrä hipoo huippua. Nämä ovat toki ne harmittomimmat tapaukset.
2. ”Laita sitä perunamuusia kakkoseen, hehheh” Kyseisessä kaupassa siis purkkeja on neljää eri kokoa, ja kakkoskoko herätti joissain asiakkaissa suunnatonta hupia. Nämäkin onneksi niitä harmittomia tapauksia.
3. ”Tämä vakuumipakattu lohifilee on liian suuri. Voisitko mitenkään leikata sen puoliksi? Ottaisin vaan sen toisen puolikkaan.” Ei. Pakattu on pakattu, eikä sitä avata kaupan sisäpuolella. Tämä koskee kaikkia pakattuja tuotteita kaupassa, myös kalaa. Tätä moni asiakas ei tunnu ymmärtävän.
4. ”Anna hiukan lisää noita juustoja/lohenpaloja/tomaatteja/pähkinöitä” Tätä rutinaa saivat myyjät kuulla päivittäin, kun asiakas halusi salaattia. Kyllästymiseen saakka sai selittää, että kaikkia salaatissa olevia herkkuja annetaan jokaiselle asiakkaalle tasaisesti, jotta kaikille niitä riittäisi. Näin ollen kaikki asiakkaat saavat samanlaiset salaatit, ”herkkujen” määrä pysyy kulhossa tasaisena ja kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä. Ainakin pitäisi. Siitä huolimatta jotkut tuntuivat ajattelevan, että me myyjät oikein välttelemällä välttelemme kaikkia juustoja ja lohenpaloja. Juuh, siitähän meille maksetaan…
5. ”Osaakos tyttö fileoida? Ai osaat vai???” Niin, fileointitaitohan on kiinni siitä, omistaako y-kromosomin vai ei…
6. ”Mä ihan nopeesti kysyn sulta, missä on kananmunat” Niin, tosiaan palvelen toista asiakasta ja mitäs luulet hänen pitävän siitä, että hänen palvelunsa viivästyy sinun nopean kysymyksesi (joka ei aina kuulu kategoriaan ”nopea”) takia? Palvelutiski on palvelutiski, eikä mikään yleinen infopiste. Hyllyjen välissä on usein hyllyttäviä myyjiä, jotka pystyvät paremmin auttamaan kuin minä. Toki mekin autamme mielellämme, mutta vain jos olemme itse vapaita.
7. ”Mun numero jäi välistä!!!” Niin, huusin numeroasi ainakin kymmenen kertaa, mutta tunnuit olevan vain liian kiinnostunut keskustelemaan kaverin kanssa sen sijaan, että olisit seurannut numeroiden etenemistä. Oma vika eikä auta valittaa! Toinen superärsyttävä ryhmä on jumittajat, jotka vain seisovat paikoillaan eivätkä tee elettäkään, kun oma numero huudetaan. Vasta seuraavaa numeroa huudettaessa he ilmoittavat, että heillä oli se edellinen. Joskus se käden heilauttaminen tai reipas ”täällä”-huudahdus on niin kovin hankalaa…
8. Otanpa numeron, mutta päätän vasta sitten, otanko jotain. Niin, etkä siten tullut ajatelleeksi, että muut asiakkaat joutuvat odottamaan, kun minä ravaan kanssasi edestakaisin tiskiä, kun mietit, mitä otat. On ihan ok katsella tiskiä ensin ja vasta sitten ottaa numero. Toki tämä ei haittaa, jos ei ole muita ihmisiä jonossa. Sattuipa kerran yksi rouva, joka suorastaan suuttui minulle, kun huusin hänen numeronsa liian nopeasti, eikä hän ollut vielä päättänyt, mitä ottaa. Tosiaan, selvännäkijän taidot kuuluvat myös myyjän pätevyysvaatimuksiin ja minunhan olisi pitänyt se tietää…
9. Sitten on nämä, joille ei ole äiti opettanut käytöstapoja. Kuuluu hyviin käytöstapoihin tervehtiä myyjää sanomalla vaikkapa ”hei” tai ”moi” tai ”päivää” tai miten tahansa. Sen sijaan ”Yks koipi” on ehkä hieman tökerö tapa tervehtiä. ”Kiitos” ja ”Hei” lähdettäessä kuuluvat myös hyviin käytöstapohin. Jännää kyllä monet vanhemmat tädit ja sedät harvoin kiittävät tai tervehtivät, mikä on mielestäni hieman outoa.
10. Tavaroiden jemmaajat ovat yksi raivostuttavimpia asiakkaita. Onko niin kovin vaikeaa tuoda se tiskiltä otettu tuote takaisin, jos muuttaa mielensä? Näköjään on, koska monet jättävät kalatuotteita ties minne hyllyjen väliin, jopa pakastimeen. Tämä tarkoittaa kaupalle hävikkiä. Jos tätä nyt sattuu lukemaan joku, joka on kyseiseen jemmaus-syntiin langennut, niin miettikääpä seuraavaa: Kaupan tuotteet ovat kaupan omistuksessa niin kauan, kun ollaan myymälän sisällä. Näin ollen jos jätät elintarvikkeita vääriin paikkoihin (eli sellaisiin paikkoihin, jossa ne voivat mennä myyntikelvottomiksi) ja jäät siitä kiinni, niin se on rinnastettavissa myymälävarkauteen! Joten ystävällisesti voit tuoda kalan takaisin tiskille, jos muutat mielesi. Myyjät eivät siitä suutu eikä sitä kuulu hävetä. Myyjät ovat vain iloisia siitä, että tuotteita ei ole väärissä paikoissa eivätkä mene piloille. On ok muuttaa mielensä.
11. ”Ostamassani savulohessa oli mielestäni liian vähän suolaa. Saanko rahani takaisin?” Et, mikäli tuote ei ole pilaantunut tai muuten viallinen. Makuasioille ei vain valitettavasti voi mitään.
Onneksi suurimmaksi osaksi asiakkaat olivat erittäin ihania ja ystävällisiä. Välillä jopa kaipaan takaisin tiskin taakse. Lisäksi asiakaspalvelutyö jos mikä kasvattaa ja opettaa kohtamaan erilaisia ihmisiä. Suosittelen kaikille 🙂
– Reipas kaupan täti –
Kuulostaapa samalta kuin ”YLEISTÄ KITINÄÄ KASSATYÖSKENTELYN SIETÄMÄTTÖMÄSTÄ VAIKEUDESTA” tarina…:P Muttajoo, hyvin kirjoitettu tarina tämäkin. Sivusta seuranneena olen kyllä pannut merkille että herkkutiskin takana ei ole herkkua olla 😀 Mammat käännättävät joka pihvin ja leikkeen ympäri ennekuin päättävät minkä ottavat, jos edes ottavat. Alkoi itseäkin ärsyttämään kun kuuntelin omaa vuoroani odotellen sitä ”näytäs tota,eiiii se ole hyvä. Käännäs tuo, eeeiiii vähän ruipeli. Tämä tässä lasin lähellä, tämä on hyvä, eikun eipäs olekkaan….” Olisi tehnyt mieli sanoa pari sanaa….
Tuon tokavikan lauseen allekirjoitan: aspahommissa todellakin oppii tuntemaan ihmiset, josta on etenkin näin toimittajana työskennellessä korvaamaton hyöty ja etu. Lisäksi oppii ainakin puhuttelemaan erilaisia ihmisiä ja aistimaan, millainen kukin SAATTAA olla luonteeltaan tai ulosanniltaan.
Tuosta kohdasta 10:
Itsekin asiakkaana tällainen käytös kauniisti sanottuna ärsyttää suunnattomasti. Kerran löysin keksijäätelön jätettynä pullojuomien viileäkaappiin ( se sijaitsi vieläpä pakkastuotteiden viereisessä välikössä…)! Mitäköhän tästä vastuussa ollut ihmisolento lieneekään kuvitellut? Kyseinen tuote oli ihan muhjuuntunut, ja sen sisukset valuivat alemmille hyllyille ja pullojen päälle.
Oikein liian vähän suolaa? Miksihän aasille ei tule mieleen lisätä itse sitä suolaa? Lähes kaikessa on nykyisin liian vähän suolaa, mutta sitä voi lisätä jos tykkää suolaisemmasta. Ihme avuttomuutta.
Kaupoissa sinänsä jotenkin ymmärtää tervehtimisen, mutta enemmän tai vähemmän asiaan liittyen on käynyt pari kertaa omalla työpaikalla niin että olen tullut töihin ja alkanut tekemään hommia kun puhelinpuolen täti tulee äkkiä ovelleni tuohtuneena että miksen minä käynyt hänen luonaan tervehtimässä häntä ennen kuin menin huoneeseeni. En tiennyt, että töissä on tärkeintä seurustella naispuolisten työntekijöiden kanssa sen sijaan että tekisi työnsä. Ehkä joillakin on sama fiilis kaupassakäynnin kanssa.
Juuri näiden ihmisten takia, jotka eivät osaa päättää mitä ottavat, ja eivät osaa toimia rivakasti, en juurikaan asioi palvelutiskeillä. Minusta olisi kiva hakea töihin näistä luonas, mutta joutuu tyytymään einesruokaan, koska ruokatauko ei riitä sekä ruokailuun että ruoan ostamiseen, jos siellä on paljon näitä kupeksijoita.
Mikä kumma siinä on, ettei voi toimia rivakasti? Ehkäpä kauppojen pitäisi tehdä niin, että ilmasita palvelua saa vain esim. 1-2min per asiakas, sen jälkeen se alkaa maksamaan esim. 20 euroa per alkava minuutti. Tulisi vauhtia aaseihin!
Ei myymälävarkaus, vaan (lievä) vahingonteko
Kommenttisi mukaan voisin halutessani viedä pakaste altaista kaikki pakaste tuotteet ja sitten piilotella niitä ympäri kauppaa ja viedä limukat jääkaapeista pakastealtaihin sun muut nesteet deudorantit mukaan lukien. Ja sitten viedä ne jädet sellaisiin paikkoihin jossa ne voisi aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa (kuten vaikkapa johonkin puuro pakettien väliin jossa ne menis pilalle tai keskelle paperisia sokeri pusseja tai jauhoja. Ja saisin vain lievästä vahingonteosta sakon.
Kohtaan 8 voisi lisätä samankaltaisen tilanteen tiskiltä, jossa vuoronumeroita ei ole käytössä. Tällaisella tiskillä vakimyyjät ovat oppineet varsin hyvin sivusilmällä bongaamaan tiskille saapuvien asiakkaiden saapumisjärjestyksen silloin, kun asiakkaita on kohtalaisesti. Noin 5 asiakkaan järjestys pysyy mielessä helposti.
Aina välillä saapuu aasiakas vaikkapa toisena tiskille (muita asiakkaita ole edes lähettyvillä). Kuitenkin tämä aasiakas tuijottaa herkeämättä myyjän ja palveltavana olevan asiakkaan kanssakäyntiä ja välittömästi tilanteen päätyttyä viittoilee myyjää ärtyneenä luokseen, koska oli joutunut muutaman minuutin odottamaan. (Tässä vaiheessa tiskille saapuu kaksi seuraavaa asiakasta.) Vasta nyt aasiakas alkaa miettimään, mitä tarvitsee ja mitähän sieltä omasta pakkasesta taas löytyikään pakottaen seuraavat asiakkaat odottamaan turhaan.
Onko todella niin vaikeaa miettiä tarpeitaan ja tutkia tiskin valikoimaa odotellessa, eikä herkeämättä vahtia silmä kovana omaa vuoroaan. Lounasruokailijat tms. vielä ymmärtäisin, mutta usein edellämainitusti käyttäytyvät 3 tuntia kaupassa muutenkin aikaansa kuluttavat, jo työelämästä poisjääneet henkilöt….