Yhtenä iltana…

Olen tottunut työssäni, että työvuoroon kaupassa mahtuu niin yllättäviä nauruhepuleita ihanien vakiasiakkaiden kanssa kuin haastavia ja kerrassaan absurdeja reklamaatiotilanteita ammattivalittajien parissa. Eräs iltavuoro oli kyllä todellinen huipentuma jossa minulta kysyttiin todella paljon hermoja etten olisi lähtenyt kesken vuoroni kävelemään.

Kaikki nämä tapahtuivat siis saman vuoron aikana ja yksittäisinä tilanteina näissähän ei ole mitään kummallista, mutta kun kaikki kumuloituu…

1. Yritän purkaa kuormaa ja kassoilta tulee jatkuvasti kutsua myyjälle. Kävelen ripeästi myymälän toiselta puolen varmaan 20 kertaa puolentoista tunnin aikana huomatakseni, että joku haluaa tiedustella:

”Voinko avata asiakas-wc:n oven?” (kassalla ollut myyjäkin olisi sen siis voinut nappia painamalla avata, mutta ok koska asiakas ei tätä välttämättä tiedä)

”Voinko saada paketin vaikka saapumisilmoituksessa lukee, että se olisi noudettavissa xx. xx. asti eli reilu kuukausi sitten oli viimeinen päivä?” (??!!! Ihanko totta? No tällöin olet valitettavasti myöhässä asiasi kanssa yli kuukauden ja paketti ei enää roiku hyllyssä meillä tai vaihtoehtoisesti olet sen jo noutanut, mutta et vain ole viitsinyt muistella asiaa…)

”Saako teiltä lahjakortteja?” (Olen iloinen aluksi kun voin vastata asiakkaalle, että toki ja näytän pienehkön kauppamme minimalistista valikoimaa korttien kuoseista, mutta nehän eivät kelpaa ja joudun mönkimään kassojen alahyllyiltä sen viimeisen erivärisen kortinläpyskän. Siinä vaiheessa kyselijä on jo karannut takaisin ostoksilleen)

2. Kassoille pyydetään siivousta ja keskeytän jälleen sen hetkisen työni. Yritän päästä siivouskärrin kanssa pääkallopaikalle, mutta yksikään asiakas ei suostu siirtämään ostoskärriään saati itseään puolta metriä, että pääsisin ohitse. Kierrän siis mahdollisimman kaukaa ja näen, että kassapäädyssä on rikkoutunut kastikepurkki. Lasia ja tomaattipohjaista soossia on isolla alueella ja asiakkaat kauhistelevat sotkua. Sotkun aiheuttaja ei tee elettäkään pahoitellakseen tai siivotakseen itse. Muut asiakkaat kilpaa rullaavat mähmän yli kärreineen ja talsivat kastiketta kuin parhaimmatkin rypäleen polkijat.

Siivottavaa tulee koko ajan lisää ja en pääse aloittamaan/jatkamaan puhdistusta koska postin pisteelle tuppaa ties mitä pyramidihuijaus-pakettien lunastajaa ja harvinaisten 1800-luvun postimerkkien metsästäjää.

3. Kuljetan yli 200 kilon painoista rullakkoa läpi myymälän ja joka ainoa asiakas päättää hypätä käytävän toiselta puolen juuri eteeni. Joudun pysäyttämään rullakon itselläni ettei se vyöryisi arvoisien, ajattelemattomien aasiakkaiden päälle. Mieli olisi kyllä tehnyt tämän toistuttua kymmenisen kertaa antaa aasien kokeilla kumpi jää voitolle; he hernemaissipaprikoineen vai tämä raskas, liikkeessä oleva kuorma.

4. Kello on yli yhdeksän illalla ja kassalle tulee pariskunta kolmosoluen kanssa. Ystävällisesti pahoittelen, etten voi myydä enää kyseiseen aikaan kyseistä tuotetta ja siirrän oluen sivuun. Pariskunnan nainen hermostuu ja alkaa äkäisenä tivata miksi. Selitän hänelle kärsivällisesti asian, mutta nainen vaan hermostuu entisestään ja vaatii, että kutsun toisen työntekijän noutamaan heille ykkösoluen.

Naisen asenne on niin töykeä, että ilmoitan kohteliaasti toisen työntekijän olevan tauollaan ja voin toki itse noutaa heille juoman hyllystä (olisi voinut tantta ihan itse käydä…). Oletan kuitenkin, että joustettuani asiakaspalvelun hengessä nainen olisi tyytyväinen, mutta ei… Matami kiehuu edelleen ja sanoo, ettei laissa ole mitään järkeä eikä sen pitäisi heitä koskea koska he asuvat ulkomailla!

Hmmm… Eräs lempidrinkeistäni on vodkapohjainen, mutta jos yritän saada litkuni Saudi-Arabiassa niin tuskin saisin sitä vaikka miten itkisin olevani suomalainen. Eikä tulisi mieleenkään alkaa urputtaa maan lakeja vastaan jos en itse ole ollut niistä aiemmin tietoinen.

5. Yritän kassalta käsin tehdä ilta siivousta, täyttää lähi hyllyä ja sun muuta loppuvuoroon kuuluvaa. Kassan lähistöllä pörrää muutamia asiakkaita joten en lähde kauas, mutta kun näen että NYT ehdin käydä noin 10 metrin päässä tekemässä maksimissaan 30 sekuntia vievän homman niin jo on kassalle tulijoita ja sieltä aletaan hihkua ”Hei tyttö!!”

Myös nämä jotka ovat ainoita kassalla olettavat, että en tee töissä muuta kuin räplään luuriani ja pyöri tuolilla. Kiire olisi tehdä useampi asia, mutta eihän siitä tule mitään kun ”No kun sulla ei oo muuta niin minäpä maksan nämä 35 euron ostokset pienimmillä hiluillani ja käyn nopsaan vielä hakemassa tuotteen x”

Ja nämä samat sankarit välillä ihmettelevät miksi myyjät menevät käytävillä puolijuoksua ja miksi kaikkia tavaroita ei ole purettu ennen iltakuutta.

6. Keski-iän ylittänyt nainen marssii tuohtuneena kassalle ja kiiruhdan muista hommistani perässä. Nainen pysähtyy vain räksyttääkseen:

”Olisinpa tuonut kauppaan rahaa, mutta haluamani jäätelö oli tahallaan laitettu niin kauas etten ylettänyt!”

Pahoittelen asiaa ja kysyn mikä jäätelö oli kyseessä, että hakisin sen itse asiakkaalle. Tämä röyhkeyteni vain lisäsi vettä myllyyn.

”Ei kiinnosta. Minulla ei ole tällaiseen aikaa koska muuten myöhästyn bussista!!”

Muija tarpoo kaupasta ulos ja mietin, että jäätelön hakeminen ja maksaminen olisi vienyt jopa minuutin. Hengitän syvään ja jatkan töitäni kun toinen asiakas alkaa mankua samaa.

”Te kyllä oikeasti laitatte tavarat niin ettei niitä voi tavallinen ihminen saada otettua” (naama tietysti norsun **tulla)

Niin… Myyjiltähän ei voi pyytää apua jos ei yletä. Tai voitaisiin toki laittaa kaikki tuotteet etäisyydelle, että esikoululainenkin yltää, mutta voi sitä huudon määrää kun valikoima pienenisi ja aasiakkaat eivät saisi mungopapupirtelöitään tai vegaanista naudan maksaa.