Minä olen todella usein ihmetellyt, mihin ovat kadonneet aikuisten ihmisten perus-käytöstavat! Ei puhettakaan, että asiakaspalvelijalle voisi vastata jotakin, silmiin katsomisesta puhumattakaan.

Olen tosin kohdannut näitä puhumattomia asiakaspalvelijoitakin. Eräs ystäväni hieman koulutti nuorta pojankloppia, joka selvästikin oli ensimmäisessä kesätyössään kaupan kassana, eikä osannut sanoa sen koommin hei, kiitos tai ole hyväkään. Kaverini ojensi rahat myyjälle ja sanoi kovaan ääneen OLE HYVÄ, koska poika ei ollut siihen mennessä sanonut vielä sanaakaan. Kun edelleenkään vastausta ei kuulunut, kaverini (itsekin nuori nainen) tokaisi kuin lapselle puhuen: ”Ja miten sanotaan…?” Siinä vaiheessa poika hieman nolostuen mutisi juuri ja juuri kuuluvasti kiitos.

Itse olen äänen käheytyessä (palveltuani hirveän määrän asiakkaita) siirtynyt joskus hymy ja nyökkäys linjalle.Tällöin on tullut hirveää huutoa huonosta asiakspalvelusta vaikka olen vilpittömän ystävällisesti hymyillyt.
Parempi kai sanoa se: ”Päivää” vaikka v- mäisesti mieluummin?
Joskus taas asiakas ei itse kuule ja saa hirveän raivarin.
Ihmiset eivät käsitä että myyjälläkin voi olla ääni maassa.
Kun asiakkaita on hirveä määrä on vaikea ehtiä huomioida jokainen henkilökohtaisesti.
Tässäkin tulee esille ihmisluonne.
Toiset asiakkaat etsimällä etsivät että saisivat valittaa toiset ovat tilanteen tasalla ja huomioivat kiireen.

perinteisestihän monet tervehtivät huitaisemalla myyjää kohti ja sanomalla tiukasti ”Muovikassi!” ..täysin uusi tervehtimissana suomen kieleen..

Puhumattomat asiakkaat on jokapäiväinen riesa, se on aina yhtä ikävää kun itse tervehtii ystävällisesti muttei saa vastausta. Korkeintaan saatetaan ojentaa maitopurkki ja sanoa ”näit on kaks!”, tai huitoo muovipussia nokan edessä, ”yks pussi!”. Kummallista totta tosiaan. Nämä jotka eivät kassalle tullessaan tervehdi, eivät yleensä myöskään puhu mitään muuta, saati sitten kiitä lähtiessään.

Tylyimpien tapausten kohdalla olen ottanut itsekin hieman hiljaisemman linjan ja ollut kommentoimatta mitään ylimääräistä näille moukille. Aina ei jaksa heittää hymyä ja kiitosta sellaisille jotka eivät sitä arvosta.

Ihan oikein, Kassatyöläinen. Ei mutrunaamoille tarvitse hymyillä, aina varsinkaan. Ei kukaan siihen pysty.

Ihmeellinen ajatus, että myyjähenkilö on olemassa vain asiakasta palvellakseen, ja häntä ei tarvitse kohdella ihmisenä. Eivät nämä henkilöt toisaalta luultavasti muitakaan ihmisiä kovin ystävällisesti kohtele.

Yleensä nuoria mollataan huonoista käytöstavoista, mutta täytyy sanoa että nuoret ovat suurimmaksi osaksi fiksuja ja käyttäytyvät kunnolla. Vanhat mummot ja keski-ikäiset naiset/miehet ovat varmasti pahimpia. Olen myös huomannut että korkeasti koulutetut ihmiset unohtavat muita herkemmin käytöstavat asiakaspalvelutilanteessa.

Mistä sä bilehile näet sen asiakkaan koulutustason? Se kun ei aina ulospäin näy.

Ja Kassatyöläinen sanoo: Nämä, jotka eivät kassalle tullessaan tervehdi, eivät yleensä myöskään puhu mitään muuta…

Mitä pitäisi puhua? Kun katselee tätä palstaa on mieluiten puhumatta, ettei kassahenkilö vaan ärsyynny.

Miia hyvä, kaupan kassalla tai kioskissa ei ehkä ihmisen koulutustasoa saa tietää, mutta on olemassa myös paljon muita asiakaspalveluammatteja, jossa koulutustaso tulee kyllä asiakaspalvelijan tietoon. Jos sinua kerran niin kovasti harmittaa lukea tätä palstaa, niin hommaa jotain muuta tekemistä! Tämä palsta on tarkoitettu asiakaspalvelualan ammattilaisille. Jos olisit asiakaspalvelua joskus tehnyt, tietäisit kyllä mistä me täällä puhutaan!

Hyvä Grr… Minä toimin asiakaspalvelussa itsekin. Tosin vähän hankalampien juttujen parissa kuin mihin törmää jossain mäkkärin tai cittarin kassalla. Joskus sitä kuuntelisi mieluummin kulunutta korttivitsailua kuin tappouhkauksia.

Että älä vauhkoa. Ota rauhoittava.

” En kyllä ihmettele jos joku myyjä rupeaa vuoronsa lopussa olemaan melko tympääntynyt, kun on koko päivän joutunut katselemaan tylyjä moukkia.”

Ilmeisesti minä olen tyly moukka, mutta kerran sain niin uskomatonta ”palvelua”, että vieläkin jaksan hämmästellä. Mäkihyppääjistään kuuluisan keski-suomalaiskaupungin Sokoksen elintarvikepuolella. Olin vähän kiireessä, aamupäivällä poikennut ostamaan kaksi (2) lonkeroa. Kassan takana oleva vanhempi rouvashenkilö kysyy minulta parikymppiseltä papereita, ja alan kaivamaan ajokorttia lompakostani.
Koska kortti oli vähän jumissa, rypistin kulmiani, ja mitä saankaan kuulla kassan takaa: ”Ei sitä nyt tarvitse noin nyrpeältä näyttää! Minun VELVOLLISUUTENI on kysyä papereita jokaiselta nuorelta, ja muiltakin, vaikka he olisivat 60-vuotiaita.”

Häkellyin niin, etten osannut muuta kuin änkyttää, että ”tätä korttiahan minä vain…”

Olettikohan kassarouva oikeasti, että kaikki nuoret asiakkaat loukkaantuvat kun papereita kysytään…?

Jenni: Oikea asenne kaverillasi Tuon kun vielä voisi heittää asiakkaalle, mutta ei, haukuthan siitä seuraisi jos kiitosta pyytäisi

Bilehile on ihan oikeassa.yleensä fiksuimmat asiakkaat baarissa ovat nuoria, miehiä ja naisia. kaikkein huonotapaisimmat, törkeimmät ja töykeimmät asiakkaat ovat keski-ikäiset naiset ja miehet, jotka ovat yleisesti vain niin katkeria kaikille ja kaikelle, että normaalit käytöstavat unohtuvat. hyvää esimerkkiä nuoremmille. ei hätää, kyllä hekin kohta unohtavat miten ihmisten kanssa kommunikoidaan kohteliaasti.

Stazzy, itsekkin tuosta tietystä kaupungista kotoisin olevana (häpeäkseni myönnän), tiedämme että vain kaksi asiaa on varmaa, Sokoksen myyjien tympääntynyt palveluasenne (jota varmaan harjoitellaan viikottain työporukan kanssa) ja tietyn mäkihyppääjän ryyppyputket. Empä muista milloin olisin vienyt rahojani Sokokselle, koska en jaksa kattoa sitä naaman nyrpistelyä ja piiiitkkkäää katsetta pitkin vartaloani (jossa jonkun verran ylikiloja), jos satun joskus ostamaan vaikka muutaman siiderin.

Totta myös on se, että ne keski-ikäiset (kaikella kunniotuksella) ovat aivan kauheita asiakkaita. Poikkeuksia kyllä on, mutta pääsääntöisesti töniminen, ”kiitos, anteeksi, ole hyvä”- sanojen puuttuminen ja töykeys sekä kotimaassa että ulkomailla hävettää suuresti! Muistan eräällä pienellä Kreikan saarella kantautuneen rantaravintolasta toiseen keski-ikäisen miehen SUOMEN kielinen karjunta, kun hän halusi tilata jotain….

On ihan pakko sanoa.
Kun ensin viikon valvonut öitä myöten kipeän lapsen kanssa, kuunnellut parkua ja saanut nukkua ehkä kaksi tuntia/yö ei paljoa kiinnosta hymyillä kaupan kassalle. Tottakai kohtelias pitäisi muistaa olla, mutta aina ei vain yksinkertaisesti jaksa.

En mäkään kyllä kassalle mennessäni jaksa aina sanoa mitään, mutta kyllä aina hymyilen ja ainakin nyökkään. ”Kiitos” sanon aina, mutta ”ole hyvä” en ole koskaan sanonut kassalla. Täytyy kai alkaa sanomaan.

Miia: Mitä pitäisi puhua? Kun katselee tätä palstaa on mieluiten puhumatta, ettei kassahenkilö vaan ärsyynny.
Haha, no jos ulkopuolisena tätä palstaa kattelee niin on varmaan aika kauhuissaan, varsinkin jos tunnistaa itsensä sieltä juttujen joukoista. Välillä täällä näkee kyllä sellasta kommentia, että taitaa aasiakasta vähän vituttaa kun näin kettuillaan. Ei nyt kannata ottaa tätä kuolemanvakavasti tai siis ottaa jotain erityistä ohjeistusta varmaankaan, siis ihan normaali käytös on riittävää, ei tarvi venyttää itseänsä mihinkään ihme suorituksiin siinä kassalla. Kai nyt kaikki sen ”Moi/Hei/Päivää” jaksaa sanoa? Tuntuu vaan vähän tyhmältä puhua itsekseen, varsinkin jos toinen osapuoli jolle itse puhuu seisoo kuitenkin siinä alle metrin päässä töllistelemässä.

Kaikki tyylillään ja en mä kyllä siihen tosiaan kuole jos sen moiheipäivää jättää sanomatta, varsinkaan kun siellä kassalla nyt ei tarvi hirveesti istuksia.

Mjuuh täytyy muistaa että kassatyöntekijätkin ovat ihmisiä ja heilläkin on huonot päivänsä ja kuten on jo todettukkin, ei sitä aina jaksa hymyillä iloisesti. Toki jos kassahenkilö on aina kuin sitruunan imenyt olisi aika ehken antaa asiallista asiakaspalautetta…HOX asiallista… se huutaminen ja haukkuminen ku yleensä nostaa puolustus asenteen päälle niin siitä ei mihinkään kehitytä. ja mitä tulee siihen Miian kommentiin et mieluummin cittarin kassalla ko kuuntelemassa tappouhkauksia. Kuulee niitä tavallisen pikkukaupan kassallakin TOSIN valtaosin teinien suusta…

mun mielestä on mielenkiintosta, että ihmisillä jotka ei katso kassalla silmiin, eivät tervehdi eivätkä kiitä jää kuitenkin mieleen se kun pirulauta, se kassamyyjä ei HYMYILLYT!!!

Loppupäivästä siis pitää sallia kassojen nyrpeänaamaisuus, mutta itse näyttää iloista naamaa? Selvät säännöt!

Tuo ”mulla on viis muovikassia” tuntuu tosiaan olevan nykyään hyvin tyypillinen vastaus meidän kassamyyjien tervehdyksiin. Tai sitten se ilmoitus tulee kuin tykin suusta heti kun pääsemme edellisestä asiakkaasta eroon. Että jaksaa rassata. Itse teen niin, että tervehdin sen huudahduksen jälkeen ihan normaalisti, joskus saan takaisin nolon vastauksen, joskus en mitään. Jos vielä kiitoskin jää puuttumaan, totean hiukan kovemmalla äänellä ”ole hyvä”. On se nyt kumma, kun ei aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä.

Itse yritän aina kassalla olla todella kohtelias ja ystävällinen. Ole hyvä sanaa en kuitenkaan juuri käytä. Esim jos ojennan rahaa tai allekirjoitetun kuitin, sanon mieluummin ”noin-Kiitos!”. Outoa. Täytyy yrittää skarpata.

Tiedän myös, että asioinnissani on toinenkin ärsyttävä piirre. En voi olla tuijottelematta kun kassa piippailee ostoksia. Yleensä se johtuu siitä että lähimmissä kaupoissani kassaneideillä on ihan tajuttoman nopea työtahti. Siis niiden käsiä ei oikeesti melkeen näe, kun ne liittuu niin nopeasti.

Ja noihin palautteisiin: voin sanoa kokemuksesta, että positiivisen palautteen antaminen parantaa palveluhalukkuutta paljon enemmän, kuin se että saa negatiivista palautetta raskaan työpäivän jälkeen!

Ja mielestäni kassahenkilö saa tintikä jutustelusta, kun kassa jonot kasvavat. Se on hyvää asiakaspalvelua ja tilannetajua!

Mieluummin se tylysti tiuskaistu ”päivää” ja ”kiitos” kun olla sanomatta mitään. Piristää kummasti päivää jos joku heittää vitsillä että ”olipas tuossa tyly asiakas kun ei voinut edes kiitosta sanoa”
Ei sitä ihan oikeasti jaksa hymyillä ja olla ystävällinen jos 200 peräkkäistä ihmistä on naama norsunv*tulla..

Mutta.. kukin tyylillään. Itse yritän olla kohtelias myös asiakkaana ja kumma kyllä, saa aina parempaa palvelua jos edes vähän hymyilee!!

Näitä juttuja lukiessa voi vain ihmetellä… Mikä siinä normaalissa kohteliaisuudessa maksaa? Miksei toista ihmistä voi kohdella ystävällisesti? Sillä saa minun mielestäni usein itsensäkin hyvälle tuulelle.

Olin eilen reissun päällä ja pysähdyin ostamaan eräästä keskikokoisesta marketista pullon limua autoiluevääksi. Tyypilliseen tapaan juomaosasto oli aivan perällä. Kun valuin kohti kassoja, sieltä kuului iäkkäämmän naisäänen valittavaa kalkatusta. Kun pääsin kassoille, joku nainen, ilmeisimmin tuo kalkattaja, oli menossa ulos ja nuori kassaneiti katseli perään hieman surkean näköisenä. Vieläkin polvia heikottaa noiden ruskeiden silmien katse ja se ihana hymy, jonka sain vastineeksi muutamasta ystävällisestä sanasta ja muutaman hetken iloisesta rupattelusta

Mä olen ainakin todella huono sanomaan ole hyvä. Tervehdin ja kiitän kyllä aina (paitsi nyt kun ääni on häviksissä kokonaan… ) mutta en osaa sanoa ole hyvä, se on jäänyt jotenkin multa oppimatta kokonaan… Asiakaspalveluammatissa itsekin työskentelevänä totesin joskus sanovani ole hyvän sijaan kiitos vaikka ole hyvä paremmin sopisikin toisen kiittäessä… Mutta ehkäpä tämä ei ole ketään hirveemmin haitannut. Ehkä?

Tuttu tunne, kukkaruukku.

Itse olen ponnistellut useamman eri kerran opetellakseni uudelleen sanomaan unohtuneen ole hyvän. Suosittelen kuitenkin opettelemaan. Kuten arvaatkin, vaihtoehdoista huonoin on asiakkaalta kuultu ”tosson”, vaihtoehtoisesti ” ” ja toiseksi huonoin aspalta kuultu ”janäin”, jotka kaikki ilmaukset tarkoittanevat suomennettuina ‘ole hyvä’.

”En kyllä ihmettele jos joku myyjä rupeaa vuoronsa lopussa olemaan melko tympääntynyt, kun on koko päivän joutunut katselemaan tylyjä moukkia. Olethan kohtelias ja hyväntuulinen myös myyjille, hekin ovat ihmisiä. Ihan oikeasti.”

Tästä seuraa kierre. Joku myrtsinaama pilaa jonkun asiakaspalvelijan päivän, jonka jälkeen asiakaspalvelija ei viitsi hymyillä toiselle asiakkaalle, jonka jälkeen tää asiakas ei kiusallaankaan hymyile jollekulle toiselle asiakaspalvelijalle jne…

itse olen kioskilla työskennellessäni pistänyt merkille että valitettavan moni asiakas tulee kassalle antaa kupongit tarkastettavaksi ja vaikka myyjä tervehtii ja on muuten kohtelias niin asiakas on ihan hiljaa eikä puhu koko tapahtuman aikana yhtään mitään, on vain ihan hiljaa ja sitten valitetaan kun myyjät ei tervehdi, miksiköhän?

mielenkiintoista on se, että suomen kieli on alkanut muuttua; nykyään ”muovikassi” on yhtä kuin ”hei!”, ”tossa” on vastine ”ole hyvä”:lle ja ”kiitos” on ”joo”.

allekirjoittanutta risoo myös se, että esim kun ilmoitan loppusumman, aletaan puhua päälle. ”kaksitoista euroa ja–” ”-JOO PANKKI PANKKI PANKKI!” ”-kymmentä senttiä olkaa hyvä ”

”täytyy muistaa että kassatyöntekijätkin ovat ihmisiä ja heilläkin on huonot päivänsä ja kuten on jo todettukkin, ei sitä aina jaksa hymyillä iloisesti”

Jännää. Mulle on aina ollut itsestään selvyys, ett vaikka on kuinka huono päivä niin jos oon töihin kyennyt tulemaan, niin sen ei pidä asiakkaalle näkyä.

Kun mä oon kassan takana niin se on sama moi/moro/terve/hei/huomenta/päivää hymyn kanssa, sain sitten vastausta tai en. Minä olen se asiakaspalvelija. Asiakkaan ei tarvitse vääntää hymyä naamalle, jos on paska päivä. Mut mulle tulee hyvä fiilis, jos saan hymyn takaisin.

Jos tulee joku vittupää, ja hoidat sen asiallisesti, niin yleensä seuraava asiakas jonossa toteaa hymyillen ett’ helvetti kaikkia hulluja säkin joudut kuuntelee. Ja se yks vittupää siä normaalien ihmisten joukossa unohtuu.

Kun joskus tekee pitkän päivän kassalla, niin saattaa jäädä sellanen ”levy päälle”. Tulee hei, (esim.) ”kaksi kolkyt”, kiitos, takaisin tulee ” seitsemän seitkyt” ole hyvä, haluatko kuitin, heihei yhtenä pötkönä, ilman että edes kuulee asiakkaan vastausta.