Myyjän pitäisi olla kaikkialla samaan aikaan ja tietää kaikesta kaikki

Kauppa jossa työskentelen on venyttänyt työntekijöiden kustannuksella työtehtävät liiallisuuksiin ja työtunteja vain karsitaan. Koko ajan juostaan hiki otsalla ja yritetään tehdä pakollisten hommien lisäksi vielä kymmeniä muita juttuja samalla kun asiakkaat vaativat koko ajan jotain.

Jos joudut hyppäämään 5 minuutin välein lisäkassalle jonoja purkamaan niin silloin tavaroiden hyllyttäminen on todella hidasta ja jos joka toinen asiakas käyttää ostostensa maksamiseen vähintään 2 minuuttia (eihän niitä etukortteja tai puoli vuosisataa kerättyjä hiluja voi kaivella jonottaessa…) niin aikaa ”todelliseen työntekoon” kuluu hukkaan. Samalla kassalla hidastelevat asiakkaat päivittelevät kassan hitautta (emme valitettavasti voi käskyttää asiakkaita maksamaan nopeammin tai kertomaan peräpukamistaan myöhemmin jos he näin ovat päättäneet toimia) ja heidän perässään tulevat asiakkaat vuorostaan vinkuvat kun kaikkia tuotteita ei ole hyllyissä…

Ymmärrän kyllä, että asiakkailla ei ole kristallipalloa, kuten ei minullakaan, joten he eivät voi tietää miksi hyllyt ovat tyhjillään ja miksi kassan hymy on väkinäistä ja hiki valuu ohimoilta.

Tiedän, että ammattilaisen pitäisi osata pitää tunteensa kurissa ja ylläpitää tasalaadukasta palveluasennetta, mutta välillä tämä on haastavaa jos joutuu huhkimaan hikisenä ja koko ajan keskeyttämään senhetkisen tehtävänsä ja juosta toisaalle toistaen tämän koko ajan. Paristi olen hävennyt omaa käytöstäni töissä kun olen antanut kiireen ja muutamien asiakkaiden tökerön käytöksen vaikuttaa omaan suoritukseeni. Pari esimerkkiä joiden jälkeen olen ollut yhtä ynseä aspa kuin nämä mainitut aasiakkaat:

1. Myrkytysuhka on totta

A: Hei tyttö, tuus tänne!

M: Hei! Kuinka voisin auttaa?

A: Kaupparyhmästä X saan aina parempaa salaattia kuin teiltä.

M: Tämäpä harmillista. Jos olette ostaneet meiltä pilaantuneen tuotteen ja teillä on kuitti tallessa niin toki saatte kassalla korvauksen tai kunnollisen tuotteen.

A: En minä mitään teiltä halua kun se salaatti maistui saippualta!

M: Voin toimittaa tiedon tästä esimiehelleni, mutta mehän emme voi täällä kaupassa X maistella kaikkia tuotteita etukäteen ja emme voi tietää jos tavaran tuottajalla on tapahtunut omassa tuotantoketjussaan virhe mikäli tästä ei ole meille tiedotettu ja…

A: (korostetun veemäisellä äänensävyllä) Kyllä sinäkin voisit täällä joutessasi vähän laadunvalvontaa tehdä kun aina täällä on useampi myyjä vain juoruamassa muiden asiakkaiden kanssa.

Tässä vaiheessa ärtymiseni kasvaa, koska ne ”juoruamiset” ovat yleensä idioottimaisiin ja täysin tyhjänpäiväisiin kysymyksiin vastailu ja samanlaisten keskustelujen kanssa suossa takaperin tarpomista kuin edellämainitun aasiakkaan kanssa.

M: Yritämme olla jatkossa tarkempia ja vielä pahoitteluni tästä kokemastasi epäonnesta ja viallisesta tuotteesta.

2. Mutta kun Wilma-Olavi-Petrooliina…

Olin hyllyttämässä kylmätuotteita kiireellä ja asiakas tuijottaa lamaantuneena jukurtteja.

A: Eikö teillä ole maidottomina muita makuja kuin tota mangoa?

M: Hei! Tuossa sen mangon vieressä on myös toista makua.

Aasi tuijottaa hyllyä edelleen.

A: En mä nää tässä muita!

Joudun keskeyttämään hyllytyksen ja kädestä pitäen näyttämään viereisen tuotteen ja lähden jatkamaan hyllytystä.

A: Mutta onkos tässä toisessa sitä mangoa?!

Mistäkös minä tiedän! Joudun jälleen keskeyttämään hyllyttämisen ja lähden tavaamaan asiakkaalle purkista tuoteselostetta vaikka kyseinen aasi näkee ja osaa lukea omasta purkistaan samat tekstit.

A: Onpa tämä tehty niin vaikeaksi kun kai sinä ymmärrät että Wilma-Olavi-Petrooliina on allerginen tälle, sille ja tuolle…

Nyökyttelen naamalle liimattu hymy repeämispisteessä ja meinaan vastata ettei minua kiinnosta kenenkään allergiat ja varsinkaan silloin kun minun alipalkattua ja jo muutenkin kiireistä työaikaani kulutetaan tahalliseen hyppyyttämiseen ilman todellista syytä tai avuntarvetta.

3. Psykoosi – uhka vai mahdollisuus?

A: Hei Hei Hei hei!!! Tuus kahtoo nyt!

M: No moi! Minkälaista olisi mielessä?

A: Kato nyt noita porkkanoita…

M: Juu. Niitähän tuossa on, mutta en näe kyllä mitään vikaa niissä.

A: Eikö noitten värit muka oo outoja?

Olen todella hämmentynyt ja yritän käsittää mikä on ongelmana.

M: Niin noh… Hieman eri oranssin sävyjä minä kyllä vaan näen.

A: Et sinä edes tajua! Nuo pussit! Ne on erilaisia! Minä vaan kysyn miksi etkä sinä edes vastaa!!

Huomaan silloin, että parissa pussissa on erilainen ulkoasu muihin nähden.

M: Ahaa, siis noihin toisiin pusseihin on näköjään tehty ulkonäkömuutos valmistajan eli pakkaajan taholta. Pahoitteluni, mutta myymälässä on tuhansia tuotteita ja kahden värisävyn paikkojen vaihdos on vaikeaa huomata koska hyllytämme nopealla tahdilla ja kiinnitämme ensisijaisesti huomiomme ean-koodeihin, pakkauskokoihin ja päivämääriin…

A: Siis kukaan teistä ei tiedä mistään mitään?

M: Oikeastaan me tiedämme aika paljonkin, mutta kaikkeahan ei kukaan voi tietää tai ainakaan muistaa..

A: No jos sun asenne on toi niin en halua enää jutella asiasta!

M: Selvä. Pahoitteluni etten voinut tarjota haluamaasi palvelua tänään.

Poistun hammasta purren ja lähden ottamaan lisää kuraa niskaani. Koska en ehdi tekemään kaikkia vuorolleni määrättyjä hommia vaikka juoksen syke taivaissa ja kuuntelen olevani osaamaton, ymmärtämätön ja yksinkertainen alalaji, niin bonuksena saan vielä pomolta haukut kun en ole ehtinyt purkaa kuormaa tai tehdä jotain ylimääräistä. Ja pomohan ei itse tee näitä ”ruuhkavuoroja rivityöntekijänä” joten eihän hän tiedä miten kauheaa kiirettä silloin on. Toki vastuullinen pomo näkisi kiireen myynneistä, mutta myyntiluvut ovat pomollekin vain kruununkiilloke pikkujouluissa ja tyhy-päivinä eivätkä mittari jonka mukaan työntekijöitä tulisi palkata tai työvuoroja suunnitella.