”Ulkomaan numeropalvelu, yritän auttaa”
Olen töissä numeropalvelussa, ja etsin numeroita myös ulkomailta. (Vinkki: kannattaa ensin etsiä itse netistä.)
Vaikka yleensä olen sanavalmis, tämä nainen jätti sanattomaksi:
M: ”Ulkomaan numeropalvelu, hei.”
A: ”Löysin laukustani tällaisen numeron, +962…, ja se menee Jordaniaan!”
M: ”Joo-o?”
A: ”Miten tämä on mahdollista?”
M: *lyö tyhjää* ”Siis tiedättekö kenen numero se on tai miten se joutui laukkuunne?”
A: ”En!”
M: ”Ja silti soititte siihen?”
A: ”Kyllä. Mitä tämä tarkoittaa?”
T: Automaatti
Katso missä olet (tulehtuneellakin silmällä)
Vastaan tulee aina välillä asiakkaita, jotka eivät ilmeisesti katso liikkeen nimeä tms. vaan astelevat suoraan sisään.
Tapaus 1:
A: ”Olisikohan teillä vielä tänään aikoja silmälääkärille?”
M: ”Silmälääkärille? Ei meillä ole lääkäreitä täällä.”
A: ”No miten niin ei ole, minä tarvitsen silmälääkäriä kun silmä on tulehtunut!!”
M: ”Koska olemme valokuvausliike.”
A: ”Ah.. Tuota noin…” *katsoo vihdoin ympärilleen ja poistuu takavasemmalle*
Tapaus 2:
A: *epämääräistä muminaa*
M: ”Anteeksi, en kuullut mitä kysyitte?”
A: ”Anteeksi ja anteeksi, hmph! Minä kysyin mitä teillä nuo kellot tuolla hyllyssä maksaa!”
M: ”Valitettavasti meillä ei myydä kelloja.”
A: ”No mitä nuo sitten ovat?” *osoittaa kehyksiä*
M: ”Valokuvakehyksiä.”
Ja taas asiakas poistuu ihmeissään, aivan kuin vasta nyt kunnolla katsoisi ympärilleen. 
Opastin kyllä kummatkin henkilöt lopulta oikeisiin liikkeisiin, toivottavasti löysivät tarvitsemansa.
T: myyjätär
Miksi sinä etelänmies huidot?
Meillä oli kaupassa läppäreitä hyllyssä esillä eri malleja, joista yhdestä oli asiakkaalla kysyttävää. Rupesinkin konetta esittelemään hänelle. Siinä keskustellessamme tunkee väliimme toinen asiakas joka alkaa muina miehinä näpelöidä samaa läppäriä. No, leikkiköön siinä, ajattelen ja jatkan esittelyä. Vähän ajan kuluttua tämä myöhemmin tullut nostaa katseensa koneelta ja sanoo minulle ”tosi ärsyttävää kun sä viuhdot siinä”.
T: jake
Hintaa alas
Työskentelen eräässä erikoismyymälässä, ja noudatan pomoni antamia ohjeita aika tarkasti, varsinkin hintojen puolesta. Kävipä eräs vanhempi herra ostoksilla:
A: ”Haeskelen jälkikasvulle erästä firman X valmistamaa tuotetta.”
M: ”Meillä sattuu olemaan kyseistä tuotetta muutamia kappaleita hyllyssä.”
Löytyy sitten se asiakkaan haluama tuote, ja alkaa se ainainen vikinä hinnasta…
A: ”Tämän hinta on XX,XX €, mut varmaan myyt mulle sen hinnalla ZZ,ZZ €, kun oon teiltä aikaisemminkin ostanu tavaraa?”
M: ”En valitettavasti voi myydä tätä tuotetta alennetulla hinnalla, koska se on vastoin työnantajani ja firman määräyksiä, kyllä minun pitäisi tuo suositushinta siitä saada.”
A: ”No ku tuo firma C myy tätä samaa tuotetta puoleen hintaan…”
Tässä vaiheessa tähdennän asiakkaalle, että olemme ainoa firma koko kaupungissa, joka myy ko. firman tuotteita. Ja asiakas yrittää uudelleen:
A: ”Kyllä minä tiedän tuon suositushintajärjestelmän. Sitä ei ole pakko totella, olenhan ollut itse kauppiaana 50-luvulla. Niin että pudota sitä hintaa.”
M: ”Valitettavasti en voi pudottaa hintaa, koska silloin myynti kyseisen tuotteen kohdalla olisi tappiollista.”
Työnantajani tulee paikalle juuri sopivasti kuulemaan tapahtumaa, lähettää minut asioille, ja toteaa aasiakkaalle, että tuotetta ei voida todellakaan antaa alennettun hintaan, ja jos ei kelpaa, niin aasiakas menköön muualle asioimaan.
Aasiakas uhkaa järjestää minulle potkut ja vetää firman käräjille, mutta työnantajani toteaa aasiakkaalle, että myyjä on seurannut hänen antamiaan ohjeita ja noudattanut niitä.
Aasiakas poistuu ovet paukkuen maksettuaan tuotteesta täyden hinnan.
Mistä näitä aasiakkaita oikein tulee??
T: Myyntitykki neljättä vuotta
Kuka pussittaa sillin?
Eräs lauantai-ilta, kello aikalailla tasan kuusi. Kassoilla on vielä paljon päivän viimeisiä asiakkaita pakkaamassa ostoksiaan, kun kassalleni tulee n. 50-60-vuotias mies. Tervehdin häntä ja hän minua, jonka jälkeen hän kokoaa ostoksensa hihnalle.
Sitten hän kysyy minulta: ”Eikös tuohon rasiaan (osoittaa hihnalla olevaa, palvelutiskiltämme ostettua sillirasiaa, jossa on lisäksi muovipussi päällä) saa laitettua vielä uuden muovipussin päälle jos tuo vuotaa?”. ”Totta kai saa, jos se vuotaa”, vastaan ystävällisellä äänensävyllä.
Tämän jälkeen sillirasian tullessa seuraavaksi vuoroon hihnalla, tarkistin vielä huolellisesti tunnustellen ja katsellen, eikä rasia/pussi vaikuttanut vuotavan mistään, joten päästin sen menemään hihnaa pitkin linjan päätyyn. Ja se oli ilmeisesti iso virhe.
A: ”Eikö siihen saakaan uutta pussia päälle?!”
M: ”Kyllä saa toki, siinä aivan vieressänne on rulla pieniä pusseja, siitä voi ottaa, olkaa hyvä. Ne ovat siinä ihan sitä varten. Tarkistin kyllä, mutta rasia tai pussi ei vaikuta vuotavan”
A: ”Se ei ole kuule minun homma alkuunkaan! SINÄ LAITAT SIIHEN PUSSIN PÄÄLLE JA V*TTU PISTE!!!”
Tässä kulki minun rajani.
M: ”Anteeksi mitä?!”
A: ”Että sinä laitat siihen pussin päälle ja piste!!!”
M: ”Sinä et voi kenellekään ihmiselle tulla huutamaan tuolla tavalla!”
A: ”SINÄ OOT V*TTU JOKU S**TANAN 18V KAUPAN KASSA, ÄLÄ RUPEE MULLE AUKOON V*TTU PÄÄTÄS! MINÄ OON NÄHNYT MAAILMAA JA SÄ ET OO SAANU YHTÄÄN MITÄÄN AIKASEKS, OOT VAAN YKS S**TANAN KAUPAN KASSA!”
M: ”JOS OLET KERRAN MAAILMAA NÄHNYT NIIN MEEPÄ KATTELEEN VÄHÄN LISÄÄ JOS OPPISIT KÄYTÖSTAPOJA! PUHUT SITÄ PAITSI NYT IHMISELLE JOSTA ET TIEDÄ YHTÄÄN MITÄÄN!”
Tässä vaiheessa kaikki muut kassat ovat pysähtyneet katsomaan tilannetta ja kassoilla olevat ihmiset naureskelevat ja näyttävät minulle peukkua. 
Koko sen ajan kun suoritin maksutapahtumaa, hän huusi ja raivosi 30 sentin päässä naamastani:
A: (osoittaa minua sormella) ”SINÄ ET V*TTU TÄÄLLÄ OO KAUAA ENÄÄ TÖISSÄ! MINÄ TEEN TÄSTÄ ASIAKASPALAUTTEEN JA JÄRJESTÄN SULLE POTKUT! ET V*TTU TIEDÄ KUKA MÄ OON! SULLA EI NÄKÖJÄÄN OO MITÄÄN KOULUTUSTA!”
M: (pelonsekaista naurua pidätellen) ”Teepä se. Melko teko jos minulle potkut onnistut tällä järjestämään. Voisimmeko keskittyä tähän maksamiseen nyt (hän kun ei suostunut vastaamaan p”ankki vai luotto?” -kysymykseeni)? Myymälämme on suljettu jo kymmenen minuuttia sitten!”
A: ”OLE SINÄ HILJAA SIINÄ!”
Pelkäsin koko ajan että milloin mies käy käsiksi, sen verran uhkaavasti käyttäytyi. Lopuksi hän lähtiessään pysähtyi vielä kassan päähän ostoskassi kädessään ja huusi kovaan ääneen kaikille tuijottaville ihmisille; ”HYVÄÄ V*TUN VIIKONLOPPUA VAAN KAIKILLE!”
T: ”20v ja 2,5 vuotta kaupantätinä”
Uusi käytäntö uimahalliin
Olin uimahallin kassalla töissä, ja kassalle soitti nainen jolla oli vähän kysymyksiä uimahallistamme. Ensinnäkin hän halusi tietää jos meillä on jokaiselle omat suihkukopit, kun hän ei oikein tykkää olla alastomana muiden edessä.
Sen jälkeen hän siteerasi nettisivujamme, jossa suositellaan olemaan uimatta jos kärsi virtsatietulehduksista tai jalkasienestä.
”Siis mitä? Miten ette kiellä ihmisiä, vaan suosittelette olemaan tulematta teille? Nythän siellä on koko uimahalli täynnä sairaita ihmisiä!”
Tätä asiaa sitten vatvottiin tovi, kunnes aasiakas keksi ratkaisun; meidän pitää kassalla ruveta testaamaan ihmisten virtsaa ja tarkastamaan jalat! Niinpä, eihän siinä kassalla paljon muutakaan tekemistä ole!
T: Hanschen
Tästä ei oltu sovittu!
Olen eräällä matkapuhelinoperaattorilla myymässä liittymiä ständillä kauppakeskuksessa.
Tuossa yksi päivä eräs herrasmies käveli todella vihaisen näköisesti ständiä kohti, ja arvasin että kyseessä on jonkinlainen reklamaatio.
No niinhän se oli. Asiakas alkaa huutaa suoraa kurkkua: ”MITÄ H*LVETTIÄ TE MUA TÄLLASIA LASKUTTATTE! EI P*RKELE SOVITTU TÄLLAISESTA MITÄÄN!!”
Otin laskun käteen ja tarkastelin sitä hetken ja vastasin ”Joo, ei me kyllä totta tosiaan tällaisesta mitään olla sovittu.”
Asiakas siihen vastasi ”No minkä h*lvetin takia mulle sitten tollanen lasku on tullut!?!”
Vastasin siihen ”Sitä teidän täytyy kysyä Fortumilta, tämä on nimittäin sähkölasku.”
T: Pete
Anteeksi, kun en ole töissä täällä
Menin kerran juuri juhannusta ennen ruokaostoksille paikalliseen hypermarketiin. Puolisoni jäi etsimään autolle parkkipaikkaa täpötäydeltä parkkialueelta, joten otin ostoskärryn ja menin odottelemaan häntä marketin sisäänkäynnin lähistölle tupakkia poltellen. Olin juuri itse päässyt töissä, joten päälläni oli työpaita. Paidan rinnassa luki, pienehköllä mutta erottuvalla tekstillä työpaikkani nimi. Työni on myös asiakaspalvelua, mutta firma jossa työskentelen on paljon pienempi kuin kyseinen hypermarket, täysin eri alalta ja eri puolella kaupunkia, eikä paidan väri ole lähelläkään minkään ko. marketin katon alla olevien firmojen työpaitojen värejä.
Nojailin ostoskärryyni ja paistattelin päivää, kun aloin ihmetellä yhden kanssaihmisen kiinteä tuijotusta suuntaani. En välittänyt hänestä kuitenkaan sen enempää. Kunnes… hän tuli luokseni, katsoi minua päästä varpaisiin ja kysyi ”Sä varmaan oot töissä tuolla?!”, viitaten marketin suuntaan. Kerroin ystävällisesti hymyillen, etten ole tämän kompleksin työntekijöitä. Jonka jälkeen sain aasiakkaan raivon päälleni: ”Mistä v*tusta sä onnistuit kärryn sitten saamaan? Joka paikasta ne äsken oli loppu! Taidat valehdella vaan!! On se p*rkele, kun täällä vaan työntekijät polttaa tupakkaa ja tuokin kesäpiha on ihan täynnä eikä kukaan ennätä palvelemaan!! En kyllä s**tana aja toista kertaa tänne asti ostoksille! Ja juhannuksen alla vielä!! Onko sinusta kiva siinä vaan ottaa aurinkoa ja vetää lonkkaa, kun saat nauraa asiakkaille jotka joutuu jonottamaan?! Saat uskoa, että annan tästä palautetta, ihan korkeimmalle taholle asti!!”… Tässä vaiheessa aasiakas lähti jo kävelemään poispäin, joten enemmästä vuodatuksesta en saanut selvää.
Ei käy kateeksi, jos hän onnistui lopulta jonkun oikean työntekijän tavoittamaan, kun minä ulkopuolisena sain jo tuollaisen höykytyksen osakseni…
T: No anteeks?!
