Lapselle lelu lentokentältä
Olin pari vuotta sitten lentoasemalla siivoamassa. Erääseen vuoroon minut oli nakitettu lähtöauloihin. Rauhallisen moppailuni keskeytti n. 30-vuotias mies, joka kertoi olleensa vajaa vuosi aiemmin perheen kanssa lomalla ja olivat ostaneet lapselle lelun jostakin kentän kaupasta, mutta nyt se lelu oli mennyt rikki.
A: ”Niin että voitko käydä ostamassa meille uuden, jos annan rahaa?”
M: ”Valitettavasti en voi, koska se ei kuulu työnkuvaani, eikä minulla ole nyt mahdollisuutta poistua alueeltani.”
Tähän loppui miehen ystävällisyys.
A: ”Sähän s**tana sentään olet asiakaspalvelija! Kun minä käsken, niin sinä menet!”
M: ”Olen aspa siivousalalla, eihän kaupan kassakaan lähde ajamaan taksia kesken työpäivän. Sitä paitsi, minua käskee vain esimieheni.”
Kerroin myös, että kyseisen ketjun myymälä löytyy myös Helsingin keskustasta, sieltä voivat itse ostaa.
Mies jatkoi pauhaamistaan. Paikalle tuli vartija, joka kehoitti miestä poistumaan tai ostamaan lentolipun, jotta saisi ostettua lelunsa. Tästä mies meni hämilleen ja luikki pois.
T: jaaha
Veitsiä, vai mitähän ne oli…
Jälleen kerran elettiin sitä hektistä aikaa kun muinaiset norsut töräyttelee kärsiään suuressa marketissa. A(a)siakas tulee tivaamaan, että teidän mainoksessa oli Fiskarssin veitsiä kaksi kappaletta yhden hinnalla. Tuohon jäin miettimään, ettei varmaankaan ollut; en ainakaan itse moista muista… Nooh, missähän Rouva on sellaisen mainoksen nähnyt?
- Siinä teidän tämän aamuisessa mainoksessa.
- Hetki vain, käyn hakemassa sen.
Yhdessä tuota mainosta selattiin ja tohkeissaan Rouva nappasi sormellaan sivua:
- Tuossa ne on, enkö minä sanonut??
- Rouva hyvä, ne ovat ripsivärejä…
T: Iitu
Ruokaa haaskataan
Olinpas kerran täyttämässä hevi-osaston banaanihyllyä. Siis hommahan on se, että huonon ja ruman näköiset banaanit on heitettävä pois, vaikka olisivat taatusti vielä syötäviä, ja olinpahan mukaani ottanut varastosta laatikollisen ”uusia” banskuja. Noh, siinäpä sitten niitä lajittelin uusien alta pois että mitkä menee hävikkiin ja mitkä voi vielä jäädä hyllyyn.
Hävikkibanskuja oli jo yhden ostoskorin verran kun viereen kävelee keski-ikäinen miesasiakas…
Mies katsoi hävikkibanskuja ja tokaisi hiukan jopa kiukkuiseen sävyyn, että ”Herranjestas, maailmalla on nälänhätä ja ihmiset näkevät nälkää ja sinä sen kun heität hyvää ruokaa roskiin!!”
Olin juuri aikeissa ruveta selittelemään että sellainen se käytäntö valitettavasti on, kun mies jatkaa jälleen paheksuvasti: ”En ymmärrä tuollaista hukkaan heittämistä, jotkut tosissaan näkevät nälkää ja teillä on näköjään varaa heittää sitä tavaraa roskiin!!”
Enpä juurikaan saanut puheenvuoroa kun melkein samaan hengenvetoon mies katselee hyllyssä olevia ”hyviä” banskuja ja tokaisee: ”Eikö sulla olis tässä nyt yhtään tuoreempia banaaneja kun noi näyttää kaikki aika kulahtaneilta?”
Ja mies otti saman tien tuomastani laatikosta ”uusia” banaaneja muutaman ja katosi saman tien.
Todellakin en saanut sanaakaan sanottua kun tilanne oli jo ohi ja minä vaan jäin suu auki ihmettelemään tapahtunutta tunteiden purkausta.
T: Niinpä niin..
Asiakasta ei saa huijata!
Omistan koiran ja kaneja. Olin eläintarvikeliikkeessä melko rauhallisena päivänä ostamassa molempien lajien edustajille ruokaa. Paikalla oli useampi myyjä ja asiakkaana oli lisäkseni 60+ rouva, joka asioi kissantarvikehyllyllä.
Toinen myyjistä avuliaasti tuli pyytämättä kysymään, tarvitsisinko apua. Juttelimme siinä hetken kanien ruuista siinä ihan toisen rouva-asiakkaan vieressä. Myyjä esitteli minulle muutamia kaniruokamerkkejä, muttei mieleistäni löytynyt. Menimme pois rouvan näkökentästä koiranruokaosastolle. Hetken päästä marssinkin jo kassalle koiranruokasäkin kanssa. Siitähän se riemu ratkesi; rouva punastui ja kiukustui:
Asiakas: ”Siinä vaan nuorta tyttöä huijataan!”
Myyjä: ”Anteeksi, kuinka?”
A: ”Tuputatte tuolle nuorelle tytölle kallista ruokaa, joka ei edes ole hänen lemmikilleen tarkoitettua. Minä selkeästi kuulin, että tuo tyttö haki kaneilleen ruokaa, mutta te vaan pakkomyytte hänelle kallista KOIRANRUOKAA! Ei teilläkään ole minkäänlaista moraalia! Raha-ahneita olette ja ei yhtään mitään muuta mietitä. Teidän takia eläimet sairastuvat, kun myytte väärää ruokaa. Minä soitan pomollenne!”
M: ”Tuolla nuorella naisella on kaneja, mutta on hänellä koirakin, jolle hän tätä ruokaa ostaa. Eikö vain?” *katsoo kysyvästi minuun*
A: ”Ei ole totta! Ettäs kehtaat minullekin valehdella päin naamaa!” *rouva heitti ostoksensa lattialle ja marssi liikkeestä ulos*
Minä ja myyjä vilkuiltiin toisiamme hölmistyneinä. Oli aika hupaisa tapaus. Lupasin, että jos tuo rouva laittaa jotain perätöntä palautetta pomolle, niin minulle saa vaikka soittaa ja tiedustella asioiden oikeaa laitaa. Juuri tuollaisten takia moni hyvä työntekijä saa turhaa harmia.
T: nica
Hiirenloukku
Ollessani töissä lemmikkieläinkaupassa meidän valikoimiin kuului mitä erilaisimpia eläimiä, hamstereista käärmeisiin.
Yhtenä päivänä kauppaan marssii nainen ja kysyy:
-Päivää, onko teillä hiirenloukkuja?
Itselläni loksahti suu hieman auki. Vastasin:
-Tämä on lemmikkieläinkauppa.
-No niin niin, sitä suuremmalla syyllä luulisi olevan hiirenloukkuja.
Nainen poistui ja jäimme hämilleen.
Valikoimastamme löytyy kyllä myynnissä hiiriä ja rottiakin… mutta että ihan loukkuja niille… Jösses.
T: -Myyjätär-
Pizzapassin kirot
Kirottu vieköön kaiken maailman ”passien” kanssa, joita joissain alempitasoisissa ruoka- tai lounaspaikoissa on.
Omassa työpaikassani on käytössä eräänlainen passi, sanotaan vaikka että pizzapassi. Sitä kun muistaa pizzaa tilatessa näyttää, siihen saa onnellisesti yhden leiman ja kymmenennellä saa sitten ihan täysin ilmaisen pizzan.
Tähänpä ei voi sanoa kuin että näistä kirotuista korteista seuraa aina kaksi perinteistä ongelmaa. Otan esimerkit tapauksista.
Tapaus 1.
Mukava viiden hengen porukka tulee pizzalle (sellaisia keski-ikäisiä naisia) ja kaikki tilaavat pizzat. Kun kuuluisa maksunhetki lähestyy, yksi pyytää saada kolmen heistä leimat omaan passiinsa, joka jo sinänsä on vastoin meidän ohjeistuksia, mutta olen valmis tekemään poikkeuksen. Kun hän on onnellisesti ottanut 3 leimaa oikeutetun yhden leiman sijasta, hän murjauttaa suustansa: ”Oltiin kyllä eilen ja toissapäivänäkin täällä syömässä eikä meitä muistutettu siitä passin näyttämisestä, että sä varmaan laitat nyt ne yhdeksän leimaa tähän saman tien? Varmasti joku muistaa että eilen syötiin täällä.”
Minä: ”Olen pahoillani, mutta en voi antaa takautuvasti noita leimoja.”
Asiakas: ”Mikset muka?”
M: ”No koska sitten tätä systeemiä voidaan alkaa käyttämään väärin ja kuka tahansa voi tulla vaatimaan entisiä leimoja useaan kertaan.”
A: ”Väitätsä että me valehdellaan vai!?”
M: ”En, mutta yritän vain toimia tässä tasapuolisesti.”
A: ”V*ttu sä olet niin p*ska asiakaspalvelija. Väität valehtelijaksi, ja sä et osaa yhtää palvella asiakkaita.”
M: ”Voin pyytää tuon meidän vuoropäällikön tähän, jos hän on eri mieltä, mutta luulenpa ikävä kyllä että tämä on meidän politiikka näissä asioissa.”
Menen vuoropäällikölle joka nauraa asiakkaiden vaatimuksille ja käskee minun mennä sanomaan ettei onnistu. Tämä välikohtaushan tapahtui keskellä kiireisintä lounasaikaa ja vihaisia asiakkaita oli joka puolella, eikä vuoropäälliköllä ollut aikaa edes tulla näin naurettavaa tilannetta selvittämään.
M: ”Joo vuoropäällikkö sanoi ettei niitä leimoja voi jaella jälkikäteen. Pahoittelen.”
A: ”Joo joo, just joo. Haista p*ska, en ole koskaan saanut näin huonoa asiakaspalvelua. Turha odottaa enää KOSKAAN meitä tänne syömään! Ruoatki maistuu ihan p*skalta!”
Sitten parin päivän päästä tulee sähköinen asiakaspalaute, jossa minua solvataan ja sanotaan että haukuin asiakkaita, jne jne jne. Selitin tilanteen ravintolapäällikölle, joka minut tahtoi tavata asian tiimoilta, ja päällikkö oli vähän huuli pyöreenä että aika agressiivisia asiakkaita.
Tapaus 2.
Se pizza, minkä sillä täydellä passilla saa, ei ole fantasia-pizza. Mikä tahansa muu, mutta ei fantasia-pizza. Siinä passissa lukee että passin arvo on X euroa, mutta AINA asiakkaat tilaa sen fantasia-pizzan ja sitten itketään kuinka heitä on huijattu ja ties mitä muuta.
Voi kun ihmiset ottaisivat silmän kauniiseen käteen, ihan oikeasti. EDES VÄLILLÄ!!
T: Aasiakaspalvelija
Maahantuoja tietää kaiken
Työskentelen asiakaspalvelussa kampaamotuotteiden maahantuojalla. Palvelemme yleensä vain kampaamoita mutta kuluttajatkin voivat tiedustella meiltä tuotteistamme. Eräänä päivänä keski-ikäinen rouva ottaa meihin yhteyttä…
Rouva: ”Kävin sitten eilen kampaajalla ja minulle tehtiin joka kuukautinen permanettini. Mutta nyt se ei tällä kertaa onnistunut, mistäköhän se johtuu??!”
Minä: ”Jaa-a, tuota, en…, ööö. Mitäköhän tuotetta teille käytettiin permanenttiin, käyttääkö kampaaja meidän tuotteita?”
R: ”Jaa mistä minä tiedän?!”
M: ”No kukakohan kampaaja on kyseessä että voisin tarkistaa asiaa?”
R: ”En minä nyt muista sen nimeä, enkä oikeastaan halua kertoakaan ettei sille tule paha mieli.”
M: ”No kannattaisiko käydä siellä reklamoimassa kampaajalle että käsittely ei onnistunut?”
R: ”Kyllä te voisitte nyt selvittää tämän että miksi käsittely ei onnistunut, ei kai se sentään minulle tai kampaajalle kuulu.”
Juupa juu, tätä keskustelua käytiin pitkään ja hartaasti pohtien (harmi kun ei ole näköpuhelinta) minkälainen hiuslaatu asiakkaalla on ja mistä se ei-onnistunut-permanetti mahtaa johtua. Minulla kun tosissaan on tuossa kristallipallossa vähän sumua. 
T: kristallipallossa sumua
Kyllä respa hoitaa
Työskentelen isomman kiinteistön aulassa respana, eli rakennuksessa toimii useampia eri yrityksiä.
Reseptionistin tehtäviin kuuluu lähinnä vieraiden ja lähetysten vastaanotto, sekä erilaisten kiinteistöön liittyvien asioiden ja valitusten eteenpäinvienti. Teen toki mielellään myös ylimääräistä, jos on hiljainen hetki. Etsin mm. Tukholman säätietoja seuraavalle viidelle vuorokaudelle, haen eksyneille oikeita osoitteita, yritän googlettaa lähintä Ärrää ja sitä rataa.
On kuitenkin asioita, jotka eivät minulle kuulu ja joita en hiljaisenakaan hetkenä aio hoitaa.
Näissä tehtävissä tarvitsee ennenkaikkea hyviä hermoja ja tasaista luonnetta. Itseäni voisi tämän suhteen kuvailla lähinnä sanalla ”lehmä”, mutta joskus meikäläiselläkin meinaa keittää. Tässä esimerkki sellaisesta tapauksesta:
Kyseinen aasiakas on kiinteistössä toimivan yrityksen työntekijä ja yleisesti hankalaksi tiedetty tapaus.
Asiakas tuli puhisten ja kiukuten tiskille.
Respa: ”Huomenta.”
Asiakas: ”Kyllä, kyllä. On sitten noita puita kaadettu.”
R: *täysin hämmentynyt* ”Anteeksi, mutta kiinteistön alueella ei kyllä minun tietääkseni kasva puita.”
A: ”Niin niin! Tie on ihan oksia täynnä!”
R: ”Öh, mistähän tiestä mahtaa olla kyse?”
A: ”No tuolla ne niitä kaataa!” *osoittaa vastapäistä tietä*
R: *menee katsomaan ikkunasta* ”Juu, niin näkyisivät tosiaan harventavan tuota pusikkoa tuolla vastapäätä.”
A: ”No siellä on nyt niitä puita ja oksia pyörätiellä! Eihän siellä voi pyöräillä, mene nyt sanomaan niille jotain!”
R: ”Ihan näyttäisivät oikealla asialla olevan, harventamassa kasvillisuutta. Lisäksi tuo jalkakäytävä näyttäisi sijaitsevan vastapäisellä puolella tietä, eikä ole millään lailla yhteydessä kiinteistöön, eli minä en valitettavasti voi tehdä asialle muutenkaan mitään.” (Kiinteistöstä on tosiaan n. 150-200 metriä asiakkaan tarkoittamaan paikkaan, yleinen kevyenliikenteenväylä vilkkaan tien vieressä)
A: ”NO KUN SIELLÄ EI VOI PYÖRÄILLÄ! MELKEIN MENI OKSA PINNOJEN VÄLIIN!”
R: ”Siitä olisi varmaan sitten kannattanut mainita paikan päällä. Eivätköhän siirrä oksat pois, kunhan ovat valmiit.”
A: ”NO SOITA NYT JONNEKIN!!!” (tässä vaiheessa tosiaan äänenvoimakkuus oli jo huudon puolella, jatkuvasti)
R: ”No minä en tuosta nyt oiken minnekään voi soittaa, kuuluu varmasti kaupungin normaaliin toimintaan. Voit varmaan itse soittaa kaupungille ja kysellä, mikä instanssi näistä harvennustöistä vastaa ja sinne sitten ohjata valituksen.”
A: ”No MINUN ei kuulu kyllä minnekään soittaa! SINÄ olet täällä sitä varten, ole hyvä ja soita! Minä haluan pyöräillä kotiin ilman puita tiellä!”
R: ”No mitäpä jos sitten vaikka pyöräilisit tuossa toisella puolella tietä, siinä ei näyttäisi olevan oksia?”
A: ”MINÄ OLEN AINA PYÖRÄILLYT TUOLLA PUOLELLA TIETÄ!”
R: ”Jaa-a, no sitten ei voi mitään. Luulen, että rakennusvirasto saattaisi olla oikea paikka valitukselle. Kannattaa tarkistaa kaupungilta.”
A: ”MITÄ SINÄ AIOT TEHDÄ TÄLLE? MITÄ SINÄ AIOT TEHDÄ TÄLLE?!!! SIIVOATKO SINÄ NE OKSAT, HÄH?!”
R: ”En mitään, ei kuulu toimenkuvaan.”
Tässä vaiheessa alkoi omakin ääni muuttua aika jäätäväksi, joten jätin naisen täysin huomiotta jurputtamaan aulan nurkkaan ja aloin palvella muita asiakkaita.
Aikansa siinä nuristuaan tämä päätti ilmeisesti jatkaa matkaansa töihin. Ennen sitä hän kuitenkin nappasi respan tiskillä olevan lehtitelineen ja heitti sen maahan kunnon räminän saattelemana. Minä ja tiskillä oleva asiakas jäimme katsomaan monttu auki aasiakkaan perään. Vuorossa oleva asiakas vaan tokaisi päätä pyöritellen: ”kaikenlaisia…”
Niinpä, kaikenlaisia.
T: tälläkertaanäinpäin
Loading ...