Kauppamme kauhu

Olen töissä isohkossa ruokakaupassa. Tämän tapauksen aasiakas on vanhempi, huomattavasti ylipainoinen mieshenkilö, jolla liikkuminen on vähän vaikeaa, ja hän käyttää tätä häpeilemättä hyväkseen.

Ko. asiakkaan nähdessään kaikkien myyjien tekee lähinnä mieli juosta karkuun. Aasi asioi kaupassamme säännöllisesti, mutta tulee kysymään jotain tiettyjen tavaroiden paikkaa, ja kun myyjä alkaa kertomaan mistä se löytyy, hän keskeyttää ja tokaisee ”tuo minulle semmoinen”. Tällä tavoin aasi saattaa myyjäparkaa juoksuttaa useammankin eri tavaran hakemassa. Kaiken huippu oli kun aasi kerran käski minua antamaan hänelle 3 maitotölkkiä kun hän ei VIITSI kumartua. Sillä ruholla voisi tehdä hyvääkin pieni kyykkyjumppa…

Lihatiskillä asioidessa on aina jotain purnattavaa, milloin ovat pojat polttaneet kanankoivet ja milloin missäkin on mitäkin vikaa. Jokainen pihvi, koipi tai valmisruokatarvike pitää tarkkaan valita ja käännellä sitä hänelle puolin jos toisin.

Ja auta armias jos jokin tavara on loppu mitä HÄN juuri sillä hetkellä haluaa. Papatuksesta ei tahdo tulla loppua vaan hän uhkaa suureen ääneen vaihtaa kauppaa kun luonnollisestihan se hänen haluamansa tavara on AINA loppu. Tai poistettu valikoimista. Arvatkaapa onko monesti tehnyt mieli sanoa että teepä meille kaikille palvelus, ja VAIHDA sitä kauppaa äläkä tule tänne ihmisiä piinaamaan.

Kauppareissu päättyy tietysti kassalle, yleensä pahimpaan ruuhka-aikaan ja aasi – joka luonnollisesti omistaa koko kaupan – menee kassalle ja käskee kassaa sulkemaan kassan kun tässä kestää. Hänellä on siis aina kärryllinen ostoksia, ne pitää pakata hänelle ja kantaa hänen autoonsa! Lähes kukaan kassoista ei uskalla vastaan sanoa kun tietää millainen show siitä seuraa.

Tämän voisi vielä ymmärtää, sillä hänellä on hieman vaikeaa kilojensa kanssa lyllertää pitkin kauppaa ja kantaa ostoksia, mikäli hän viitsisi edes olla ystävällinen ja kohtelias, mutta ei. Tämä aasi on ehdottomasti tylyin ja töykein tapaus mitä olen kuunaan nähnyt ja antaa selvästi ymmärtää olevansa parempi kuin jokin kaupan myyjä.

T: Aasiakkaaseen kyllästynyt

Yleispesuaine

Olin kesällä marketissa töissä ja tottahan minultakin sitten apua pyydettiin kun työpaita ja -housuihin olin pukeutunut. Muutama aasiakashan siinä tuli vastaan, mutta varmaan hehkeimpiin kuului keski-ikäinen nainen, joka halusi ostaa pyykinpesuainetta. Ohjasin hänet siis kyseiselle hyllylle.

Seuraava valituksen aihe oli vääränkokoiset pakkaukset. Totesin, etten voi asialle mitään ja että siitä tulisi esittää valitus pesuainefirmalle. Nainen näytti jo kohtalaisen kireältä, varmaan myös siksi että nuori tyttö selittää asiat kuin luulisi tietävänsä ne.

Sitten hän tivaa, mitä eroa on white ja colour -pesuaineilla ja kysyy, kummalla voi pestä kaikkea. Alan siinä selittämään, että toisessa on valkaisuainetta ja toisessa ei, ja valkoinen pyykki tulisi pestä eri pesuaineella mikäli haluaa sen näyttävän puhtaammalta. Nainen ei vieläkään tajua, joten joudun toistamaan tämän noin kolme kertaa.

Sitten hän nappaa yhden purkin hyllystä suutuksissaan ja marssii sanoen ”eli tämä siis käy kaikelle” pois hyllyjen välistä. En ehtinyt edes huomauttaa, että hän ottikin epähuomiossa astianpesuainetta (ne kun olivat pyykinpesuaineiden vieressä).

Silloin oli kyllä turhautunut fiilis, mutta näin jälkeenpäin kyllä naurattaa.

T: Shizz

Jos et veikkaa, et voi voivotella

Asiakkailla on kaupassamme mahdollisuus pelata meillä myös Veikkauksen pelejä. Tulipa sitten kohdalle rouvashenkilö, ikä siinä noin 50-60 vuoden paikkeilla. Rouva ojensi veikkauskorttinsa minulle ja tässä sen jälkeen käymämme keskustelu:

Minä: ”Mitäs laitetaan?”
Rouva: ”Viis riviä, jokeri ja lisät.”
M: ”Tarkoitatko Lottoa vai Viking Lottoa?”
R: ”En. Haluan viis riviä, jokerin ja lisät.”
M: ”Anteeksi, mutta en nyt ihan ymmärrä, että mitä peliä tarkoitatte? Haluatteko siis pelkkää jokeria 5 riviä? Siihen ei kyllä saa mitään lisiä..?”
R: ”Etkö sinä ymmärrä, tällä tavalla olen aina tilannut ja muut ovat ymmärtäneet, on se kumma kun sinä et ymmärrä!”
M: ”En valitettavasti ymmärrä. Tuosta ei käy ilmi, että mitä peliä tarkoitatte. Haluatteko siis Lottoa vai Viking Lottoa, kun molempiin voi tulla samat ominaisuudet?”
R: ”Olet sinä kyllä kanssa! Aina olen samalla tavalla tilannut ja kaikki ovat ymmärtäneet. En ymmärrä, mitä sinä et ymmärrä! Anna tänne se veikkauskortti! Minähän saan pelini kyllä muualtakin!!”

Rouva raivosi hyvin äänekkäästi. Pahoittelin ”tyhmyyttäni” ja yritin olla suuttumatta, hän kun kailotti koko kaupalle, ihan kuin minun järjessäni olisi vikaa. Lottoa ja Viking Lottoa kun molempia voi pelata viidellä rivillä, jokerilla ja lisillä. Hän vain ei viitsinyt minulle kertoa, kumpaa halusi pelata.

Rouva sitten marssi hakemaan toisen myyjän, ja valitti hänelle, kuinka kassaneiti ei ymmärrä. Toinen myyjämme tuli sitten viereiselle kassalle ottamaan tämän ’tilauksen’. Hänelle rouva sanoi oikein korostetun selkeästi: ”Pelaisin Viking Lottoa, laitatko siihen viisi riviä, jokerin, ja lisät kiitos.”

Ihan tahallaan siis jätti kertomatta, että sai syyn raivota minulle. On kyllä harvinaisen vaikeaa yrittää olla ystävällinen, vaikka toinen on ihan idiootti ja haukkuu sinua juuri niillä sanoilla, jotka sylki suuhun tuo…

T: iija

Koiranruoan maistelija ja viallinen alkometri

Työskentelen eräässä halpahalliketjun myymälässä, parhaiten mieleen on jäänyt parikin tarinaa:

Keski-ikäinen pariskunta, ihan normaalin näköisiä, mitä nyt naisasiakkaalla hippimäinen huivi päässä. Tilanne meni suurinpiirtein näin:

Asiakas: ”Saisiko maistaa tuosta tuollaista lammaskrikettiä?” (osoitti koirille tarkoitettua makupalalaatikkoa, tiedätte ehkä nämä erään valmistajan ”irtokarkkihyllyt” koirille?)
Minä: ”…tuota, ne ovat kylläkin koirien ruokaa, mutta jos haluatte sitä maistaa, niin minun puolestani olkaa hyvä.” (olin hyllyttämässä tämän hyllyn vieressä muuta tavaraa)
A: ”Voi kiitos!” (nappaa laatikosta yhden kriketin, jonka ensin halkaisee sivistyneesti ja rupeaa sitten maistelemaan; tarjoaa miehelleenkin, joka ei halua maistaa…)
M: ”Tuota, ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä, että mille se niin kuin maistuu?” (naurahdan samalla)
A: ”Mmm… tämä on oikein hyvää, alkumaku on hyvä, ja jälkimakuna tulee juuri tämä lampaan maku läpi” (ja jatkaa mutustelua hyvin elegantisti)
M: ”Kyllä kyllä…” (tai mitä nyt nyökyttelinkään, ja yritin pitää naamani peruslukemilla)
A: ”Nämä olisivat oikein hyviä vaikka kahvin tai teen kanssa syötäväksi” (jatkaen edelleen maistelua, ja edelleen elegantisti, kuin maistelisi jotain hyvinkin arvokasta tuotetta)
M: (nyökyttelyä, ei enää pysty sanomaan mitään)
A: ”Olen huomannut, että kannattaa kysyä aina etukäteen lupaa maistaa, helposti saa muuten vartijat peräänsä” (edelleen maisteli makupalan loppuja)
M: (pokka kestää juuri ja juuri, mielessä juolahti että mitäköhän kaikkea ja missä paikoissa olet mennyt maistelemaan) ”Kyllä, onhan se hyvä aina kysyä myyjältä ensin.”

Tässä vaiheessa lähden hyvin sukkelasti varastoon (koska asiakas ei varsinaisesti enää ”apua” tarvinnut), pokka ei enää kestänyt, ja varastoon päästyä jo repesin kokonaan. Tuli tuon tilanteen aikana pari kertaa mieleen, että olenko nyt jossain piilokamerassa…

= = = = = = = = = =

Toinen tarina:

Olin neuvonnassa työskentelemässä. Arviolta alle kolmekymppinen mies, joka jo aamupäivällä oli selkeästi vähän maistissa:

A: ”Moi, haluaisin palauttaa tämän alkometrin, se ei toimi oikein. Näyttää nimittäin lukemia vaikka olisi selvinpäin.”
M: ”Juu, kyllä siinä silloin on ihan selkeästi valmistusvirhe, eli haluatko vaihtaa tuotteen uuteen, vai saada rahat takaisin?” (En ruvennut tivaamaan hyvänä asiakaspalvelijana, että ”milloinkos olet sitä testannut?”. En myöskään hygieniasyistä ruvennut itse puhaltelemaan laitteeseen.)
A: ”No, en tiedä, ihan sama.”
M: ”Sinun päätettävissähän se on, että ihan kummin nyt vain haluat.”
A:” No jos sitten vaihdetaan uuteen samanlaiseen.”
M: ”Ok, tämän lapun kun näytät kassalla haettuasi uuden tuotteen, niin kassa näkee että kyseessä vaihto.”

Asiakas lähtee hakemaan uutta tuotetta, ja poistuu sitten myymälästä. Menee maksimissaan noin 15 min, ja hän kuulemma palasi takaisin. Itse en enää ollut neuvonnassa, vaan tällä kertaa työkaveri, jolle olin sattunut aiemman tilanteen kertomaan. Asiakas tuli siis takaisin, että ”eihän tämäkään toimi, tämäkin näyttää lukemia” (jep, onko ihme jos silmät seisovat päässä..). Harmittaa vain, koska työkaverini ei ollut sanonut mitään miehen kunnon ja laitteen toiminnan yhteydestä asiakkaalle, vaan palautus oli sitten tehty rahallisesti. Itse olisin jo laukonut pari hyvinkin suoraa lausetta siitä, miksi se näyttää niitä lukemia, ja kieltäytynyt ottamasta tuotetta vastaan. Harmi että meni kaksi alkometriä hukkaan, eipä niitä enää myyntiin voinut laittaa…

T: Fire

Väärässä olemisen ammattilainen

Olin tässä kesänä muutamana töissä paikallisen marketin kassalla ja siellä törmäsin vaikka mihin hiihtäjiin. Yleisenä vaivana olivat miespuolisten sukulaistensa korteilla maksavat ulkomaalastaustaiset naiset ja paikalliset keppanan naukkailijat.

Jälkimmäisen joukon onnellinen edustaja käveli kassalleni yksi iltapäivä toverinsa kera. Edellinen asiakas oli jättänyt käyttämänsä korin telineeseen vinottain, eli niin ettei sen päälle voinut enää asettaa uutta koria. Ensinnä tullut vähän nuhruisen näköinen mies kaljapullojensa kera alkoi koria oikomaan ja siihen hänen toverinsa tokaisi: ”Älä siihen koske, myyjien työtä tuo. Siitä niille palkkaa maksetaan”. Kysyin vastaan ”Eikö kohteliaisuus ole enää sallittua?”, johon tämä maailman omistaja ilmoitti: ”Te tästä palkkaa saatte joten älkää teetättäkö muilla töitänne”. Tuijotin melkoisen hämmentyneenä miestä, joka ei ulkonäöstä päätellen ollut hetkeen tehnyt rehellistä työtä. Ilmeisesti minun olisi pitänyt jättää palvelutilanne kesken ja kiertää koko kassasaareke ja oikaista koripino, johon en mitenkään voinut ylettää kassan takaa.

Toinen muistelemisen arvoinen tapaus sattui kun kassalle tuli ihan tavallinen eläkeläispariskunta kahden lapsen kanssa. Lapset kipitti pakkaus päähän kassien kanssa, rouva asettui maksajan paikalle ja vanha herra alkoi latoa tavaraa hihnalle. Otin hintoja ja siirsin jugurttipurkit sivulle hihnalta, etteivät olisi jääneet jäljestä tulevien maitojen alle. Siitäkös ukko kimmastui ja alkoi komentamaan etten saa rikkoa järjestystä, jonka hän tekee kun asettelee tuotteet hihnalle; kun kerran lapsenlapsetkin osasivat laittaa tavarat oikeassa järjestyksessä kassiin, niin luulisi kassan tietävän myös olla täydellisyyttä rikkomatta. Olin hämmentynyt, koska yleensä rikkoutuvien tuotteiden siirtäminen sivuun on vain hyvä asia. Mistäpä olisin tiennyt että juuri tälle ukolle se ei kelvannut. Vielä lähtiessä puhisivat tyhmästä kassasta.

Kaikesta huolimatta jatkan yhä aspan uraa. Vaikka en monen mielestä vieläkään ole hyvä missään. En tiedä mikä on ”Se Cameli” neljän vaihtoehdon joukosta tai osaa tarkastaa Veikkaus-kuponkeja niin että niissä olisi voittoja. Kun se ajatuksenlukutaito on yhä opettelua vailla ja yliluonnolliset kyvytkin uupuvat. Niitä odotellessa jatkan väärässä olemista hymyillen.

T: Kesätyttö kassalla

Näössä vikaa, vai ymmärryksessä?

Työskentelen pienessä myymälässä. Jokin aika sitten oli tarjous muovikasveista: ota 3, maksa 2. Kassalle tulee asiakas kolmen kasvin kanssa, ja hämmästelee kasveista muodostunutta loppusummaa.

Asiakas: ”Nyt ei kyllä tainnut mennä ihan oikein!”
Minä: ”Anteeksi, kuinka niin? Meillä on nyt tämä tarjous…”
A: ”Tämä teki kyllä enemmän kuin odotin. Tuolla lapussa luki siitä tarjouksesta…”
M: ”Niin..? Siis ota kolme maksa kaksi. Tarjoamme halvimman.”
A: ” Nyt minä en kyllä ihan ymmärrä. Eikö sen pitäisi tehdä kaksi euroa?”
M: ???
A: ” No siis, eikö siellä sanottu että ota kolme, maksa kaksi euroa?”

T: Jane

Sirukortinlukijan käyttö on liian rankkaa

Olen töissä eräässä ulkomaalaisessa rautakauppaketjussa, ja sielläkin vierailee mitä ihmeellisimpiä asiakkaita vaikka suurin osa on kyllä ihan mukavaa porukkaa.

Sattuipa kohdalle yksi keski-ikäinen miesasiakas, joka jää kyllä ikimuistoiseksi. Piippasin tavarat läpi ja ilmoitin summan. Asiakas tarjoaa sirukorttia, ja kerron hänelle että voi laittaa sen sirukortinlukijaan, joka on siinä pöydällä hänen edessään. Asiakas mumisee jotain josta saan selvää ”en osaa käyttää tätä”. Otan asiakkaan kortin ja näytän miten päin se siihen laitetaan ja työnnän lukijan asiakkaan eteen.

A: ”Mähän en täällä ole töissä eikä mun todellakaan tarvitse tota konetta käännellä!”

ANTEEKSI MITÄ?? Kassan edessä oleva tiski on noin 50 cm leveä, kortinlukija oli asiakkaasta n. 30 cm päässä ja vähän vinossa edellisen asiakkaan jälkeen (yleensä suoristan laitteen, nyt en ehtinyt, sillä uusi asiakas puski tavaraa heti edellisen päälle).

Kuinka laiskoja ihmiset nykyään osaavat olla…? Huhhuijaa.

T: *huoh*

Eksoottisia ovat etelän hetelmät

Tapahtui pienehkössä automarketissa suomalaisessa yliopistokaupungissa. Olimme toisen kesätyöntekijän sekä vanhemman myyjäkollegan kanssa purkamassa teollisten kuormaa myymälän päivittäistavaraosastolla, näköetäisyydeltä hedelmä- ja vihannestiskeistä. Pian käytävälle ilmestyy tavallinen, fiksun oloinen suomalainen keski-ikäinen mies, muistaakseni noin 6-7-vuotiaan lapsensa kanssa. Suu loksahtaa auki miehen kysymyksen kuullessamme:
- Anteeksi, voisiko joku teistä tulla tuonne näyttämään mikä on sitruuna.

Siis mitä?! Onhan se totta, että ei niitä sitruunoita joka Pihtiputaalla ja Pudasjärvellä kasva, mutta kyllä se nyt on hedelmistä vielä yksi tunnistettavimpia. Ymmärtäisin jos olisi tarvittu apua erottamaan vaikka mandariini ja klementiini, mutta että sitruuna!

T: Rosolli-kerholainen