Kauppajonot hidastuu jos tämä käytäntö yleistyy

Tässä kymmenisen vuotta sitten avattiin eräs suhteellisen suuri kauppakeskus pääkaupunkiseudulle, ja olin kauppakeskuksessa sijaitsevassa suuressa marketissa töissä. Asiakkaita oli suhteellisen paljon, mutta jonot vetivät tasaisesti ja minunkin kassallani jono liikkui hyvin.

Jonossa oli n. 40v pariskunta, joista herra oli edellä ja rouva lastasi perässä ruokatavaraa hihnalle. Kun tuli herran vuoro jonossa, hän tokaisi minulle: ”Älä niitä ruokia vielä laita”. Hämmästyin, jolloin herra tokaisi: ”Minä ostan nämä vaatteet päältäni!”. Kysäisin epäuskoisena ”Anteeksi mitä?”, jolloin herra toisti: ”Minä ostan nämä mun päällä olevat vaatteet”. Siihen sitten järkytykseltäni ja hämmästykseltäni sain tokaistua: ”Niin, mutta tarvitsen ne hinnat, ja vaatteet on hälytetty” (huom! herralla oli koko vaatekerta takkia myöten päällä). Mies sanoi reippaasti: ”Ei se haittaa”, ja alkoi riisua vaatteitaan siinä keskellä kassajonoa kaikkien asiakkaiden ja meidän kassojen nähden, kunnes hän oli alusvaatteisillaan.

Siinä vaiheessa kassan puhelin soi ja vartija siellä nauroi puhelimessa: ”Mikä hel…tin strippari sulla siellä on?”. Siinä vaiheessa änkytin jotain epämääräistä ja lupasin selvittää kunhan saisin jonon rahastettua. Mies maksoi vaatteensa, pukeutui, ja siirtyi tyynenä pakkaamaan rouvan lappamia ruokatavaroita kassiin. Oli siinä kaikilla naurussa pitelemistä.

T: Kaupan täti

Tilaa vievä serviettiteline

Vietin viime vuonna puoli vuotta huolehtimalla erään pienenpuoleisen marketin talous- ja kodintekstiiliosastosta. Siinä sitten eräs vanhempi nainen tulee kerran luokseni hirveällä tohinalla käsi ojossa näyttäen minulle ns. japanilaista serviettitelinettä, eli neliskulmaista puualustaa, jonka jokaisessa kulmassa on pystyssä pieni puutappi, joiden väliin servetit asetetaan. ”Mikä tämä on??!!”, nainen meuhkaa. Kerron hänelle esineen funktion ja demonstroin miten se kuuluu pöytään asettaa ja miten servetit siihen laitetaan.

Siitäkös se raivo syntyy, sehän vie ihan hirveästi tilaa, ei hänen pöydällään ole tilaa sellaiselle! Ja naisen kiukku nousee vielä kun jossain vaiheessa selitellessäni vahingossa mainitsin, että tämä on japanilainen teline ja kaikki sellainenhan on vähän niin kuin tämän päivän muotia. Nainen alkoi ärjyä, että hänen verorahojaan laitetaan sitten tällaisten turhuuksien maahantuontiin (??? made in Finland) ja kaikkea muuta; olin niin äimistynyt että harmikseni monet hauskat asiat pääsivät ohi korvieni. No, kun sain puheenvuoron selitin, ettei hätä ole tämännäköinen, onhan meillä perinteisiäkin serviettitelineitä, siis sellaisia, joissa servietit asetetaan pystyyn, eivätkä ne siksi vie niin paljon tilaa. ”No mutta enhän minä mitään serviettitelinettä tarvitse!”, huutaa nainen ja poistuu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ja asiasta poiketen; jos joku täällä osaa mielestään kertoa, mitä hemmettiä aasiakkaat tarkoittavat ”normaalikantaisilla” hehkulampuilla, niin kertokaa ihmeessä, koska itse en voi ymmärtää, että jos kantoja on kaksi, niin miten niistä toinen on normaalimpi. Ja asiakkaille tiedoksi: ”Se tulee siis ihan tavalliseen pöytä-/katto-/seinälamppuun” ei kerro kuulkaa yhtään mitään kannan koosta.

T: ”ei koskaan enää”

Mielenkiintoiset sunnuntait

Olen huomannut, että sunnuntaisin ovat typerimmät jääpäät liikenteessä ruokakaupoissa. Itselläni on käynyt seuraavaa:

Eräs sunnuntai kaupassamme oli kamalat jonot, ja huomasin yhden miehen syövän jonossa nektariinia. En kiinnittänyt muuta huomiota, kuin sen että muistan hänen syöneen yhden. Kun palvelin miestä edeltävää asiakasta mies viskasi nektariinin kiven muovipussilaatikkoni sekaan. Sanoin miehelle, että täällä kaupassa on roskiksiakin, ettei tarvitse heittää kiveä sinne. No siihen mies tokaisi, ettei ollut löytänyt kaupasta roskista. Siihen minä vastaan: ”Kassani päädyssä sattuu olemaan ensimmäinen ja toinen on sitten tuossa kolme metriä kassaltani eteenpäin, sekä minulla on roskis täällä kassallani”. Asiakas suostuu laittamaan kiven roskikseeni, itsekseen jotain epämääräistä jupisten.

Tuli miehen vuoro. Hän osti Pirkan kilon nektariinipaketin, ja oletin, että hän oli ottanut nektariinin sieltä. Mutta kun vedin pakettia kassan läpi huomasin, että paketti oli avaamaton. Kysyin sitten mieheltä, oliko hänen syömänsä nektariini punnittu.

A: ”Ei tietenkään.”
M: ”No ei tuotteita voi vain sitten syödä, täytyyhän ne maksaakin.”
A: ”Enhän minä osta toriltakaan mansikoita tai herneitä maistamatta.”
M: ”Meidän kauppa ei olekaan mikään tori, mitä siitä tulisi jos kaikki asiakkaat maistaisvat kukin yhden nektariinin?”
M: ”No mistäs minä sen voisin tietää.”

Tällä välin soitin järkkärin paikalle ja hänen kanssaan todettiin että käydään punnitsemassa miehelle yksi nektariini maksettavaksi. Ja mies kerkesi päivittelemään, kuinka hävytöntä on kun ei saa edes hedelmiä maistella.

* * * * * *

Ja toinen tapaus seuraavana sunnuntaina:

Olin sulkenut kassani hetkeksi käytyäni sulkemassa yhden pelikoneen, joka otti rahat sisäänsä. Tulin takaisin kassalle ja muilla kassoilla oli vähän jonoa. Avasin kassan, mutta kukaan ei huomannut. Koitin myös huudella asiakkaille, että täällä on vapaa kassa: ei mitään reaktiota. Sitten takanani oleva kassa sanoi jononsa asiakkaille edessä olevan vapaa kassa. Alkoi kauhea ryminä. En nähnyt mitä tapahtui, ennen kuin kaksi isoa miestä ryntäsi samanaikaisesti kassalleni tönien toisiaan kyynärpäillään. Kauhealla kiireellä toinen heitti kassahihnalleni 24-pack kaljalaatikon, kun samalla toinen viskaa 10kg multapussin kaljapackin alle, niin ettei kaljakeissi ehdi edes koskettaa kunnolla kassahihnaani. Se lentää lattialle, ja tölkit leviävät ympäriinsä. Siinä sitten asiakkaan niitä keräillessä kuluu paljon enempi aikaa kuin siihen, että he molemmat olisivat vain jonottaneet kiltissä sovussa. Toruin myös asiakkaita; kuinka vaikeaa on isoille miehille jonottaa minuutin aika? Olen kuitenkin aika kokenut kassa ja toimintani on erityisen ripeää. Toinen asiakkaista, vanhempi mies, yritti vielä toista asiasta syytellä. Sanoin siinä vain, että ”pidäpäs suus kiinni, etteköhän te ihan molemmat oo käyttäytyny lapsellisesti, ja pitää vielä toistakin asiasta syytellä”. Mies meni ihan punaiseksi ja vaimo takana taisi hävetä miehensä tempausta oikein olan takaa.

Ja se vielä, että vaikka kaljalaatikosta olisi joku tölkki mennyt rikki, taikka multapussi revennyt, olisi asiakkaat saaneet puolestani maksaa ne. Mitäs heittelee tavaroita, v*ttu.

T: ledveija

WC-raikastin on hengenvaarallinen?

Tämä tapaus sattui erään tavaratalon ruokaosaston kassalla. Ruokaosaston kassat on yhdistetty siten, että sisällä istuu kaksi myyjää selät vastatusten.

Noin 60+ vuotias mummo tuli kassalle, joka istui selkäni takana. Päivä kun oli hiljainen, minulla oli aikaa kuunnella aasiakaspalvelutilanne, jonka jälkeen oli pakko päästä pullohuoneeseen nauramaan.

Rouva lappasi tavaransa hihnalle ja antoi jotain työkaverin käteen.

A: ”Mikä tämä on?”
M: ”Tämä on tällainen wc:n raikastin.”
A: ”Hyvä, niin pitää ollakin. Mille se tuoksuu?”
M: ”Tässä sanotaan, että tämä tuoksuu vuoristotuulille.”
A: ”Mitäs ne on?”
M: ”Tämä tuoksuu vähän tästä paketin läpi…”
A: ”HYI! Minä en täällä rupea tuollaisia haistelemaan! Onko se vaarallinen?”
M: ”No, tässä sanotaan, että saattaa ärsyttää silmiä ja limakalvoja.”
A: ”Järkyttävää! Täällä on myynnissä hengenvaarallisia tavaroita!”
M: ”Niin no, tämä laitetaan sinne wc-pöntön sisäpuolelle ja annetaan olla siellä.”

Tätä juttua jatkui vaikka kuinka kauan ja aikaa oli kuunnella. Asiakas väitti kivenkovaan, että se on hengenvaarallinen ja se sokeuttaa, yms yms yms. Lopulta työkaveri hermostui, kun loppua ei tullut.

M: ”Tämä laitetaan vessan pöntön sisälle. Ei tätä silmiin ja limakalvoille työnnetäkään!”

Aasiakas totta kai järkyttyi myyjän ”tylyydestä ja ammattitaidottomuudesta”, jne… Jäi kuitenkin raikastin ostamatta ja mummo poistui mumisten niitä tyypillisiä kommentteja. ”En enää koskaan tule tänne. Ammattitaidotonta henkilökuntaa. Törkeä loukkaus. Ilmoitan johtajalle..”. Tapaus jaksaa naurattaa vuosienkin jälkeen.

T: duunari

Taas näkövammaisia sorretaan…

Ostoksensa tehtyään aasiakas vaati minua — ainoaa kassaa — kantamaan hänen ostoksensa autoon. Kieltäydyttyäni sain kiroilut ja haukut.

Aasiakas soitti pomolle ja sanoi olevansa näkövammainen ja haukkui minut. Pomo kysyi että minkä näköinen kassa oli kyseessä. ”No se jolla oli fritsu kaulassa!”… Hyvinpä aasiakas sen näki!!

T: täti tyllerö

Etukortin hakeminen kohtuuttoman vaikeaa…

Työskentelin eräässä S-ryhmän puljussa, joka sijaitsee ostoskeskuksessa, jossa on myös K-ryhmän ruokakauppa. Istun kassalla rauhallisena aamupäivänä ja muuan herrasmies astelee kassalleni, ilman ostoksia, vain paperiarkki kädessään.

(Ei tervehdystä)
Asiakas: ”Mä jätän tän sulle tähän. Hoida eteenpäin.”

Tervehdin ja otan lapun käteeni ja huomaan sen olevan Plussakortti-hakemus. Huutelen herran perään joka on alkanut jo tehdä lähtöä.

Minä: ”Anteeksi herra, tätä ei ikävä kyllä voi palauttaa meille, tämä on toisen kauppaketjun etukortin hakulomake.”
A: ”Aijaa? No mihin se muka pitää viedä?”
M: ”K-ryhmän liikkeeseen.”
A: ”Ja mikäs tää sitte on?”
M: ”S-market.”
A: ”No sä viet sen, ku kerta oot töissäkin nyt ja tiedät näköjään paremmin.”

Tässä vaiheessa alkaa naurattaa.

M: ”Tosiaan, tämä pitää teidän henkilökohtaisesti palauttaa K-ryhmän toimipisteeseen. Mä en tälle voi mitään tehdä kun eri kauppaketjussa työskentelen.”
A: ”Aha. Ja missähän näitä K-kauppoja sitte muka on!?”
M: ”Tossa ihan 50m päässä on lähin.” *osoittaa asiakkaalle oikeaa suuntaa*
A: ”No vie sä se sitte, ku kerta on niin lähellä. Siitähän sulle palkka maksetaan.”
M: ”Tosissaan, se ei nyt onnistu. Ole hyvä ja ota tämä hakemus ja vie oikeaan paikkaan, mä en sille ikävä kyllä voi mitään tehdä.”
A: ”Siis jos on näin huono palvelu, ni pidä etukorttis! En olis sitä muutenkaan halunnu, mutta ku väkisin tyrkytetään!”

Herra lähtee suuttuneena kävelemään pois, vieläpä sinne K-kaupan suuntaan johon oli hetki sitten niin kovin vaikea mennä. Että sellaista.

T: Mimmi

Veitsiä, vai mitähän ne oli…

Jälleen kerran elettiin sitä hektistä aikaa kun muinaiset norsut töräyttelee kärsiään suuressa marketissa. A(a)siakas tulee tivaamaan, että teidän mainoksessa oli Fiskarssin veitsiä kaksi kappaletta yhden hinnalla. Tuohon jäin miettimään, ettei varmaankaan ollut; en ainakaan itse moista muista… Nooh, missähän Rouva on sellaisen mainoksen nähnyt?

- Siinä teidän tämän aamuisessa mainoksessa.
- Hetki vain, käyn hakemassa sen.

Yhdessä tuota mainosta selattiin ja tohkeissaan Rouva nappasi sormellaan sivua:

- Tuossa ne on, enkö minä sanonut??
- Rouva hyvä, ne ovat ripsivärejä…

T: Iitu

Ruokaa haaskataan

Olinpas kerran täyttämässä hevi-osaston banaanihyllyä. Siis hommahan on se, että huonon ja ruman näköiset banaanit on heitettävä pois, vaikka olisivat taatusti vielä syötäviä, ja olinpahan mukaani ottanut varastosta laatikollisen ”uusia” banskuja. Noh, siinäpä sitten niitä lajittelin uusien alta pois että mitkä menee hävikkiin ja mitkä voi vielä jäädä hyllyyn.

Hävikkibanskuja oli jo yhden ostoskorin verran kun viereen kävelee keski-ikäinen miesasiakas…

Mies katsoi hävikkibanskuja ja tokaisi hiukan jopa kiukkuiseen sävyyn, että ”Herranjestas, maailmalla on nälänhätä ja ihmiset näkevät nälkää ja sinä sen kun heität hyvää ruokaa roskiin!!”

Olin juuri aikeissa ruveta selittelemään että sellainen se käytäntö valitettavasti on, kun mies jatkaa jälleen paheksuvasti: ”En ymmärrä tuollaista hukkaan heittämistä, jotkut tosissaan näkevät nälkää ja teillä on näköjään varaa heittää sitä tavaraa roskiin!!”

Enpä juurikaan saanut puheenvuoroa kun melkein samaan hengenvetoon mies katselee hyllyssä olevia ”hyviä” banskuja ja tokaisee: ”Eikö sulla olis tässä nyt yhtään tuoreempia banaaneja kun noi näyttää kaikki aika kulahtaneilta?”

Ja mies otti saman tien tuomastani laatikosta ”uusia” banaaneja muutaman ja katosi saman tien.

Todellakin en saanut sanaakaan sanottua kun tilanne oli jo ohi ja minä vaan jäin suu auki ihmettelemään tapahtunutta tunteiden purkausta.

T: Niinpä niin..