Graafikko vs. aasiakas
Työskentelen lehdessä tehden mm. mainoksia siihen. Tässä viimeisin tapaus typeristä ihmisistä, jotka nakertavat aivojeni hyvinvointia:
Erään autokorjaamon kauppias lähetti mallin mainoksesta, johon kuului mm. kuva ryttyyn menneestä autosta. Yritys siis mm. korjaa kolarivaurioita.
Tein ilmoituksen valmiiksi, lisäsin siihen kolariautokuvan ja lähetin asiakkaalle 1. vedoksen. Vastaus: Liian pieni kolhu autossa, pitää olla selkeämpi kolarikuva.
Ok, muutin kuvan sellaiseksi jossa nokka on suorastaan lunastuskunnossa, ja lähetin 2. vedoksen. Vastaus: Auton väri ei kelpaa, laita joku räväkämpi väri, esim. punaisen värinen auto.
Ok, muutin samaisen kuvan värisävyjä oranssinpunaiseksi ja lähetin asiakkaalle 3. vedoksen. Vastaus: Auto pitää olla kuvattuna sivusta päin, niin että auton rengas näkyy jotta ihmiset ymmärtävät heti että kyseessä on auto.
Ok, kuvapankistamme löytyi onneksi kuva jossa samainen auto on kuvattu sivusta niin että rengas näkyy myös. 4. vedos. Vastaus: Kokeillaan vaikka kolme pientä kolarikuvaa yhden ison kolarikuvan sijaan.
Ok. Tässä välissä lähetin asiakkaalle kuvapankin 16 parasta kolarikuvaa että valitse noista parhaat. Takasin tuli kolme kuvaa jotka sitten laitoin ilmoitukseen ja lähetin 5. vedoksen. Vastaus: laitetaan vaan yks ”teräväpiirtokuva” ilmoon kolmen kuvan sijasta.
Jaaha. Mitähän ihmeen teräväpiirtokuvaa asiakas tarkotti koska lehtimainonnassa tälläistä teräväpiirtokuvaa ei ole olemassakaan! Matala- ja korkearesoluutioisia kuvia on olemassa mutta ei teräväpiirtokuvia.
Kilpailevan lehden mallissa (jonka asiakas siis lähetti) kolaroineen auton kuva ei eronnut mitenkään lähettämistäni autonkuvista… Epäilemättä sen täytyi kuitenkin olla ”teräväpiirtokuva” koska se oli ilmestynyt jopa lehdessä!
Huoh…
T: Artisto el Diablo
Tukkujuttu
Työskentelen eräässä tukussa Vantaalla, jossa käy samat asiakkaat päivittäin. Ostokset ovat isoja, joillain helposti viisikin kärryllistä tavaraa. Tästä johtuen olen muutamista asiakkaista saanut hyviäkin kavereita, mutta myös useita vihamiehiä. Tarinoita olisi kerrottavana kymmeniä, mutta tässä niistä nyt yksi:
Kaupassamme on käytäntö, että pienet ja irtotavarat nostetaan normaalisti hihnalle kuten tavallisessakin kaupassa, mutta isot laatikot ja muut painavat tavarat voi jättää kärryyn, josta kassa ne sitten skannaa. No, tästä on aikojen saatossa hieman lipsuttu, ja toiset jo pitävät itsestäänselvyytenä, että täyden kärryn voi työntää sellaisenaan suoraan kassaneidin viereen, niin kyllä tämä sieltä kaivaa kaiken esille. Parhaamme mukaan ja tappeluita välttääksemme yleensä pyydämme asiakasta nätisti nostamaan kuitenkin ”pienet hihnalle”, mutta toiset tätä eivät voi millään sulattaa.
Eräs pizzapaikan pitäjä oli aiheesta kanssani väitellyt jo useampia kuukausia, kunnes minunkin mittani täyttyi.
Tämä herra X tuli kahden täyden kärryn kanssa kassalleni. Tervehdin normaalisti ja saatoin jopa hymyillä perään. Asiakas tokaisi vain, että:
”Avaa toi alkoholipuolen portti”
Minä: ”Onko sulla asiakaskorttia? Portti aukee kyllä sillä.” (Alkopuolelle ei siis tietenkään pääse jos ei ole alkoholin anniskelulupia.)
Herra X: ”AVAA NYT V*TTU SE PORTTI! MULLA EI OLE SITÄ KORTTIA MUKANA!!”
Avasin sitten portin kiltisti, mutta päätin, että seuraavasta v*ttuilunpoikasestakin soitan tukkupäällikön paikalle.
No, asiakas tuli sitten viinojensa kanssa takaisin ja heitti ne kärryyn. Perässä tuli vielä joku X:n kaveri työntäen kolmatta kärryä ja asettui jonon jatkoksi.
M: ”Laitatko ne viinat ja noi pienet tavarat tonne hihnalle, kiitos.”
X: ”Mulla on käsi kipee, en mä kuule niitä jaksa nostella.”
M: ”No sä tiedät hyvin että meillä on tämä käytäntö täällä, joten ne tavarat olis nyt nostettava sinne hihnalle tai sitten voit tietysti mennä toiselle kassalle.”
X: ”VOI V*TTU, näetkö sä mikä jono noilla muilla kassoilla on!?”
Siinä vaiheessa astuin syvennyksestäni ja rauhallisesti aloin nostella tavaroita kärryistä hihnalle.
X: ”HEI V*TUN LEHMÄ! Mä sanoin että niitä tavaroita ei nosteta sinne hihnalle, niin sä et niitä nosta.”
Pyysin sitten työkaveriani soittamaan tukkupäällikön paikalle ja jatkoin sillä välin töitä. Sain pienet tavarat hihnalta skannattua ja siirryin kärryjen pariin. Siinä ahertaessani, nostelin ja kääntelin 25kg:n jauhosäkkejä ja kaksi isoa miestä vain tuijottivat vieressä. No, tätä nyt tapahtuu päivittäin enkä sen juuri antanut häiritä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen herra X aloitti monologin kaverilleen:
X: ”Tää tyttö kuvittelee olevansa jotenkin hyvän näkönen. Luulee olevansa joku v*tun prinsessa.”
Laskin nopeasti kymmeneen ja kysyin asiakkaalta, että puhuiko hän nyt minulle.
X: ”No en puhu, puhun kuule mun kaverille. Huolehdi vaan v*ttu omista asioistas!”
Jatkoin hommiani kädet täristen ja tuntien kuinka savu nousee korvista. Pian pomoni seisoi vieressäni ja kysyi, että mikäs meillä oli hätänä. Selitin tilanteen nätisti ja rauhallisesti ja pyysin tukkupäällikköämme kertomaan asiakkaalle, että meillä ne pienet tavarat nyt nostetaan hihnalle, ja että kassaneiti oli toiminut aivan oikein. Miehet jatkoivat asian selvittelyä sillä välin kun minä löin kaikki tuotteet kärryistä, kysyin nätisti asiakkaalta, että tulevatko ostokset tilille, pyysin allekirjoituksen ja kaupan päätettyäni vielä kiitin nätisti.
Seuraavana jonossa oli vanhempi herra, vakioasiakkaita hänkin. Herra X:ään katsomatta tai muutenkaan provosoimatta hän kiltisti sanoi minulle, että tein ihan oikein ja hoidin tilanteen hienosti. X tämän tietenkin kuuli ja aloitti seuraavaksi raivoamisen tälle mukavalle herralle.
”MITÄ V*TTUA TÄMÄ SULLEKIN NYT MUKA KUULUU? Huolehdi kuule vaan omista asioistas. Mikä sä luulet olevas? Ootko sä joku juristi?!!??!”
Herra: ”No itse asiassa olen kyllä, mutta en nyt puhunutkaan sinulle vaan tälle neidille tässä.”
Tässä vaiheessa olin jo niin täynnä raivoa, että en enää oikeastaan edes ole aivan varma miten tilanne sitten loppui. Muistan vain, kuinka työkaverini syöksyi sivummalta ottamaan hetkeksi paikkani kassalla ja pomoni kysyi ”Jaksatsä olla töissä vielä? No hyvä, ethän noista välitä. Nyt lähet kyllä röökille. Äläkä pidä mitään kiirettä.”
Ja röökillehän minä lähdin.
T: norrie
Ykköseen kakkosen hinnalla
Olin reilu pari vuotta sitten VR:n lippuluukulla yhdellä pääradan vilkkaimmista asemista töissä. Siinähän sitten kerkesi muutaman kuukauden sisään tapahtua juttu jos toinenkin, mutta kaikista parhaiten on mieleeni jäänyt eräs naishenkilö ja hänen miesystävänsä.
Kauniina juhannusaaton aattona tämä kyseinen neiti astelee muutenkin kiireiselle asemalle, ja kävelee muina neiteinä kassalle. Asemallahan siis on ne vuoronumeropömpelit, jotka on sijoitettu helposti nähtäviin paikkoihin heti sisäänkäyntien läheisyyteen, ja asian muistamista helpottaa myös pari lappua seinillä ja myös lippuluukun turvalasissa. Kun huomautan neidille asiasta, hän tokaisee vain että ”Kun eipä tässä nyt muita näyttäisi olevan niin tulin tähän.” Kun tähän sitten ilmoitan että vuoronumerot eivät ole pelkästään ruuhkien helpottamiseen vaan myös asiakaslaskentaa varten, hän käy kiltisti sen vuoronumeron hakemassa ja palaa luukulle.
Tähän väliin onkin hyvä huomauttaa että junat muutamaa päivää ennen juhannusta täyttyvät helposti kuukauttakin ennen itse junan lähtöä. Oltiinkin silloin myyty aikalailla ei-oota viimeiset pari viikkoa kyseiselle ajalle. Ja totta kai kyseinen Aasiakas haluaa juuri seuraavalla junalla asemalle X. Kun ilmoitan neidille että junaan ei mahdu, hän kohteliaasti kysyy että onko mitään mahdollisuutta päästä junaan. Siinä sitten hetken tutkailtuani totean että ensimmäiseen luokkaan olisi vielä tilaa, mutta se tulee 50% kalliimmaksi kuin toisen luokan lippu. Neiti poistuu kassalta kohteliaasti.
Tässä vaiheessa kerkesin jo miettiä että ottipa asian hyvin tuo neiti, kunnes minun todistettiin olevan väärässä.
Noin kymmenen minuutin päästä neiti marssii kassalle takaisin, perässään rullaluisteleva miesystävänsä (aseman sisätiloissa ei saa rullaluistella!) ja kysyy että eikö hän todellakaan mahdu mitenkään junaan. Ilmoitan taas että vielä olisi tilaa ensimmäiseen luokkaan, ja tämäkin neuvotteluhyttiin, joka myydään aina viimeisenä jos sitä ei erikseen tilata. Eli siis juna on todella täynnä. Sitten neidin mieystävä aloittaa ärjymisensä.
Keskustelu meni jotakuinkin näin:
Aasiakas: ”No sittenhän sä laitat muijan sinne ykköseen sillä tavallisen lipun hinnalla.”
Minä: ”Se ei kyllä nyt onnistu. Se ykkösluokan lippu maksaa 50% enemmän kuin kakkoseen. Ihan normaali käytäntöhän tämä on.”
A: ”No jumalauta! Muijan on päästävä sinne nyt tolla junalla ja se menee sinne ykköseen sen normin hinnalla!”
M: ”No eihän se käy. En edes pysty tekemään sellaista lippua kun…”
A: ”NO KYLLÄHÄN PYSTYT! VAIKKA VANHAAN TAPAAN KÄSIN SEN KIRJOITAT JA RAHASTAT VAAN!”
Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa että sellaista lippua ei todellakaan pysty tekemään, ja jos sen olisin käsin kirjoittanut, konduktööri olisi todennäköisesti poistanut neidin junasta seuraavalla asemalla, tai ottanut sen väliin jäävän hinnan neidiltä itse.
M: ”No eihän se nyt toimi noin. Ettehän te voi mennä lentokoneestakaan vaatimaan ykkösluokan lippua normaalin hinnalla jos se on täynnä ja teillä ei ole varausta kyseiseen koneeseen.”
A: ”NO EI TÄÄ OLE MIKÄÄN V*TUN LENTOKONE! TÄÄ ON JUNA S**TANA!”
M: ”Niin, kyllä, tämä on juna. Ja junissa tämä homma menee ainakin näin. Nyt on kovin sesonkiaika, ja te ette saa kakkosluokan lippua miltei mihinkään sinnepäin suuntaavaan junaan. Ettekä varsinkaan tuohon seuraavaan, en voi sellaista teille myyydä.”
A: ”No p*rkele, ei sitten.”
Tähän kommenttiin kyseinen herrasmies lopettaa keskustelun ja poistuu asemalta äärettömän vihaisen näköisenä, neiti kintereillään.
Onneksi seuraava asiakas jaksoi jopa kehua kuinka pidin pääni kylmänä kyseisessä tilanteessa. Ja hän oli jopa fiksusti varannut lippunsa etukäteen, jonka hänelle sitten helposti tulostin ja rahastin.
Sellainen vinkki kaikille lukijoille tosiaan, että jos ette halua ylimääräistä maksella juhlapyhinä, niin varatkaa ne junalippunne sitten ajoissa. Tuollaiset tilanteet eivät kovin pitkälle kanna.
T: Ex-Lipunmyyjä
Nastat renkaat
Nasterenkaita myydessä mainitaan aina nk. sisäänajosta. Eli ensimmäiset n. 500 km suositellaan ajettavaksi rauhallisesti sudittelematta, jotta nastat asettuvat kuoppiinsa ja pysyvät siellä jotakuinkin renkaan järkevän iän ajan. Mutta joka alkutalvi tulee kuitenkin pari asiakasta kitisemään että nastat ei sitten pysyneetkään renkaissa.
Eräskin isäntämies saapasteli kiukkuaan pidätellen, sellaisena ylikohteliaana tiskille. ”Reklamaation paikka, nastat irtoaa!” No sitten mennään katsomaan autoa ja kas kummaa kun etuvetoisessa autossa on eturenkaissa kaikki nastat taittuneet taakse ja iso osa irronnut. Ja ”ihan saletisti loputkin nastat lähtee kevääseen mennessä”. Ja ”perhana kun kilometrejäkin uusilla kumeilla on vain alle tuhat takana”.
Sitten kun todetaan että takakumit on ihan kunnossa, ”ne on varmaan eri valmistuserää, noi etummaiset on sutta ja p*skaa”; DOT-numerointi kertoo että sama tehdas ja sama valmistusviikko. Silloin katoaa coolius ja alkaa vuodatus: ”Minä olen vanha mies ja minulla ei ole tarvetta ruopia ja autoa huudattaa”. Aika kovalla äänellä posmotus jatkuu. Ja sitten olisi pitänyt saada puolet kauppahinnasta takaisin mutta etupyöristään ei kuitenkaan luopuisi! Ehdotin että laitetaan hyväkuntoiset käytetyt veloituksetta alle ja ”vialliset” maahantuojan reklamaatiokäsittelyyn. Ei missään tapauksessa vanhoja lisuja alle, tiuskaistiin heti (siinä olisi ollut vielä se hyvä puoli että vastaus lähetetään suoraan valittajalle eikä meille eteenpäin kerrottavaksi. Korvat ja hermot säästyy kun harvoin tulee mieleinen takuukäsittelypäätös).
Pihalle ajaa sitten samaan aikaan isohkon kuljetusliikkeen kuorma-auto. Autoja firmalla parisenkymmentä, joten tärkeä asiakas. Huikkaan kaverille hallin perälle että ”XXXXX-transsin etupyörätapaus tuli!”. Aasiakas hiljeni ja katsoi minua silmiin pari sekuntia, koki siinä jonkinlaisen valaistuksen. Ilme muuttui ylimieliseksi ja sitten alkoi uhkailu: ”Minä tunnen tuon firman omistajan!!”. Nimenkin sanoi muttei se mikään ihme ole, paikallinen julkkis kunnallispoliitikkona. ”Nyt jos ei tule uutta kokonaista rengassarjaa alle takuutyönä niin minä hoidan asian silleen että tuon firman autoja ei tähän kivinavettaan enää tule. Ja ihan varmasti teen selväksi että se on sinun syy. Ei varmaan ole sutiparralla ens viikolla töitä!!!”
Sanoin jotain tyyliin: ”Aivan sama, nyt ulos ja palaahan asiaan kun osaat käyttäytyä”. Aasiakas meni ulos autonsa luokse, otti puhelun kuljetusfirman omistajalle ja puhui muutaman minuutin. Lopuksi heristi nyrkkiä, hyppäsi autoonsa ja lähti moottori kiljuen ja renkaat sutien pois.
Meni muutama minuutti ja firman TJ soittelee minulle ja nauraen kertoo entisestä naapuristaan joka ensin yritti saada hänet vaihtamaan rengasfirmaa kun ”tää on ihan p*ska paikka ja kalliskin”, ja sitten kun ei haluttua sympatiaa sieltä herunut, niin oli haistattanut v*tut!”
Eipä näkynyt aasiakasta enää…
T: Kumimies
Kuinka palautat mokkulan
Jos tietokoneesi on sen verran iäkäs, ettei mokkula toimi siinä – tässä palautusohjeet jotka perustuvat oikeaan tapaukseen:
Marssi sisään liikkeeseen suoraan tiskille. Heitä mokkula pöytään niin, että se kimpoaa siitä myyjän naamalle. Aloita huutamalla isoon ääneen: ”MINÄ TIEDÄN ETTÄ SINUN PITÄÄ OTTAA TÄMÄ TAKAISIN! OTA TAKAISIN TAI TEEN KANTELUN ESIMIEHELLESI!”. Tämän huudettuasi lähde välittömästi marssimaan pois, kohti ulko-ovea jättämättä minkäänlaisia yhteystietoja. Kun myyjä huutaa perääsi ja yrittää kysyä nimeä, älä välitä huudoista vaan jatka vain matkaa. Kun myyjä huutaa kovemmalla äänellä uudelleen nimeäsi, vastaa kovaan ääneen huutamalla: ”ÄLÄ YRITÄKÄÄN VENKOILLA PALAUTUKSESTA!!”. Kun myyjä vastaa: ”Enhän minä tiedä kenen mokkula tämä on, saisinko edes nimenne?”, huuda ovenraosta nimesi. Kun myyjä pyytää myös puhelinnumeroasi, huuda vain äkäisesti: ”LÖYTYY LUETTELOSTA!!”. Eihän paikkakunnalla voi missään tapauksessa olla kahta samannimistä.
Totta kai mokkuloissa on palautusoikeus jos ne eivät toimi. Mutta saa ne palauttaa asiallisestikin, varsinkin kun meidän myymälässämme aina mainitaan tämä palautusoikeus (siitä on olemassa sääntö).
Mutta kiitos aasiakkaalle! Teit itsestäsi mukavasti pellen ja muut asiakkaat myymälässä nauroivat sinulle kun näkivät miten käyttäydyit. Onneksi itsekin osaan pitkällä kokemuksella suhtautua tällaisiin aasiakkaisiin sopivalla huumorilla.
T: Mörkö
Sokeritonta
Ruokakaupassa keski-ikäinen rouva tulee kertomaan, että hän on päättänyt laihduttaa ja siirtyä keveisiin tuotteisiin. Nyökyttelen ja sanon, että se on nykyään hyvin trendikästä. Seuraavaksi asiakas tiedustelee minulta jos meillä sattuisi olemaan myynnissä sokeritonta hunajaa kun hän tykkää laittaa sitä teehensä. Oli todella vaikeaa pidätellä naurua! Mistä aineesta luulet hunajan olevan? Sain kuitenkin vastattua asiallisesti asiakkaalle, että sellaista tuotetta ei vielä ole mehiläiset onnistuneet kehittämään. Asiakas oli tyytyväinen vastaukseeni ja otti sitten sitä tavallista hunajaa.
T: kukka maaria
Partakoneita ja nesteitä…
Noin viisi vuotta sitten, kaupan alalla aloitellessani, sattui ja tapahtui.
Oli hiljainen päivä tavaratalossamme ja järjestelin kassojen takana toisen myyjän kanssa ”elektroniikkatiskiämme”. Pian paikalle saapuu keski-ikäinen ihan normaalin oloinen miesasiakas ja pyytää kohteliaasti saada nähdä partakoneita, jotka olivat tiskimme takana. Minä sitten avuliaana nostin useamman mallin siihen tiskille nähtäväksi ja asiakas niitä alkoi pyöritellä. Ihan yhtäkkiä, asiakas napsautti yhden partakoneista päälle ja uskomatonta kyllä, alkoi ajella partaansa. Hetken siinä sheivailtuaan mies totesi että ”huono on”, jätti koneen tiskille ja paineli ulos. Eihän sitä sikaa säkissä kannata ostaa.
Toisella kertaa istuskelin hiljaisena päivänä kassalla ja odottelin asiakkaita. Hetken päästä minua lähestyy mies kysyvä ilme kasvoillaan. ”Onko teillä siemennestettä?”. Naamani vaihtoi väriä, ja yritin pitää naaman peruslukemilla. ”Anteeksi mitä?”, kysyin. ”Niin että onko teillä myynnissä siemennestettä?”. Vilkaisin nopeasti ympärilleni etsien merkkiä pilailusta. ”Niin siis tarkoitatteko auringonkukansiemeniä tai kukkien siemeniä?”. ”Ei, kun ihmisen tai eläimen.”, mies vastaa ja alkaa jo hermostua kun en osannut heti vastata. Vastasin että eipä meillä ole, ja niin asiakas lähti kiukkuisena ulos. Tälläisiä heppuja meillä maalla. 
Vieläkään en tiedä mikä juttu tässä oli takana.
T: SK
Riippuu mistä roikkuu
Työskentelin viime talvena erään keilapaikan narikassa. Meitä oli kaksi työntekijää siinä, minä ja ovimies.
Paikalle saapuu kaksi pariskuntaa. Toinen pariskunta ojentaa takit mukisematta minulle ja kaikki ok. Ovimies yrittää ystävällisesti ottaa toisen pariskunnan takkeja laittaakseen ne narikkaan kun nainen alkaa raivoamaan: ”Älä riuhdo sitä takkia mun päältä. Sä et laita sitä takkia sinne narikkaan ilman tätä!”, ja kaivaa muovipussista OMAN VAATEPUUN/HENKARIN ja närkästyneenä jatkaa ”kun viimeksi jätin takin ravintolan narikkaan, se lenkki mistä se ripustetaan oli RIKOTTU, R-I-KO-T-T-U. Ettepä riko tätä takkia, tämä on arvokas turkki!”
Jäimme täysin hölmistyneinä seuraamaan kun asiakkaat siirtyivät ravintolan puolelle. Ovimies kertoi olleensa alalla 20 vuotta eikä koskaan ollut tullut vastaavaa eteen…
Ja hauskinta/surullisinta tässä on se, että kun seurue palasi muutaman tunnin kuluttua narikkaan, tämä rouvashenkilö kehui suureen ääneen toiselle rouvalle kun ”ostin tuon turkin Mustanmäen torilta”.
T: einari
