”Pitääkö minun mennä kauppaan ostamaan leipää?”
Pienessä leipomomyymälä-kahvilassa jonkun aikaa työskenneltyäni, törmään päivittäin samoihin ihmistyyppeihin, jotka eivät osaa tervehtiä, olettavat myyjällä olevan selvännäkijän taitoja heidän ostaessaan ”ton tuosta” tarkentamatta enempää, ja viskovat kolikoita pitkin tiskiä, koska käteenhän niitä ei voi antaa.
Parhaiten mieleen on kyllä jäänyt tämä tapaus:
Säästäjien iloksi myymme päivän päätteeksi loput tuotteet puoleen hintaan, että hävikki jäisi mahdollisimman pieneksi. Tämän ”alennusmyynnin” ajankohta on kuitenkin aina päivästä ja myyjästä kiinni, eikä välttämättä ole joka päivä edes tarpeen.
Eräs rouva oli käynyt useampana iltana ja saanut sämpylöitä puoleen hintaan. Hän saapui yhtenä iltana hyvissä ajoin kyselemään, joko saisi halvalla ostaa. Vastasin kohteliaasti, että ei vielä siihen aikaan. Hän harmitteli ja poistui liikkeestä.
Meni ehkä viitisentoista minuuttia, kun rouva pyyhältää uudestaan sisään ja kysyy aivan tohkeissaan, että eikö vieläkään ole alennuksia. Totesin, että ei edelleenkään, eikä ole vielä hetkeen tulossakaan. Rouva hermostui, että ei voi olla kun hän haluaa sämpylöitä (jotka eivät muuten normaaliin hintaansa ole mitenkään tyyriitä). Yritin selittää, ettei meillä ole mitään alennuspakkoa, vaan tilanteen mukaan mennään. Nainen vaan tivaa milloinkohan tulee ne alennukset ja poistuu taas liikkeestä.
Jatkan puuhiani ja huomaan kohta, että rouva on jäänyt liikkeen ulkopuolelle väijymään. Eikä siinä kauaa menekään, kun hän tulee taas sisälle ja kysyy minulta hyvin närkästyneenä, pitääkö hänen todella mennä ruokakauppaan ostamaan leipää. En enää tiedä mitä pitäisi sanoa, mutta onnekseni nainen marssiikin heti loukkaantuneena ulos.
Toki huomaan hänet vielä puolen tunnin päästä kurkkimassa ulkona, josko jo saisi sämpylöitä halvemmalla, mutta vältän katsekontaktin ja uuden kohtaamisen siltä illalta.
T: Pullatäti
”Olen ollut IT-alalla töissä!”
Tapahtuipa taannoin, kun olin ensimmäistä päivää erään myymälän kassalla. Kassajärjestelmä ja koko toimintatapa oli minulle vieras, vaikka kassakokemusta muuten onkin.
Aasiakas tulee paperilippulappusen kanssa, kuten on tapana kys. myymälässä toimia. Hän ojentaa lapun ja otan sen hymyssä suin. Katson kysyvästi vieressäni ollutta kokeneempaa kassaneitiä, joka neuvoo mitä minun pitää tehdä, lyön ne muutamat tuoterivit koneelle mutta teenkin yhden töpin. Pyydän taas apua, ja korjaamme virherivin. Tässä vaiheessa aasiakas toteaa kiukkuisena: ”Mä en oo tullu tänne mitään oppikoulua pitämään. Mä olen IT-alalla ollut töissä enkä tullu opettelee kassan käyttöä!” ja lähtee pois, jättäen tavarat kassapöydälle. Toinen kassaneiti painaa kahta näppäintä ja koko toimitus olisi ollut siinä, herra ei sitä suvainnut odottaa.
Lisäksi huvittavinta on, että olen itse IT-alan ammattilainen ihan koulutukseltani. En vain voi yksinkertaisesti osata kassajärjestelmää ihan tuosta noin vain, ilman minkäänlaista neuvoa, kuten ei varmasti tämä IT-alan ENTINEN työntekijäkään. 
T: ”IT-alan ammattilainen päivää”
Telepatiaa ja haastavaa paketointia kirjakaupassa
Jokunen vuosi sitten olin kirjakaupassa kiireapulaisena joulun alla. Aasiakas, arvokkaan oloinen vanhempi rouva, tuli ostoksille: hän kaipasi ”Se oli sellainen hyvä kirja, juuri sopiva kummitytölle”. Tekijän nimeä hän ei muistanut. Eikä kirjan. Eikä edes suurinpiirtein ilmestymisvuotta. Mutta kannessa oli kuulemma mahdollisesti punaista. Joo, en voinut oikein auttaa…
Samassa liikkeessä, pahimpaan ruuhka-aikaan, toinen aasiakas tuli paketoittamaan muovista jalkapalloa joululahjaksi. Turattuani aikani kiiltopaperin, teipin ja narun kanssa minulle ilmoitettiin, että ”Kunnon pakettiin ei sitten käytetä teippiä…”. Kyllähän siitä jonkinlainen… nyytti tuli, mutta kovinkaan juhlavana en lopputulosta pitänyt.
T: Lukutoukka
Vieraille tuoretta kalaa
Olen töissä keskikokoisessa elintarvikemyymälässä.
Tämä tapahtui viime kesänä, muistan vielä päivänkin: 10. kesäkuuta. Sillä viikolla meillä oli tarjouksessa kokonainen tuore lohi.
Oli aamupäivä eikä mitään suurempaa ruuhkaa kassalla. Siihen saapuu keski-ikäinen nainen, tuohtuneena.
A: ”Olisin ostanut lohta, mutta se ei ole tuoretta.”
M: ”Ai kuinka niin, kyllä varmasti on tuoretta kun on tänään tullutta?”
A: ”Ei varmasti ole! (hyvin päättäväisenä) Siinä on viimeinen käyttöpäivä jo kolmen päivän päästä.”
M: (tosi ihmeissäni) ”Eihän tuoretta kalaa saa kauempaa myydäkään.”
A: ”Kyllä varmasti saa. Haluan ostaa tuoreen lohen tänään jotta voin tarjota sitä vieraille juhannuksena!”
M: ”Mutta sinnehän on vielä lähes kaksi viikkoa?!”
A: ”Niin, mitä sitten? Kyllä täytyy olla myytävänä kalaa jossa on käyttöpäivä sinne asti, varsinkin kun se on tarjouksessa.”
M: (yritän edelleen sovitella) ”Mutta ei kalaa saa myydä niin pitkään. Mitä jos ostaisitte kalan ja laittaisitte sen pakastimeen?”
A: ”Ei, minä haluan tarjota vierailleni tuoretta kalaa! Tulen huomenna katsomaan uudestaan!”
M: ”No sopii yrittää.”
Sitä en tiedä tuliko hän uudelleen. Mutta en todellakaan tahtoisi olla hänen vieraansa jos tarjoaa kymmenen päivää vanhaa kalaa (yöks).
Enkä kyllä myöskään jaksa käsittää että miksi sitä kassalle piti tulla valittamaan. Olisihan asiasta voinut keskustella jo siellä kala-/lihatiskillä??
T: kassa minäkin
Ulkopaikkakuntalainen myi rintsikat lapsille
Muutin uudelle paikkakunnalle Länsi-Suomesta Keski-Suomeen. Sain nopeasti työpaikan eräästä vaateliikkeestä, jossa myydään myös alusvaatteita ja olin uudesta työstä innoissani. Harjoitteluaikani meni hyvin, ja ainoa, johon piti kuulemma kiinnittää huomiota, oli lapset ja teinit koruosastolla.
Oli jälleen ihan tavallinen päivä ja viikkasin vaatteita, kun sisään tulee kolme n. 8-10-vuotiasta tyttöä, jotka menevät heti alusvaateosastolle. Seurailin sivusilmällä heidän touhujaan samalla siirtyen tiskille. Työkaverini tuli siihen myös ja juttelimme, kun tytöt tulivat tiskille ostoksiensa kanssa. Jokaisella oli ostoksena erittäin suuret rintaliivit, mutta mikäs minä olen kyseenalaistamaan toisten ostoksia. Kysyin tulevatko rintsikat lahjapakettiin, johon tytöt naurahtivat että ei tietenkään. Tytöt maksoivat ja poistuivat ylväinä liikkeestä.
Menee n. kolme päivää; oli suht hiljainen päivä ja olimme työkaverini kanssa kahdestaan liikkeessä, kun sisään tulee kaksi erittäin vihaista naista. Keskustelu meni jotenkin näin:
Nainen1: ”Kuka teistä myi meidän tytölle rintaliivit?!”
Minä: ”Se olin minä.” (ihmetellen mitä ihmettä nyt tapahtuu)
Nainen2: ”JUMALAUTA LIKKA, MEIDÄN LIKAT OLI OSTANU TÄÄLTÄ RINTALIIVIT! NE ON VASTA LAPSIA! ETTEKÖ TE YHTÄÄN KATSO MITÄ TE ANNATTE LASTEN TÄÄLTÄ OSTAA?!”
Tässä vaiheessa kiroilu ja minun haukkumiseni jatkuu ja yltyy, ja olen aivan ihmeissäni. Yritin selittää, etten valitettavasti voi estää ketään ostamaan mitä he sitten haluavatkaan ostaa; voihan tuote olla lahja, tai saattaa olla esim. siskon/äidin/kaverin ostoksilla. Ja tässä vaiheessa tulee sitten esille se, miksi mainitsin että olen Länsi-Suomesta kotoisin.
Nainen2: ”Mitä sää oikein puhut! Ei sun puheestas ymmärrä yhtään mitää! Mä haluun jonkun paikallisen enkä mitään toispaikkakuntalaishu*raa tänne!! Me halutaan rahat näistä rintaliiveistä takasin!”
Työkaverini: ”Valitettavasti emme voi antaa rahoja takaisin, alusvaatteilla ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta. Kaiken lisäksi rintaliivit ovat tahraiset. Ja nyt, hyvä rouva, te voitte poistua, kun ette selvästikään osaa käyttäytyä.”
Tuli uhkaukset laittaa palautetta ties mihin ja että molemmat olemme huomenna työttömiä, ja toinen heistä heitti rintaliivit päälleni. Itse en niin saanut enää suunvuoroa, olin aika shokissa toisen naisen kommentista. Työkaverikin sanoi ettei puheessani kuule kyllä murretta oikeastaan yhtään, varsinkaan siinä mitä sanoin naiselle.
Myöhemmin saimme kuulla että tämä nainen oli tehnyt kyllä valituksen ulkomaalaisesta myyjästä, joka ei osaa suomea. Nykyään työkaverit kutsuvatkin minua sitten ufoksi. 
T: Uusimyyjätär
Kirjoitin ei toimi
Asiakas soitti ja valitti ettei kirjoitin toimi. Hetken tarkisteltiin, että virrat on päällä ja piuhat kytkettynä, ja kun kysyin onko paperi kunnolla, alkoi aasiakas ihmettelemään että mikä ihmeen paperi. Eihän siinä mitään paperia tarvita. Sitten kävi ilmi, että kirjoitin onkin näppäimistö.
T: KarZan
”Miten mä nyt pääsen koneeseen?”
Työskentelen lentokentällä erään lentoyhtiön lähtöselvitystiskillä. Yleinen ominaisuus lipunkirjoitinlaitteissa on, että ääkköset vääntyvät hieman erikoiseen muotoon, siis Ä=AE.
Tulipa siis kerran asiakkaakseni mies, jonka sukunimi oli Hämäläinen. Itse lähtöselvitysasiat saatiin hyvin hoidetuksi, mutta antaessani boarding passin miehelle, hän sattui vilkaisemaan sitä ja huomasi, että hänen nimensä oli nyt muodossa HAEMAELAEINEN. Mies rupesi sitten ensiksi ihmettelemään, että miksi nimi lukee väärin. Kun aloin selittää, että kone sen muokkaa siihen muotoon enkä minä, niin sitten mies rupesi huutamaan että ”onko se niin vaikeeta kirjottaa yks h*lvetin nimi oikein, miten mä nyt pääsen koneeseenkaan ku täs lipus lukee eri nimi kuin passissa ja ootko sä joku s**tanan neekeri joka ei osaa suomea??”. Myönnetään, ihonvärini on hieman normaalia suomalaista tummempi, kiitos kreikkalaisten sukujuurieni, mutten siltikään ole mikään luku-/kirjoitustaidoton tohelo.
Yritin sitten vakuuttaa, että kyllä hän tulee pääsemään koneeseen että ei hätää. Mutta mies vaan meuhkasi ja sanoi että ”mä meen tekemään susta ilmotuksen turvatarkastajille”. Mietin että ”jahas, ja mitähän se auttaa..?”. Noh, mies sitten häipyi ja jatkoin muiden asiakkaiden palvelemista, mutta hetken päästä mies tuli takaisin ja alkoi vänkäämään muiden asiakkaiden välistä että hän haluaa uuden lipun ja myöskin tarkistaa mitkä tiedot olen kirjoittanut ruumaan menevän laukun tarraan. Sanoin, että tarrassa on ihan oikeat tiedot ja asiakkaalla on itselläänkin vastakappale ruumaan menneiden tavaroiden tiedoista.
Hetken aikaa mies vaati että laukku haettaisiin takaisin, mutta kun sanoin että se on erittäin hankalaa ja ei siihen ole mitään syytä, tyytyi herra lopulta vain kiroilemaan ja uhkailemaan että ”jos en pääse koneeseen tai laukku katoaa, niin sinä saat kyllä kuulla siitä!”. Varsinainen viisauden huippu tämä miekkonen. Ilmeisesti pääsi kuitenkin määränpäähänsä, kun ei antanut kuulua itsestään jälkikäteen.
T: Lentokentän ”tytsy”
Käsimatkatavarat lentokoneessa
Mikä ihmisiä vaivaa?
Ensinnäkin, jos sanotaan selvällä suomen-/ruotsin-/englannin- ja mahdollisesti vielä X-kielellä, että nyt ne laukut edessä olevan penkin alle, niin MIKSI ne ei koskaan ole siellä? Jalkojen välissä, ja varsinkin liikemiesten suosima jalkojen takana, ei ole edessä olevan istuimen alla!
Tietenkin kun asiasta huomauttaa (siinä vaiheessa kun niiden on OLTAVA siellä edessä olevan istuimen alla), saa emäntä tiuskivia kommentteja, silmänpyörityksiä ja X-määrän solvauksia ja yninää. Olisihan se helpompaa kaikille, jos itse osaisi laittaa ne laukut. Ymmärrän et v*tuttaa.
Tässä yhteydessä huomauttaisin vielä, että naisten käsilaukut on myös käsimatkatavaraa! Ne kuuluvat myös sinne edessä olevan istuimen alle. Ja EI, ne EIVÄT häviä sieltä mihinkään. Siellä on sellainen matkalaukkurauta, joka estää niiden liukumisen aivan koneen etuosaan. Matkatavarahyllyäkin saa käyttää, ei ole kiellettyä.
Näitä outouksia olisi vaikka millä mitalla. Tarvittaisiin ihan oma osasto lentokoneessa asioiville sieluille! Tämä nyt on ehkä se perusv*tutuksen aiheuttaja JOKA PÄIVÄ. Joskus jaksaa kyllä naurattaakin.
T: Creü
Loading ...