Ymmärtäväinen insinööri
Tapahtui viikonloppuyönä hotellin vastaanotossa. Aasiakas odottaa ystävätärtään, ja pitää yllä ”small talkia”.
Aasiakas: ”Minä olen insinööri. Mitä sinä teet työksesi?”
Minä: ”Anteeksi kuinka?”
A: ”Niin, että opiskeletko? Vai onko tämä sinun päätyösi?”
M: ”Kyllä, tämä on minun päätyöni.”
A: ”No, kaikki työhän se on arvokasta.”
Täytyy sanoa että menin aika sanattomaksi.
T: Ovimatto
”Älkää koskeko niihin muikkuihin!”
Olin pari vuotta sitten myyjänä marketin kalatiskillä. Kalatiskin toisessa päässä oli rako seinän ja tiskin välissä. Palvellessani rauhassa asiakasta huomasin kauhukseni seuraavana vuorossa olevan noin 50-vuotiaan miesasiakkaan kurkottavan raosta ja nostelevan tiskissä olevia muikkuja paljain, likaisin käsin tiskin päällä olevalle pakkauspaperille. Epäuskoisena jouduin huutamaan miehelle ”Älkää koskeko niihin muikkuihin!”. Mies yritti selitellä vielä häntä palvellessani että koski vain niihin muikkuihin mitä aikoi itse ostaa, syöttikaloiksi kun tulivat. Yritin kuitenkin vielä valistaa miehelle että mekään emme koske kaloihin paljain käsin. Joillakin ei vaan ilmeisesti ole kärsivällisyyttä odottaa palvelutiskillä että heitä tultaisiin palvelemaan…
Tiedoksi myös niille asiakkaille jotka kurkottelevat tiskin yli tökätäkseen sormen siihen kohti mistä kala leikataan: En ole kuuro ettekä te ole mykkä, joten käyttäkää puhekykyänne kertomaan haluatteko isomman vai pienemmän palan kuin mihin kohti veitseni laitan niin muiden asiakkaiden ei tarvitse ostaa kalaa johon joku on koskenut.
T: Muikku
Jäätelömies
Kyseinen Jäätelömies on n. 60-vuotias yrmeä mieshenkilö, joka ei osaa tervehtiä eikä muutenkaan sanoa mitään myyjälle. No, viimeksi hän ylitti odotukseni. Hän kävi hakemasta 1L jäätelöpaketin pakastealtaasta, mutta tulikin katumapäälle ja päätti jättää jäätelöpaketin pakastealtaan viereiselle mehuhyllylle. Siitä hän sitten tyynesti marssi pelikoneelle sanomatta tai ostamatta mitään. Jos en olisi ollut todistamassa tätä tapahtumaa olisimme saaneet illalla ruveta pyyhkimään sulanutta jäätelöä lattialta, hyllyiltä ja viereisistä tuotteista. Että kiitos tästäkin sinulle Jäätelömies, voin luvata että jatkossa saat mitä parhainta palvelua.
T: Jäätelövahti
Vain laihduttajalle sopiva työ?
Vuosia sitten pankissa, eläkeläisrouva nostamassa kassallani rahaa: ”Kylläpäs on jonoa, teillä pitäisi olla paljon enemmän työntekijöitä täällä.”
Vastaus: ”Kyllä meitä onkin, mutta juuri nyt on osa lounaalla.”
Rouva suorastaan kiihtyy: ”Mitä!!! LOUNAALLA?!!! Niin tietysti, menette syömään juuri kun on kiireisin lounasaika. Ette sitten yhtään ajattele meitä asiakkaita, jotka joudumme täällä jonottamaan.”
T: Hoikkeliini
Alekoreille tarvittaisiin kai vartijat ja tarkastajat
Asiakas (teinityttönen) tuli kassalle äitinsä kanssa. Ostoksena hänellä oli alle kymmenen euron hintainen toppi, johon hän oli mieltynyt.
Maksun koittaessa tytön äiti kuitenkin vaati saada tuotteesta alennusta, koska se oli löytynyt alennustelineestä. Selitin, ettei hyväkuntoisista normaalihintaisista tuotteista voida antaa alennuksia vain sen perusteella, että joku sovittamisen jälkeen on ne väärille paikoille laittanut (samalla logiikalla minäkin voisin valita kalleimmat tuotteet hyllyistä, väittää löytäneeni ne alelaareista ja marssia kassalle alennuksia kinuamaan).
Äidin mielestä tämä oli moraalisesti väärin. Kuulin, kuinka tyttö sanoi äidilleen, ettei se haittaa, koska hänellä on varaa. Tätä hän ei kuitenkaan tuntunut ymmärtävän. Lopputuloksena oli purettu kauppa sekä hieman nolostunut ja surullinen, paidatta jäänyt tyttö.
T: rättipirkko
”Tiedän tarkalleen mitä tarvitsen”
90-luvulla työskentelin tietokoneliikkeessä ja kuljetin tietokoneita asiakkaille ja asentelin niitä käyttökuntoon.
Asiakas kävi ostamassa koneen ja kertoi poikansa tietävän koneista kaiken ja hänellä olikin tarkkaan tiedossa millaisen koneen ja mitä ohjelmia tarvitsee (eli pelkkä Windows… ohjelmat kuulemma löytyvät omasta takaa). Asiakas oli noin 45-vuotias metallialan yrittäjä.
Vein seuraavana päivänä tilauksen mukaan kasatun koneen asiakkaan kotiin, laitteet pöydälle ja johdot paikalleen. Mies kysyi miten pääsee internettiin, ja kerroin että hänen tulisi ottaa yhteyttä nettiliittymäasioissa paikalliseen operaattoriin. Huono selitys, kyse oli minun osaamattomuudestani, mies kiivastuu oikein kunnolla. Kerroin asian toiseenkin kertaan ja annoin puhelinnumeron johon hän voi soittaa ja tehdä sopimuksen. Ei kelvannut sekään.
Mies hävisi paikalta ja tuli takaisin paperin kanssa ja kertoi että hänen tulee lähettää faksi: mihin paperi työnnetään? Kerroin että hän tarvitsee esimerkiksi skannerin että voi lähettää faksin tai erillisen faksilaitteen. ”P*skan myit” oli kommentti. Sitten hän kaivelee pinon laskuja ja kysyy miten koneella maksetaan laskut. Huh huh. Kysyin missä on hänen poikansa joka oli konsultoinut koneen ostossa, mutta hän kuulemma asuu eri paikkakunnalla, minun tehtäväni on kertoa miten kone toimii. Miehen vaimo saapuu paikalle ja kysyy mitä koneella voi tehdä. Kerroin mitä eri ohjelmilla voi tehdä ja kerroin myös etteivät he olleet ostaneet koneeseen muuta kuin käyttöjärjestelmän. Vaimo pyytää minua opettamaan heille miten konetta käytetään koska kumpikaan ei ollut aikaisemmin sellaista avannut…
Selitin että se onkin jo monimutkaisempi ja aikaa vaativa operaatio, eikä se kuulu toimenkuvaani, josta seurasi vielä kauheampi riita ja aloin jo pelkäämään oman turvallisuuteni puolesta. Haukuttiin ja puitiin nyrkkiä ja kerrottiin ettei minulla enää ole työpaikkaa kunhan he tekevät valituksen esimiehelleni. Minun piti kirjaimellisesti paeta paikalta; kengät jalkaan ja autoon, kiroilevan pariskunnan seuratessa pihalle asti.
Työmaalla kerroin tapauksesta esimiehelleni joka tunsi aasiakkaat ja soitti heille. Kiukku oli kuulemma edelleen päällä, mutta laantunut sen verran että myönsivät että tuli kiivastuttua vähän liikaa. Työpaikkani sain kuitenkin pitää…
T: TT
Puutteelliset tiedot hammasharjoista
Tapaus sattui noin 1,5 vuotta sitten, kun olin töissä eräässä apteekissa. Apteekissa oli pieni valikoima hammasharjoja myytävänä.
Näin erään vanhahkon naisen katselevan hammasharjojamme ja menin kysymään häneltä, josko hän tarvitsisi apua.
A: ”Haluisin ostaa hammasharjan, että voisitko kertoa mitä eroa näillä on?”
M: ”Totta kai. Eli meiltä löytyy kova-, medium-, pehmeä- ja extrapehmeä-harjaisia hammasharjoja.”
A: ”No kai niillä jotain muutakin eroa on?!? Minä olen asiakas, minun kuuluu saada kunnon palvelua!”
M: ”Niillä ei ole muuta eroa. Ne kaikki on saman merkkisiä, harjan kovuus on vain eri.”
A: ”MIKÄ SINUN KOULUTUKSESI ON, KUN ET OSAA MUUTA EROA NÄISTÄ KERTOA?!?! HALUAN APTEEKKARIN PAIKALLE!! MINÄ OLEN ASIAKAS, JOTEN MINUN KUULUU SAADA PALVELUA!”
Tällöin apteekkarimme sattui olemaan lähistöllä, joten hän tuli heti paikalle. Sitten hän selitti aasiakkaalle aivan samat harjan kovuuserot kuin itsekin olin sanonut. Rouva sitten päätyi extrapehmeään harjaan ja kiitti apteekkaria kovasti, ja ylisti kovaan ääneen, niin että minäkin kuulisin, kuinka hyvin apteekkari osasi harjoista kertoa. Rouva vielä sanoi apteekkarille, että tämä nuori neiti (tarkoittaen minua) ei ymmärrä, että asiakkaita tulee PALVELLA, koska se on asiakkaiden etuoikeus saada PALVELUA. Vielä kassallakin hän julisti olevansa asiakas, joten hänen tulee saada PALVEUA, osoittaen katseensa minuun.
Luuliko hän tosiaan, etten tiedä että kaikki apteekin sisälle tulevat ihmiset ovat asiakkaita, vai miksi sitä piti joka toiseen lauseeseen tunkea?? Sen jälkeen oli hermot kireällä ja pitkään!
T: ”liian tyhmäkö”
15 cm vai 30 cm?
Subityön tähtihetkiä osa 987:
Myyjä: ”Otatko 15- vai 30-senttisen?”
Asiakas: ”Mulla on kyllä 18-senttinen omasta takaa!” (miehistä naurua)
Toinen suurta suosiota saavuttanut:
Myyjä: ”Otatko kokonaisen vai puolikkaan?”
Asiakas: ”Leivästä en tiedä, mutta kyllä mulle kokoNAINEN kelpaa.”
T: Sandwich artist
