Maailma kaatuu napista
Olin eräässä vaateliikkeessä töissä ja hoidin sielä lähes kaikki reklamaatiot itse. Asiat hoitui hyvin ja kaikkien pelisääntöjen mukaan. Mutta mikä eniten hämmästytti ja pisti vihaksi oli ne kotimammat, jotka toi vaatteita (lasten ja omia) takaisin kauppaan kun nappi oli irronnut tai jokin muu todella yksinkertainen asia.
No, ei siinä mitään hoidin nämä pikkujututkin pelisääntöjen mukaan, eli pakkasin ne, pistin postiin menevään kasaan, joka vietiin postiin kerran viikossa, ja posti ne sitten vei jonnekin todella kauas. Ja ymmärrettävästi siinä kestää kauan. Joka tapauksessa valmistaja maksaa viulut.
Mutta nämä mammat soitteli perään monesti jo seuraavana päivänä, että mikä on kun kestää ja se vaate tarvitaan takaisin huomisaamuksi! Ja yhtään ei ollut harvinaista, että jotkut mammat kertoivat tosissaan ajaneensa yli 100 kilometriä suuntaansa irronneen napin takia!! Monella valmistajalla olisi vielä sellainen palvelu, että asiakas voi tehdä reklamaation postitse suoraan valmistajalle ilman kuluja…
Miten hiton vaikeaa on niin monen kotiäidin istua alas ja ommella se nappi takaisin tai parin sentin sauma takaisin kiinni?? Asiat kyllä hoituu reklamaatioina, mutta huomattavasti nopeammin jos sen napin ompelee itse kiinni. Vielä jos sen eteen joutuu ajamaan sen 100 km suuntaansa!
Loppuvaiheessa tein sitä, että ompelin tällaiset pikkutyöt itse kaupan takahuoneessa, ettei tarvinnut lähettää tehtaalle. Ja olen mies, ja olin silloin 22 vuotta.
Ilmeisesti 22-vuotias nuorimies on paljon kätevämpi käsistään kuin perheenäidit.
T: Duunari
Eksoottisia ovat etelän hetelmät
Tapahtui pienehkössä automarketissa suomalaisessa yliopistokaupungissa. Olimme toisen kesätyöntekijän sekä vanhemman myyjäkollegan kanssa purkamassa teollisten kuormaa myymälän päivittäistavaraosastolla, näköetäisyydeltä hedelmä- ja vihannestiskeistä. Pian käytävälle ilmestyy tavallinen, fiksun oloinen suomalainen keski-ikäinen mies, muistaakseni noin 6-7-vuotiaan lapsensa kanssa. Suu loksahtaa auki miehen kysymyksen kuullessamme:
- Anteeksi, voisiko joku teistä tulla tuonne näyttämään mikä on sitruuna.
Siis mitä?! Onhan se totta, että ei niitä sitruunoita joka Pihtiputaalla ja Pudasjärvellä kasva, mutta kyllä se nyt on hedelmistä vielä yksi tunnistettavimpia. Ymmärtäisin jos olisi tarvittu apua erottamaan vaikka mandariini ja klementiini, mutta että sitruuna!
T: Rosolli-kerholainen
Teatterissa
Työskentelen teatterissa. Tehtäviini kuuluu mm. lipuntarkastus ovella. Teatterisaliin on neljä sisäänkäyntiä (permannot oikea ja vasen, sekä parvekkeet oikea ja vasen), jotka on merkattu hyvin ja suurin opastein ja vastaavan oven nimi lukee aina myös lipussa.
Ovet avataan usein vasta n. 10 vaille ja esityksen tulee alkaa minuutilleen ajoissa. Joskus ovet saa avata vasta 5 vaille, jolloin lippujentarkastuksessa tulee todella kiire. Parhaimmillaan lippujentarkastaja joutuu yksin tarkistamaan ovella 5 minuutissa yli 300 lippua. Kuten jokainen käsittää, se on suuri määrä tarkastettavaa, eikä lippuja siksi ehdi syynätä millintarkasti. Tärkeintä on se, että lippu on oikean päivän lippu ja oikeaan näytökseen ja teatteriin (luetun ymmärtäminen on yllättävän haastava laji aasiakkaille, lähes joka näytökseen joku saapuu väärän teatterin lipulla).
Eräänä perjantai-iltana seisoin taas ovella ja tarkastin ripeään tahtiin lippuja että saisimme näytöksen alkamaan. Suurimman ryysiksen ollessa päällä, vastavirtaan salista ulos puskee muutaman isokokoisen tädin lauma. He tukkivat muiden tien ja marssivat eteeni marmattamaan. Heidän paikkojaan ei ollut löytynyt salista, ja asiaa tutkittuaan he huomasivat olevansa väärässä kerroksessa, heillähän oli parvekeliput ja he olivat tulleet permannolle. Naiset räyhäsivät ja mekastivat estäen minua tekemästä töitäni, ja uhkasivat minua potkuilla (en tiedä mistä lähtien asiakkailla on ollut oikeus erottaa henkilökuntaa?) koska en SEN VERTAA viitsinyt tehdä työtäni että olisin katsonut heidän lippujaan ja opastanut oikeaan paikkaan.
Yleensä en aasiakkaiden mäkätystä ota itseeni, varsinkin kun noudatan vain esimieheni käskyä tarkastaa lipusta vain päivämäärä ja teatteri. Nyt kuitenkin menin niin hämilleni naisten mekastuksesta etten saanut sanaa suustani, vaan jäin lopulta seisomaan keskelle ihmistungosta pidätellen kyyneleitä. En vaan voinut käsittää miten joku voi olla niin idiootti ettei paitsi osaa lukea selkeitä opasteita, myös kuvittelee minun olevan joku maailman tarkin pikalukija joka viidessä minuutissa tarkastaa jokaisen lipun sataprosenttisen täydellisesti.
Naisten poistuttua paikalta yritin kerätä itseni ja tarkastaa loppujen liput asiallisesti. Eteeni käveli nuori mies ja pysähtyi. Ensimmäinen ajatus oli, että jos miehellä on yksikään poikkipuolinen sana sanottavanaan niin sanon itseni irti. Mies hymyili minulle, ojensi lippunsa ja sanoi: ”Kuulin mitä nuo naiset tossa äsken sulle mekasti. Halusin vaan sanoa että sä teet hemmetin hyvää duunia ja kiitti kun oot täällä”. Punastuin enkä saanut sanaa suustani. Mutta hymyilin loppuillan.
T: lipuntarkastaja
ATK-aasit
Olen töissä myymälävastaavana eräässä ATK-tarvikkeita myyvässä liikkeessä. Myynnin lisäksi pääasialliset tehtäväni ovat tietokonehuollot ja vianmääritykset. Liikkeessämme käy jos jonkinsorttista aasia ja tässä muutamia esimerkkejä.
Asiakas tulee liikkeeseen ja valittaa vikaa tulostimessa. Ilmoitan kohteliaasti että tottakai voidaan selvittää mistä vika johtuu. Asiakkaan ilme kirkastuu ja hän alkaa hämmästyksekseni kaivamaan laukusta tulostimen, sekä kannettavan tietokoneen ja virittelee niitä käyttökuntoon siinä tiskillä. Ilmoitan asiakkaalle että ei sitä vikaa ihan minuutissa määritetä ja tietysti tulostin ja kone pitäisi viedä huoltopuolelle tarkistettavaksi. Asiakas jankutti että tulostimessa on varmasti pikkuvika ja kyllähän sinä voit sen tässä nopeasti hoitaa. Koska asiakas ei kuitenkaan tiennyt missä vika tarkalleen on, ilmoitin että vian määrittämiseen menee vähintään tunnin verran ja vianmääritys maksaa ihan normaalin hinnaston mukaisen maksun. Tähän asiakas totesi ”Ai se maksaakin jotain?! Onpas huonoa palvelua!” ja lähti ovet paukkuen ulos. Varmaan parempi niin.
Eräs asiakas tuli tiedustelemaan uutta internetoperaattoria, koska nykyinen lähettelee hänelle tahallaan viruksia. Kun selitin hänelle että internetoperaattorit eivät tuollaista tee, hänen toinen teoriansa oli että naapurin lapset ovat murtautuneet hänen asuntoonsa ja laittaneet virukset hänen koneelleen. Epäilemättä.
Eräs asiakas halusi ostaa jonkun uutuus PC-pelin diskettimuodossa. Koitin selittää, ettei moinen formaatti ole nykyään enää järkevä, niin vastaukseksi tuli vain jupinaa huonosta palvelusta.
Liikkeessämme käy lähes päivittäin joku hieman omituisempi tapaus, mutta yleensä nuo pyyhkii samantien mielestään. Eli varmaan lisää juttuakin tulisi jos vähän jaksaisi miettiä, mutta riittäkööt nuo nyt alkuun.
T: Voi elämä.
Välikätenä kärsimässä
Eräänä kauniina päivänä liikkeeseemme asteli naisihminen ja kyseli että voisimmeko huoltaa hänen mukanaan tuomiaan varaosia eräästä laitteesta. Ilmoitin että valitettavasti emme pysty kyseisiä osia huoltamaan ja että lähin huolto sijaitsee naapurikaupungissa. Tämän kuultuaan nainen vaikutti niin surkealta, että päätin kuitenkin tarjota apuani parhaani mukaan. Tämä oli suuri virhe, jota jouduin katumaan.
Pyysin että ottaa yhteyttä huoltofirmaan ja sopii homman kyseisen firman kanssa, niin minä sitten voin toimittaa osat sinne huoltoon, kun kuitenkin teemme kyseisen firman kanssa yhteistyötä ja toimitellaan tavaraa puolin ja toisin. Tästä nainen ilahtui ja päätti tehdä niin.
Seuraavana päivänä nainen palasikin varaosien kanssa. Sovimme että toimitan ne huoltoon ja ilmoitan sitten kun osat saapuvat takaisin ja ovat noudettavissa. Muutamassa päivässä osat olivatkin jo pöydälläni huollettuina ja soitin naiselle että voi tulla hakemaan.
Nainen haki varaosat, kiitti ja poistui. Ihan tuli hyvä mieli että pystyin olemaan avuksi. Sitten meni muutama päivä kun puhelin soi ja kyseinen nainenhan siellä alkoi heti vastattuani huutamaan. Minä olin kuulemma särkenyt hänen laitteensa. Ja minun pitäisi nyt kertoa miten aion korvata tämän. Hetken ihmettelyn jälkeen koitin sanoa että enhän minä… vaan se toinen firma… mutta ei, MINÄ olin kuulemma särkenyt sen. No, ilmoitin että selvitän asian ja soitan sitten takaisin.
Soitin huoltofirmaan ja kerroin asian. Firmasta sanottiin että kyseiset varaosat olivat kertakäyttöisiä kuluvia osia eikä niitä ole tarkoitettu huollettavaksi, mutta kun asiakas oli halunnut kuitenkin että ei uusia vaan huolto niin he olivat huoltaneet. Ei takuuta, koska ei kuulu huolto-ohjelmaan.
Soitin takaisin naiselle ja välitin huoltofirman ilmoittaman kannan asiaan. Ilmoitin myös että eivät aio laskuttaa työstä, koska ei ole toiminut. Nainen meinasi tulla linjoja pitkin kurkkuuni kiinni ja vaati minulta korvausta. Yritin selittää asiaa ja pyysin että on yhteydessä huoltofirmaan jos on vaatimuksia. Ei auttanut… huusi ja haukkui, uhkasi jopa tulla tappamaan minut, koska olen hänen laitteensa särkenyt. Siinä vaiheessa ilmoitin että en jatka enää keskustelua ja lopetin puhelun asiallisesti.
Seuraavana päivänä nainen soitti taas uudestaan ja aloitti heti huutamisen, haukkumisen ja uhkailun. Tällä kertaa uhkasi kuluttaja-asiamiehelläkin. Ilmoitin että se on hyvä idea, koska asia ei näköjään muuten hoidu… että seuraavan kerran jos olet yhteydessä niin tee se kuluttaja-asiamiehen kautta.
Seuraavana päivänä soi taas puhelin ja arvaattekin varmaan.. kyllä, sama nainenhan se siellä heti aloitti räyhäämisen. Kysyin että mites se kuluttaja-asiamies..? Ei vastausta, vaan huutamista ja haukkumista. Kysyin sitten että mitähän ne varaosat siihen laitteeseen maksaa? Vastasi että jotain 40 eur. Tämän kuultuani ilmoitin että selvitän asiaa vielä ja soitan takaisin.
Soitin kyseistä laitetta myyvään firmaan ja kysyin varaosia. Varaosat löytyi ja sovittiin että varataan ne naisen nimellä ja minä käyn maksamassa. Sitten soitin naiselle ja ilmoitin että menee kyseiseen liikkeeseen ja hakee sieltä varaosat ilmaiseksi. Vielä vähän kuului valitusta kun olin särkenyt hänen laitteensa, mutta kuitenkin sitten kelpasi ratkaisu.
Viimeisen kerran muuten tarjosin ”ylimääräistä” palvelua asiakkaalle hyvää hyvyyttäni. Jos asia ei kuulu minulle, niin ilmoitan että en voi auttaa. Piste.
T: ”Liikaa ei kannata palvella”
Numeropalvelun ei-niin-arkea
Tässä muutama hauska tapaus numeropalvelusta, vaikka kaikki soittajat eivät aasiakkaita olekaan:
1. Miksi kysyt, kun itse tiedät paremmin?
A: ”Mistäs tämmöinen numero on, +35845…?”
M: ”Valitettavasti ei löydy tietoa.”
A: ”Onko tää ulkomailta?”
M: ”Ei, +358 on Suomen maanumero, joka on Suomen sisällä 0. Eli 045…”
A: ”Mutta ei löydy?”
M: ”Ei. Se saattaa olla salainen tai prepaid-numero.”
A: ”Ulkomailta se on, kiitos hei!”
2. Varsinkin öisin tulee puheluita, joissa kerrotaan kännykän tai lompakon kadonneen, joten me yhdistämme liittymän/pankkikortin sulkupalveluun. Eräällä hätääntyneellä miehellä oli kuitenkin toinen ongelma: ”Minulta katosi lompakko ja siinä meni ajokortti! Nyt pitää äkkiä ilmoittaa poliisille, ettei kukaan pääse ajamaan sillä kortilla!”
3. ”Kyllähän kaikki nyt Sirkan tuntee.”
Puhelun aluksi jotkut asiakkaat esittelevät itsensä ja jotkut eivät. Kumpikin tapa on minusta ok, kunhan esittely ei jää siihen, kuten Sirkalla kävi: ”Täällä on Sirkka Seppälä, voitteko yhdistää jalkahoitajalleni?”
(Pari kysymystä, löytyi.)
4. ”Te saatte puhua vain säästä ja sukulaisista.”
Me tarjoamme yleensä aina yhdistämistä, ja toisinaan asiakkaat kieltäytyvät, kuka mitenkin. Eräs vanhempi nainen tokaisi näin: ”Ei, ei, kun minun täytyy ITSE saada päättää mitä hänelle puhun.”
5. The Hangover – Ruka-versio
Krapulainen mies kysyy Rukalta hotellin respan numeroa. Käy ilmi, että hän on itse hotellissa asukkaana ja kaipaa huonepalvelua.
M: ”Eikö siinä huoneessa ole lankapuhelinta, josta soittaa respaan?”
A: ”Oli täällä eilen, mut ei sitä nyt näy.”
M: (Oli ihan pakko kuitata) ”Että semmoinen ilta?”
A: ”Jooh.”
6. Kyllä olis vieläkin Karpolle asiaa.
Mies soittaa tohkeissaan: ”Ostettiin susikoira kun halvalla saatiin, mutta nyt epäillään että meitä on huijattu, kun ei saada myyjiä kiinni.”
7. Joskus asiakkailla on hyvin kohdennetut toiveet, kuten tällä yö-kahdelta soittaneella naisella: ”Oisko sellaista keskustelulinjaa, jossa vois puhua miesten kanssa talvisodasta?”
8. Joskus taas asiakkailta on nimi pahasti hukassa:
A: ”Kiinalainen ravintolta Hyvinkäältä, nimi on kai Kultainen lohikäärme.”
M: ”Löytyisi Oriental Food Palace…”
A: ”Se se on!”
Bonus: Varoittava esimerkki sikainfluessa-rokotetta halajaville.
Vanha nainen soittaa illalla ja selittää: ”Kävin tänään 10.50 hakemassa piikin ja nyt olen niin ärtynyt, niin ärtynyt, että olen alkanut hajottaa kotiani. Ettekö voi auttaa, minun kotini hajoaa?!”
(Tarjosin päivystystä, löi luurin korvaan.)
T: Automaatti
Leffateatterin ihanuudesta…
Siis tässä vaiheessa voi todeta, että se joka luulee elokuvateatterissa olevan maailman parhaat asiakkaat, on täysin hakoteillä! Toki on meilläkin joitakin helmiä, mutta valitettavasti noin 96% tuntuu olevan täysin ajattelemattomia, keskenkasvuisia ja tunnekylmiä ihmisiä.
Itse teen Suomen suurimmassa leffateatterissa kaikenlaista: lipunmyynnistä popparinmyyntiin ja järkkärihommiin. Tässäpä muutama esimerkki ihanasta arjesta:
1) ”Ice-Age -vanhemmat”:
Joillekin tuntuu olevan ÄÄRIMMÄISEN vaikea ymmärtää, että elokuvien ikärajat perustuvat Suomen lakiin ja ne asettaa Valtion elokuvatarkastamo, eikä meillä näin ollen ole MITÄÄN TEKEMISTÄ niiden kanssa. Paitsi että me noudatamme niitä. Parhaita ovat K-7 elokuviin tulevat vanhemmat joilla on mukana — totta kai — 3-vuotiaat kullannuput. Juu, onhan se piirretty leffa, mutta voin taata että penska haluaa pois kesken leffan, koska pelottaa. Ja ei, en päästä teitä sisälle vaikka kuinka olisitte valmis ottamaan riskin. Ja joo, haistattele ja hauku vaan, minun vikanihan se on, kun noudatan lakia. Jepjep.
2) Teinit:
Meillä käy ihan vaan hengaamassa paljon fiksuja nuoria, mutta voi jumankauta että osalla on jäänyt kotikasvatus täysin vajaaksi! Ei ole ok rikkoa mainosmateriaaleja, livahtaa ilman lippua teatteriin sisään, sylkeä räkäpalloja toisten asiakkaiden päälle, häiriköidä leffassa tai haistatella vahtimestarille ovella. Ai teitä kohdellaan huonosti? Katse kohti peiliä kiitos! Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
3) Valittajat:
Niin, penkki oli liian kova/pehmeä, äänet liian kovalla/hiljaisella, asiakaspalvelija liian ystävällinen/töykeä, popparit liian mauttomia/suolaisia ja karkit liian kalliita. Ei meille ole pakko tulla, kyllä valtakunnasta löytyy muitakin leffateattereita. Tai vuokraa leffa himaan, voit syyttää vain itseäsi jos joku menee vikaan.
4) Laitapuolenkulkijat:
Ihan kiva, että tulette meille riehumaan/dokaamaan, jne. Oh, huomasitteko että asiakaskuntamme ikäjakauma kulkee ihan vauvasta vaariin ja siis eikö olekin hämmentävää jos päädyt pihalle törttöiltyäsi täpötäydessä salissa? Kuule, ihmiset maksaa aika paljon siitä leffanautinnosta, sinäkö korvaat heille liput aiheutettuasi häiriötä? Enpä uskonutkaan.
5) Vessassa juoksijat:
On se kumma kun iso ihminen ei pysty kahta tuntia pidättämään. Kannattaako hamstrata sinne leffaan 4 litraa limua jos tiedät satavarmasti että jokaikinen kerta juokset vessassa kesken leffan? Onpa kivasti tehty muita asiakkaita kohtaan ja juu, totta kai saat huutaa/valittaa vahtimestarille kun joudut odottamaan että joku päästää sinut takaisin saliin. Vahtimestarihan sinut pakotti juomaan ne limut, ihan tosi. Ja siis pienet lapset on asia erikseen.
6) Urpot:
”Sali 1 on kolmannessa kerroksessa.” -”Ai kolmannessa kerroksessa?” -”Juu, kolmannessa.” -”Ja sali 1?” -*hampaiden kiristelyä* ”Juu, kyllä.” -”Ja mikäs se kerros oli?”.
Ihanaa, että kuulo tai ymmärrys puuttuu. Yleensä vika on jälkimmäisessä. Totta kai saa kysyä, mutta jos et viitsi kuunnella, niin älä ihmettele ettei asiakaspalvelija jaksa toistaa sataa kertaa samaa asiaa. Samaan kastiin menette te arvoisat pellet, jotka salakuljetatte viinaa/hampurilaisia/jäätelöä/pizzaa/yms saliin. Ihan oikeasti, niitä on ihan p*rkeleen vaikea saada penkeistä irti, tämän vuoksi kiellot. Kiellot on joka salin ovella KUVINA, joten älä selitä ettet ymmärtänyt.
Siinä nyt jotain ensihätään, näitä kyllä riittää, uskokaa tai älkää. Mutta on meillä ihan kivaakin töissä, onneksi on maailman parhaat työkaverit, että jaksaa aasiakkaiden hölmöilyjä. 
T: ELokuvateatteriorja
Stadin kännyköitä
Olen töissä puhelinoperaattorin liikkeessä ja eräänä kauniina päivänä marssi tiskilleni mielenkiintoinen asiakas.
A: ”Tsennaatsä kännyköitä?”
M: ”Anteeksi?”
A: ”Niin että tsennaatsä kännyköitä?”
M: ”Teenkö mitä kännyköille?”
A: ”Tsennaat!”
M: ”Mitähän se tarkottaa?”
A: ”Ai sä et oo stadist?”
Olen itse asiassa Helsingistä mutta tyhmimmät slangisanat jäävät yleensä opettelematta. Eipä siinä mitään, levittelen käsiäni ja myönnän olevani vajavainen stadin slangini osalta. Asiakas suvaitsee kertoa tsennaamisen tarkoittavan ymmärtämistä, jolloin toki myönnän ymmärtäväni kännyköiden päälle.
A: ”No mulla on viat x ja y mun kännyköissä niin pystyisitkö tekemään asialle jotain?”
M: ”Katsotaan. Mistä oot ostanu ne?”
A: ”Eli et pysty!”
M: ”En varmasti sanonu niin…”
Asiakas marssii tuhahdellen ulos liikkeestä.
T: Reino
