Tomaatin määrä

Olen töissä erään ravintolaketjun palveluksessa, jonka valikoimaan kuuluu myös hampurilaisia. Aukioloaikamme ovat laajat ja monet käyvätkin nappaamassa meiltä viikonloppuisin purtavaa matkalla baariin. Eräs mies on jäänyt toistuvalla samanmoisella käytöksellään mieleen; hän tilaa aina saman hampurilaisaterian, menee pöytään istumaan, syö perunat, juo juomansa ja tulee sen jälkeen valittamaan, kuinka hampurilaisessa on liian vähän tomaattia, pitäisi olla kaksi siivua.

Monta kertaa hän saikin hyvityksen ansaitsematta sitä, koska reklamaatiot tapahtuivat suht asiallisesti ja henkilökunnan vaihtuvuus — jopa lammasmaisuus — ja työntekijöiden nuoruus takasi, ettei sama tyyppi osunut kohdalle kenelläkään monesti, ja jos osui, tämä sai silti mitä halusi.

Minulla kuitenkin osui kohdalle usein, enkä ole lammas vaikka kyseessä olisikin aasiakas, sillä esimiestyövuoroni keskittyivät viikonloppuiltoihin, joten eräänä päivänä hermot poltti kiinni. Näin herran jo jonosta, joten tein herran hampurilaisen vaa’an kanssa (että voisin satavarmasti seisoa sanojeni takana) ja huikkasin kassatytölle tämän käydessä keittiön puolella, että nahkatakkiselle herralle sitten tuote lämpötunnelin ylähyllyltä.

Kassa oli tietysti juonessa mukana ja kun herra tuli valittamaan, pyysi kassa minut esimiehenä paikalle. Hymyillen kerroin herralle, nimeltä puhutellen, että koska olin huolissani hänen epäilyksistään tuotteemme oikeellisuudesta, olen punninnut sen valmistaessani ja voin vakuuttaa, että se on manuaalin mukainen.

Hermostunut herra alkoi ulista seuraavaksi siitä, että tuote oli kylmä. Koska kassaneiti oli pyynnöstäni ottanut kuitin asiakkaan maksusta, saatoin verrata sitä senhetkiseen kellonaikaan. Kerroin asiakkaalle ystävällisin sanakääntein, etteivät hampurilaiset valitettavasti lämmitä itse itseään ja todellakin 17 minuutin aikana pöydällä makoileva burgeri ehtii jäähtyä.

Asiakas lähti tympiintyneenä burgerin kanssa pöytään ja ehdin jo sydämessäni tuulettaa voittaneeni tämän erän, kun hän palasi takaisin tiskille huutaen kovaan ääneen, että miten on mahdollista, että hampurilaisessa on ketsuppia vaikkei se kuulu reseptiikkaan ja että hän hankkii minulle potkut.

Kerroin olevani kovin pahoillani mikäli näin on käynyt, mutta että ennen kuin hyvitän hänelle mitään, joudun tämän tapauksen moniulotteisuuden vuoksi tarkistamaan valvontakameranauhoilta, ettei hän ole lisännyt sitä sinne itse viimeisen 2 minuutin aikana.

Kävellessäni toimistoomme tajusin matkalla, että salin kyseinen valvontakamera on itseasiassa rikki; muistin että siihen on tilattu huolto seuraavalle viikolle. Tämä ei sinällään häirinnyt, sillä hyvä kun olin päässyt toimistoon asti, oli kanta-asiakkaamme jo juossut ulos eikä häntä sen jälkeen ole meillä asiakkaana näkynyt. Kaupungilla olen häneen pari kertaa törmännyt ja totta kai tervehtinyt iloisesti, sillä katson että pieni annos häpeää silloin tällöin auttaa häntä muistamaan, miten sitä rafloissa käyttäydytäänkään!

(todellisuus: ko. hampurilaiseen kuuluu yksi pihvitomaattisiivu tai kaksi pienempää siivua, riippuen siitä kumpaa tukusta on ollut saatavilla, grammamäärä on silti vakio.)

T: Lissu

Melkein pyyteetön lahja

Oltiin eräässä kiinalaisessa ravintolassa joulun alla. Viereisessä pöydässä istui kantisseurue, joka toi ravintolan henkilökunnalle joululahjaksi piparkakkutalon, pipareita ja kolme pulloa glögiä.

Olimme vielä syömässä, kun kanttisseurue oli pyytänyt laskun ja joululahjoja henkilökunnalle vienyt rouva sanoi tarjoilijalle: ”Näkyväthän joululahjamme kuittialennuksessa?”

T: nica

Laitetaanko kenties jäitä teehen?

Olin joulun jälkeen töissä erään ison tavaratalon ravintolaosastolla. Yhtenä päivänä, kun olin joutunut salin siivousvuoroon ja keräilin astioita, kaksi vanhempaa rouvaa puhuttelivat minua kohteliaasti:

”Anteeksi neiti, mutta tämä teidän näkkileipänne on kovaa. Voisitko tuoda meille pehmeämpää?”

Menin tästä hieman hämilleni, mutta kysyin että sopiiko jos tuon ruisleipää näkkileivän sijasta. Leipä kelpasi ja jatkoin töitäni.

Noin 5 minuutin kuluttua sama rouva pysäytti minut taas, tällä kertaa erittäin närkästyneenä:

”Anteeksi neiti, mutta tämä teevesi on aivan liian kuumaa!”

Oli pokassa hieman pidättämistä, enkä oikein tiennyt mitä muuta asialle pitäisi tehdä kuin ehdottaa asiakkaita odottamaan teen jäähtymistä. Rouvat katsoivat minua ja toisiaan ja rupesivat kauhistelemaan ruotsiksi miten epäkohtelias olen.

Olisin kyllä mielelläni kuullut asiakkaiden mielestä paremman ratkaisun ongelmaan, mutta sepä taitaa jäädä arvoitukseksi.

T: Minella

Pizzapassin kirot

Kirottu vieköön kaiken maailman ”passien” kanssa, joita joissain alempitasoisissa ruoka- tai lounaspaikoissa on.
Omassa työpaikassani on käytössä eräänlainen passi, sanotaan vaikka että pizzapassi. Sitä kun muistaa pizzaa tilatessa näyttää, siihen saa onnellisesti yhden leiman ja kymmenennellä saa sitten ihan täysin ilmaisen pizzan.

Tähänpä ei voi sanoa kuin että näistä kirotuista korteista seuraa aina kaksi perinteistä ongelmaa. Otan esimerkit tapauksista.

Tapaus 1.

Mukava viiden hengen porukka tulee pizzalle (sellaisia keski-ikäisiä naisia) ja kaikki tilaavat pizzat. Kun kuuluisa maksunhetki lähestyy, yksi pyytää saada kolmen heistä leimat omaan passiinsa, joka jo sinänsä on vastoin meidän ohjeistuksia, mutta olen valmis tekemään poikkeuksen. Kun hän on onnellisesti ottanut 3 leimaa oikeutetun yhden leiman sijasta, hän murjauttaa suustansa: ”Oltiin kyllä eilen ja toissapäivänäkin täällä syömässä eikä meitä muistutettu siitä passin näyttämisestä, että sä varmaan laitat nyt ne yhdeksän leimaa tähän saman tien? Varmasti joku muistaa että eilen syötiin täällä.”
Minä: ”Olen pahoillani, mutta en voi antaa takautuvasti noita leimoja.”
Asiakas: ”Mikset muka?”
M: ”No koska sitten tätä systeemiä voidaan alkaa käyttämään väärin ja kuka tahansa voi tulla vaatimaan entisiä leimoja useaan kertaan.”
A: ”Väitätsä että me valehdellaan vai!?”
M: ”En, mutta yritän vain toimia tässä tasapuolisesti.”
A: ”V*ttu sä olet niin p*ska asiakaspalvelija. Väität valehtelijaksi, ja sä et osaa yhtää palvella asiakkaita.”
M: ”Voin pyytää tuon meidän vuoropäällikön tähän, jos hän on eri mieltä, mutta luulenpa ikävä kyllä että tämä on meidän politiikka näissä asioissa.”

Menen vuoropäällikölle joka nauraa asiakkaiden vaatimuksille ja käskee minun mennä sanomaan ettei onnistu. Tämä välikohtaushan tapahtui keskellä kiireisintä lounasaikaa ja vihaisia asiakkaita oli joka puolella, eikä vuoropäälliköllä ollut aikaa edes tulla näin naurettavaa tilannetta selvittämään.

M: ”Joo vuoropäällikkö sanoi ettei niitä leimoja voi jaella jälkikäteen. Pahoittelen.”
A: ”Joo joo, just joo. Haista p*ska, en ole koskaan saanut näin huonoa asiakaspalvelua. Turha odottaa enää KOSKAAN meitä tänne syömään! Ruoatki maistuu ihan p*skalta!”

Sitten parin päivän päästä tulee sähköinen asiakaspalaute, jossa minua solvataan ja sanotaan että haukuin asiakkaita, jne jne jne. Selitin tilanteen ravintolapäällikölle, joka minut tahtoi tavata asian tiimoilta, ja päällikkö oli vähän huuli pyöreenä että aika agressiivisia asiakkaita.

Tapaus 2.

Se pizza, minkä sillä täydellä passilla saa, ei ole fantasia-pizza. Mikä tahansa muu, mutta ei fantasia-pizza. Siinä passissa lukee että passin arvo on X euroa, mutta AINA asiakkaat tilaa sen fantasia-pizzan ja sitten itketään kuinka heitä on huijattu ja ties mitä muuta.

Voi kun ihmiset ottaisivat silmän kauniiseen käteen, ihan oikeasti. EDES VÄLILLÄ!!

T: Aasiakaspalvelija

Häikäisevä ravintolakäynti

Olen jo useamman vuoden ollut töissä eräässä pikaruokaravintolassa vuoropäällikkönä ja nähnyt lähestulkoon kaikkea mahdollista ja mahdotontakin tapahtuvan. Seuraava jaksaa kuitenkin edelleen hämmästyttää.

Eräänä kesäpäivänä eräs vanhahko äiti-ihminen tuli vierailemaan ravintolaamme sairaalloisen näköisen lapsensa kanssa. Tilattuaan hampurilaisateriat he lähtivät maustepöydän kautta saliin pöytää etsimään. Ravintolamme oli tällä hetkellä melkein tyhjä, muutamaa aikaista lounastajaa lukuunottamatta.

Eipä aikaakaan kun tuohtunut mamma porhalsi tiskille valittamaan.

-Hei, toi aurinko paistaa suoraan meidän silmiin, ei tuolla voi syödä! (What?! Miksi sitten menit jälkeläisesi kanssa siihen ainoaan ikkunapöytään, johon aurinko paistaa?)
-Jospa vaihdatte tuonne varjoisempaan pöytään, olisiko se mukavampi?
-Ei se käy, haluan nähdä tuosta kohdasta ulos, et nyt ollenkaan ymmärrä…

Yllätin sitten itseni selittämästä aikuiselle ihmiselle, etten oikeastaan voi juurikaan vaikuttaa luonnonilmiöihin, enkä varsinkaan osaa laittaa aurinkoa himmeämmälle.

T: Valoa kansalle

Vain oopperaleipä kelpaa

Ravintolaamme tuli asiakkaaksi 4 miestä kiireaikaan. Seurueen isäntä tilasi kaikkitietävänä 4 kpl oopperaleipiä listaan katsomatta. No, kyseinen tuote ei tietenkään ollut listalla. Tarjoilija tuli kysymään josko voisin mahdollisesti valmistaa herroille voileivät. Yleensä pyrimme toteuttamaan asiakkaiden toiveita myös listan ulkopuolelta, sillä edellytyksellä että meillä oli tarvittavia raaka-aineita käytettävissä ja asiakas on tarvittaessa valmis maksamaan hiukan extraa. No, oopperaan tulee jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna; meillä ei käytetty valmispihvejä ja jauhelihaakin oli vain pakkasessa. Asiakkaalle tarjottiin muita vaihtoehtoja, mutta mikään muu ruoka ei tullut kuuloonkaan!

Asiakas oli sitkeä ja vaatimalla vaati saada oopperat, eikä väliä vaikka se sitten kestäisi. Päätin tehdä leivät kaikesta huolimatta. No, kyllä se sitten jonkun aikaa kestikin.

Aikanaan tarjoilija vei annokset pöytään ja tuli hetken päästä takaisin annosten kanssa! Asiakas oli haukkunut kokin maan rakoon kun se ”tollo” ei osaa yksinkertaistakaan ruokaa valmistaa. ”Tollolle” tehtiin selväksi, että ”oopperaleivässä pitää olla pihvi, katkarapuja, parsaa ja sitä punaista kastiketta”, jonka nimi ei tullut asiakkaalle mieleen.

Tämä ”tollo” tunnistaa ko. ruoan ennemmin Oskarinleiväksi kuin oopperaleiväksi. Oskarinleikettä meillä olisi ollut listalla, listaan tutustuessaan asiakas olisi saattanut huomata mitä olisi tilaamassa. Sanomattakin on selvää, ettei asiakas suostunut maksamaan vääristä / turhaan valmistetuista oopperaleivistä, vaan vaati HETI uudet Oskarinleivät tilalle. Seuralaiset olivat noloja isännän puolesta.

T: petronella

Vesivahingon vaara autokaistalla

Sateisena päivänä asiakas oli tullut mäkkärin autokaistalle ja hän oli laittanut asiakaspalautteen:

”Miten minun kuuluisi tilata ruokaa tilaustolpalta; jos lasken auton ikkunan alas, niin autoni ikkunamoottori hajoaa kun vettä menee sisälle?”

Tästä syystä asiakkaalle on annettu ilmainen ateria.

1. Voisiko asiakas avata oven ja tilata?
2. Odottaako asiakas että hänelle tullaan sanomaan, ettei nyt voi tilata autokaistalta kun sataa vettä?
3. Hae ruuat sisältä?

T: Lauri