Ei me ihmisiä olla, emmekä palkkaamme ansaitse

No niin, ajattelin tulla nyt jakamaan omat ikimuistoiset tarinani teille kaikille rakkaille aspoille.

Työskentelen hampurilaisravintolassa joka on yhteydessä huoltoasemaan.

Tämä tässä on jokapäiväistä:

Asiakas tulee hampparikassalle.

A: ”Tilaisin lehtipihvin ranskalaisilla.”
M: ”En valitettavasti voi tästä kassalta myydä teille ravintolan tuotteita, ravintolan kassa on tuossa.” *osoitan 5 metrin päähän*
A: ”No miksen voi niitä tästä tilata samalla kun tilaan lapselleni aterian? Täytyykö kävellä erikseen tuonne ja tilata omat ruokani eri aikaan? Mitäs järkeä siinä on?”
M: ”Olen pahoillani, mutta meillä tässä on eri kassajärjestelmä, josta ei löydy ravintolan tuotteita.”
A: ”Aijaaha, törkeää palvelua. Etkö voisi kävellä tuonne tehdä tilaukseni ja rahastaa minua tässä?”

Aasiakkaan takana on jonoa n. 20 metriä…

M: ”En valitettavasti voi, myymme tästä kassalta ainoastaan omia tuotteitamme.”
A: ”No voi herranjumala, on täälläkin palvelu, laiskoja p*skoja kaikki… Mä haluaisin todella tietää mistä teille palkka maksetaan!”

Ja näin sanottuaan kävelevät pois, tilaamatta mitään edes ravintolan kassalta. Samanlaisia kommentteja siis lähes jokapäivä.

=============

On perjantai-iltapäivä n. klo 17. Päivän ruuhka pahimmillaan, ihmisiä lähes ulko-ovelle asti. Olemme valmistaneet kymmeniä hampurilaisia valmiiksi tiskiin, jotta asiakkaat saavat tilauksensa mahdollisimman nopeasti. Kireän oloinen nainen tulee tiskille kamalassa kiireessä…

A: ”Mitä teiltä saa nopeasti, minun on lähdettävä 5 minuutin kuluttua?”
M: ”Sieltä löytyisi valmiina kana-, kerros-, juusto- tai megahampurilaista, ja niitä saisi heti mukaan.”
A: ”Jaa no, mutta ne eivät kuitenkaan ole tuoreita, minun on saatava tuore hampurilainen ja minulla on todella kiire. Haluaisin kalahampurilaisen ja nopeasti.”
M: ”Hyvä on, mutta kalahampurilaisemme pihvi paistuu 5 minuuttia ja 20 sekuntia, siinä menee kauemmin kuin heti valmiissa tuotteessa. Ja meillä on tässä hiukan ruuhkaa.”
A: ”Kyllä kyllä, mutta haluan sellaisen!”
M: ”Selvä, se tekisi X €, kiitos…”

Asiakas antaa rahan ja ilmoittaa odottavansa tiskin sivussa.

Kuluu 3 minuuttia ja asiakas palaa tiskille…

A: ”Missä se kalahampurilainen viipyy? Sanoinhan, että minulla on kiire. Ei tällaisellä oikeata työtä tekevällä ihmisillä ole aikaa seisoskella ja odotella jotain h*lvetin hampurilaista kymmentä minuuttia!”

Tässä vaiheessa vilkaisin naisen kuittia, ja tilauksesta oli kulunut 3 minuuttia.

M: ”Olen pahoillani, mutta hampurilaisenne on yhä valmistumassa; kuten rouvalle jo ystävällisesti ilmoitin, että tilaamassanne hampurilaisessa menee hetki kauemmin… Tilauksestanne on nyt kulunut kolme minuuttia, muutaman minuutin vielä kestää.”

A: ”Likka kuule siinä rouvittele ja yritä esittää sivistynyttä, katso nyt missä olet töissä! Ei kukaan oikea ihminen ole töissä grillillä! Haluan hampurilaiseni heti, minun on nälkä ja kiire! Mikä siinä on niin pirun vaikea ymmärtää?”

Tässä vaiheessa työkaverini on tullut jatkamaan kassalleni ja väittelen asiakkaan kanssa kaksin.

M: ”Jos ROUVALLA on niin kamala kiire, miksette ottaneet heti valmiita tuotteita. Kerroin teille ystävällisesti hampurilaisen teossa menevän hieman kauemmin, mutta halusitte välttämättä pitkäkestoisimman hampurilaisen. Ja anteeksi nyt vain, tämä ei ole grilli, tämä on hampurilaisravintola.”

Tämänkin kommentin sanoin yhä rauhallisella äänellä, tosin jo siihen malliin, että rouva tajusi pitää läpensä kiinni ja odottaa nätisti hampurilaistaan. Kun hampurilainen oli valmis, annoin sen naiselle ja toivotin hyvää ruokahalua, vastaukseksi sain vain ynähdyksen.

Jäin seuraamaan naisen lähtöä ja yllätyksekseni nainen istuutui pöytään, otti eteensä Turun Sanomat, luki lehden rauhassa loppuun ja alkoi vasta sitten syömään hampurilaistaan… Eli.. mihin katosi kiire sekä tuoreen ruoan välttämättömyys?

Niin, kiitos vain.. Me hampurilaistyöntekijät emmehän ole ihmisiä alkuunkaan tai saatika sitten sivistyneitä.

…..

Ja kiitos rakkaat aasiakkaat kun teette työstämme välillä oikein nautittavaa. Seuraavaksi kun ihmettelette miksei myyjä ole päivän kirkkain paiste, kannattaa tsekata se oma käyttäytyminen ja asenne siinä kassalla.

Tekisi mieli laittaa meidänkin kassaan isoilla kirjaimilla tämän sivuston osoite, niin pääsisivät katsomaan miltä meistä tuntuu.

Ah, tätä avautumisen iloa.

T: uskomattoman kyllästynyt

Liian pikaista pikaruokaa

Työskentelen pikaruokaravintolassa, jossa on autokaista. Etenkin ruuhka-aikoina meillä on käytössä kaksi autokaistaluukkua, ensimmäisellä rahastetaan (a)asiakas ja toiselta annetaan ruuat.

Olin töissä pakkaamassa ruokia toisella luukulla, kun asioimaan tuli keski-ikäinen täti. Täti tilasi muistaakseni kolme juustohampurilaista, joita meillä on lähes poikkeuksetta koko ajan valmiina. Pakkasin hampurilaiset pussiin ja roikotin pussia luukusta kun täti tuli luukun kohdalle. Tarkoituksena oli ettei hänen olisi tarvinnut pysähtyä. Normaalisti tämä on asiakkaiden mieleen ja saamme positiivista palautetta nopeasta palvelusta…

No, tämä täti ei tykännyt. Hän alkoi mesoamaan, että meillä oli muka ollut hampurilaiset tuntitolkulla pussissa valmiina häntä odottamassa!? Ihan kuin olisimme aavistaneet hänen tulevan juuri sinä päivänä tilaamaan juuri sen määrän juuri niitä hamppareita. Meillä käy useita satoja asiakkaita päivässä, joten jouduin selittelemään tälle aasiakkaalle pitkän tovin ja jouduinpa vielä pyytämään vuoropäällikönkin paikalle… Huh huh.

T: seppä97

Allergiat ja muuten vaan jännät toiveet

Olen kokkina Helsingissä ja melkoisen vilkkaassa paikassa. Toinen toimipiste on ihan peruskeittiö lounaineen ja ilta a la carte -menuineen, ja toinen sitten tällainen banket-keittiö, mutta: Ne asiakkaat… Joskus pitää ihan hiljaa miettiä että mistä niitä ”erikoisia immeisiä” oikein kumpuaa. Ja tässäpä muutama hilpeän hauska erikoisruokavalio ja jännä toive.

A: ”Voisko tämän Kana-Caesar-salaatin saada lämpimänä?”
M: ”Täh…?”
A: ”Niin että saisko tämän lämpimänä??”
M: ”Hmm… siis sen kanan lämpimänä? Totta kai.”
A: ”No ei… kun tämän salaatin!”
M: ”Ai vähän niinku et mikron kautta vai?”
A: ”Niin!”
M: ”Just…”

* * * * * * * *

A: ”Onko tässä teidän pippurikastikkeessa laktoosia?”
M: ”Joo kyllä siinä on, ikävä kyllä.”
A: ”No minullehan ei tarvitse siis olla täysin maidoton.”
M: ”Okei…”
A: ”Mutta hyla ei kuitenkaan sovi.”
M: ”Ööö… odotas.” *juoksemalla keittiöön huutonauramaan*

* * * * * * * *

A: ”Mitä juustoa tässä teidän jälkiruuassa käytetään, eihän se satu olemaan Aura-Gold?”
M: ”Itseasiassa juurikin sitä, kui?”
A: ”Mä olen allerginen sille, ei teillä olisi mitään Roquefortia tilalle?”
M: ”Eipä taida olla…” *ja taas huutonauramaan keittiöön*

* * * * * * * *

A: ”Sisältääkö tämä teidän kastike sipulia, olen allerginen sipulille?
M: ”Kyllä.”
A: ”Mutta onko se hienonnettu sinne kastikkeen sekaan vai onko se paloina siellä?”
M: ”Se on porattu sinne eli ei ole näkyvää.”
A: ”Okei no kyllä mä sit voin syödä sitä.”
M: -ei taas-

* * * * * * * *

Ja sitten oli eräs pariskunta:

LUE KOKO JUTTU…

Homma on pihvi

Veljeni ystävä on kokki; eräänä päivänä tuli tilaus jossa asiakas tilasi pihvin. Ei siinä mitään muuta kun pannu kuumaksi ja pihviä paistamaan. Ateria vietiin asiakkaalle, joka sattui olemaan hotellissa vieraileva jenkki.

Ei mennyt aikaakaan kun ruoka palautui takaisin keittiöön ja tarjoilija kertoi asiakkaan pettyneen siihen koska pihvi on niin sitkeää ettei sitä voi edes leikata.

Ok, kaikki palaute on hyvästä joten ei muuta kun uutta pihviä tekemään.

Aasiakas sai uuden pihvin ja taas se palautui takaisin, samasta syystä: pihvi oli liian sitkeää.

Tässä vaiheessa kokkia alkoi jo hieman ihmetyttää koska liha oli mureaa ja hänen leikattua pihviä, veitsi upposi siihen hienosti ja hyvin.

Kokki teki kolmannen pihvin ja tarjoilija vei sen aasiakkaalle. Tarjoilija jäikin seisomaan aasiakkaan viereen ja kehotti häntä leikkaamaan pihviä niin voisivat yhdessä tarkistaa pihvin kunnon.

Aasiakas otti pihviveitsen käteen ja alkoi leikkaamaan. Mitään ei tapahtunut, pihvi pysyi yhtenä kappaleena. Tässä vaiheessa tarjoilija otti pihviveitsen aasiakkaan kädestä ja sanoi: ”Kääntäisittekö veitsen toisinpäin, tällä terävällä reunalla leikataan pihviä.” (aasiakas oli siis leikannut pihviä joka kerta veitsen yläreunalla, sillä sileällä puolella)

T: Arttu

Opetettaisiinko lapselle elämän perusasiat?

Sattuipa vuosia sitten hampurilaisravintolan kassalla:

Nainen tilaa itselleen ja n. 8-vuotiaalle tyttärelleen hampurilaisateriat. Kysyttäessä mikä lelu lasten ateriaan laitetaan, osoittaa rouva haluamaansa lelua seinällä olevasta mallista, jossa jokainen kampanjan lelu on liimattuna taustamaisemaan.

M: ”Valitettavasti tuo lelu oli meillä edellisen viikon tuotteena ja se on jo päässyt loppumaan. Tällä viikolla meillä on tämä ja tämä.” (annoin lapselle nähtäväksi kyseisen viikon lelut nähtäväksi)

Lapsi nyrpistää nenäänsä ja katsoo äitiään.

A: ”No mutta ettekö voi antaa tuota lelua tuosta mainoksesta?!”

M: ”Valitettavasti se on meidän kampanjamainos, emmekä voi irrottaa siitä leluja myyntiin.”

A: ”Tajuatteko te mitä tämä tekee minun lapselleni, kun hän näkee jotain, mitä ei voi saada?!”

Nieleskelin siinä sitten hetken aikaa yrittäen pitää kaikki kielen päällä pyörivät nasevat kommentit lapsen kasvattamisesta sisälläni. Tyydyin pitämään valittelevan ilmeen kasvoillani kerratessani aasiakkaalle, ettemme valitettavasti voi kyseistä lelua hänelle myydä.

T: tirinki

Aasiakaspalaute idiootilta

Työskentelin pari vuotta sitten ruokaravintolassa jossa oli käytössä kosketusnäytöllinen kassajärjestelmä. Näppäillessäni erään suurehkon pöytäseurueen tilausta kassaan, tiskille tupsahti keski-ikäinen nainen heiluttelemaan kahdenkymmenen euron seteliä. Sormia napsutellen ja ääntä kohottaen hän vaati saada välittömästi palvelua. Kerroin että palvelen häntä aivan tuota pikaa, niin kuin teinkin.

Seuraavana päivänä esimieheni sai sähköpostiinsa palautteen tarjoilijasta, joka ei suostu palvelemaan maksavaa asiakasta vaan pelaa suuren osan työajastaan tietokonepeliä!

T: Janne

Tomaatin määrä

Olen töissä erään ravintolaketjun palveluksessa, jonka valikoimaan kuuluu myös hampurilaisia. Aukioloaikamme ovat laajat ja monet käyvätkin nappaamassa meiltä viikonloppuisin purtavaa matkalla baariin. Eräs mies on jäänyt toistuvalla samanmoisella käytöksellään mieleen; hän tilaa aina saman hampurilaisaterian, menee pöytään istumaan, syö perunat, juo juomansa ja tulee sen jälkeen valittamaan, kuinka hampurilaisessa on liian vähän tomaattia, pitäisi olla kaksi siivua.

Monta kertaa hän saikin hyvityksen ansaitsematta sitä, koska reklamaatiot tapahtuivat suht asiallisesti ja henkilökunnan vaihtuvuus — jopa lammasmaisuus — ja työntekijöiden nuoruus takasi, ettei sama tyyppi osunut kohdalle kenelläkään monesti, ja jos osui, tämä sai silti mitä halusi.

Minulla kuitenkin osui kohdalle usein, enkä ole lammas vaikka kyseessä olisikin aasiakas, sillä esimiestyövuoroni keskittyivät viikonloppuiltoihin, joten eräänä päivänä hermot poltti kiinni. Näin herran jo jonosta, joten tein herran hampurilaisen vaa’an kanssa (että voisin satavarmasti seisoa sanojeni takana) ja huikkasin kassatytölle tämän käydessä keittiön puolella, että nahkatakkiselle herralle sitten tuote lämpötunnelin ylähyllyltä.

Kassa oli tietysti juonessa mukana ja kun herra tuli valittamaan, pyysi kassa minut esimiehenä paikalle. Hymyillen kerroin herralle, nimeltä puhutellen, että koska olin huolissani hänen epäilyksistään tuotteemme oikeellisuudesta, olen punninnut sen valmistaessani ja voin vakuuttaa, että se on manuaalin mukainen.

Hermostunut herra alkoi ulista seuraavaksi siitä, että tuote oli kylmä. Koska kassaneiti oli pyynnöstäni ottanut kuitin asiakkaan maksusta, saatoin verrata sitä senhetkiseen kellonaikaan. Kerroin asiakkaalle ystävällisin sanakääntein, etteivät hampurilaiset valitettavasti lämmitä itse itseään ja todellakin 17 minuutin aikana pöydällä makoileva burgeri ehtii jäähtyä.

Asiakas lähti tympiintyneenä burgerin kanssa pöytään ja ehdin jo sydämessäni tuulettaa voittaneeni tämän erän, kun hän palasi takaisin tiskille huutaen kovaan ääneen, että miten on mahdollista, että hampurilaisessa on ketsuppia vaikkei se kuulu reseptiikkaan ja että hän hankkii minulle potkut.

Kerroin olevani kovin pahoillani mikäli näin on käynyt, mutta että ennen kuin hyvitän hänelle mitään, joudun tämän tapauksen moniulotteisuuden vuoksi tarkistamaan valvontakameranauhoilta, ettei hän ole lisännyt sitä sinne itse viimeisen 2 minuutin aikana.

Kävellessäni toimistoomme tajusin matkalla, että salin kyseinen valvontakamera on itseasiassa rikki; muistin että siihen on tilattu huolto seuraavalle viikolle. Tämä ei sinällään häirinnyt, sillä hyvä kun olin päässyt toimistoon asti, oli kanta-asiakkaamme jo juossut ulos eikä häntä sen jälkeen ole meillä asiakkaana näkynyt. Kaupungilla olen häneen pari kertaa törmännyt ja totta kai tervehtinyt iloisesti, sillä katson että pieni annos häpeää silloin tällöin auttaa häntä muistamaan, miten sitä rafloissa käyttäydytäänkään!

(todellisuus: ko. hampurilaiseen kuuluu yksi pihvitomaattisiivu tai kaksi pienempää siivua, riippuen siitä kumpaa tukusta on ollut saatavilla, grammamäärä on silti vakio.)

T: Lissu