Arkistot ‘Ravintolassa / Ruokapaikassa’ -kategorialle
Melkein pyyteetön lahja
Oltiin eräässä kiinalaisessa ravintolassa joulun alla. Viereisessä pöydässä istui kantisseurue, joka toi ravintolan henkilökunnalle joululahjaksi piparkakkutalon, pipareita ja kolme pulloa glögiä.
Olimme vielä syömässä, kun kanttisseurue oli pyytänyt laskun ja joululahjoja henkilökunnalle vienyt rouva sanoi tarjoilijalle: ”Näkyväthän joululahjamme kuittialennuksessa?”
T: nica
Laitetaanko kenties jäitä teehen?
Olin joulun jälkeen töissä erään ison tavaratalon ravintolaosastolla. Yhtenä päivänä, kun olin joutunut salin siivousvuoroon ja keräilin astioita, kaksi vanhempaa rouvaa puhuttelivat minua kohteliaasti:
”Anteeksi neiti, mutta tämä teidän näkkileipänne on kovaa. Voisitko tuoda meille pehmeämpää?”
Menin tästä hieman hämilleni, mutta kysyin että sopiiko jos tuon ruisleipää näkkileivän sijasta. Leipä kelpasi ja jatkoin töitäni.
Noin 5 minuutin kuluttua sama rouva pysäytti minut taas, tällä kertaa erittäin närkästyneenä:
”Anteeksi neiti, mutta tämä teevesi on aivan liian kuumaa!”
Oli pokassa hieman pidättämistä, enkä oikein tiennyt mitä muuta asialle pitäisi tehdä kuin ehdottaa asiakkaita odottamaan teen jäähtymistä. Rouvat katsoivat minua ja toisiaan ja rupesivat kauhistelemaan ruotsiksi miten epäkohtelias olen.
Olisin kyllä mielelläni kuullut asiakkaiden mielestä paremman ratkaisun ongelmaan, mutta sepä taitaa jäädä arvoitukseksi.
T: Minella
Pizzapassin kirot
Kirottu vieköön kaiken maailman ”passien” kanssa, joita joissain alempitasoisissa ruoka- tai lounaspaikoissa on.
Omassa työpaikassani on käytössä eräänlainen passi, sanotaan vaikka että pizzapassi. Sitä kun muistaa pizzaa tilatessa näyttää, siihen saa onnellisesti yhden leiman ja kymmenennellä saa sitten ihan täysin ilmaisen pizzan.
Tähänpä ei voi sanoa kuin että näistä kirotuista korteista seuraa aina kaksi perinteistä ongelmaa. Otan esimerkit tapauksista.
Tapaus 1.
Mukava viiden hengen porukka tulee pizzalle (sellaisia keski-ikäisiä naisia) ja kaikki tilaavat pizzat. Kun kuuluisa maksunhetki lähestyy, yksi pyytää saada kolmen heistä leimat omaan passiinsa, joka jo sinänsä on vastoin meidän ohjeistuksia, mutta olen valmis tekemään poikkeuksen. Kun hän on onnellisesti ottanut 3 leimaa oikeutetun yhden leiman sijasta, hän murjauttaa suustansa: ”Oltiin kyllä eilen ja toissapäivänäkin täällä syömässä eikä meitä muistutettu siitä passin näyttämisestä, että sä varmaan laitat nyt ne yhdeksän leimaa tähän saman tien? Varmasti joku muistaa että eilen syötiin täällä.”
Minä: ”Olen pahoillani, mutta en voi antaa takautuvasti noita leimoja.”
Asiakas: ”Mikset muka?”
M: ”No koska sitten tätä systeemiä voidaan alkaa käyttämään väärin ja kuka tahansa voi tulla vaatimaan entisiä leimoja useaan kertaan.”
A: ”Väitätsä että me valehdellaan vai!?”
M: ”En, mutta yritän vain toimia tässä tasapuolisesti.”
A: ”V*ttu sä olet niin p*ska asiakaspalvelija. Väität valehtelijaksi, ja sä et osaa yhtää palvella asiakkaita.”
M: ”Voin pyytää tuon meidän vuoropäällikön tähän, jos hän on eri mieltä, mutta luulenpa ikävä kyllä että tämä on meidän politiikka näissä asioissa.”
Menen vuoropäällikölle joka nauraa asiakkaiden vaatimuksille ja käskee minun mennä sanomaan ettei onnistu. Tämä välikohtaushan tapahtui keskellä kiireisintä lounasaikaa ja vihaisia asiakkaita oli joka puolella, eikä vuoropäälliköllä ollut aikaa edes tulla näin naurettavaa tilannetta selvittämään.
M: ”Joo vuoropäällikkö sanoi ettei niitä leimoja voi jaella jälkikäteen. Pahoittelen.”
A: ”Joo joo, just joo. Haista p*ska, en ole koskaan saanut näin huonoa asiakaspalvelua. Turha odottaa enää KOSKAAN meitä tänne syömään! Ruoatki maistuu ihan p*skalta!”
Sitten parin päivän päästä tulee sähköinen asiakaspalaute, jossa minua solvataan ja sanotaan että haukuin asiakkaita, jne jne jne. Selitin tilanteen ravintolapäällikölle, joka minut tahtoi tavata asian tiimoilta, ja päällikkö oli vähän huuli pyöreenä että aika agressiivisia asiakkaita.
Tapaus 2.
Se pizza, minkä sillä täydellä passilla saa, ei ole fantasia-pizza. Mikä tahansa muu, mutta ei fantasia-pizza. Siinä passissa lukee että passin arvo on X euroa, mutta AINA asiakkaat tilaa sen fantasia-pizzan ja sitten itketään kuinka heitä on huijattu ja ties mitä muuta.
Voi kun ihmiset ottaisivat silmän kauniiseen käteen, ihan oikeasti. EDES VÄLILLÄ!!
T: Aasiakaspalvelija
Häikäisevä ravintolakäynti
Olen jo useamman vuoden ollut töissä eräässä pikaruokaravintolassa vuoropäällikkönä ja nähnyt lähestulkoon kaikkea mahdollista ja mahdotontakin tapahtuvan. Seuraava jaksaa kuitenkin edelleen hämmästyttää.
Eräänä kesäpäivänä eräs vanhahko äiti-ihminen tuli vierailemaan ravintolaamme sairaalloisen näköisen lapsensa kanssa. Tilattuaan hampurilaisateriat he lähtivät maustepöydän kautta saliin pöytää etsimään. Ravintolamme oli tällä hetkellä melkein tyhjä, muutamaa aikaista lounastajaa lukuunottamatta.
Eipä aikaakaan kun tuohtunut mamma porhalsi tiskille valittamaan.
-Hei, toi aurinko paistaa suoraan meidän silmiin, ei tuolla voi syödä! (What?! Miksi sitten menit jälkeläisesi kanssa siihen ainoaan ikkunapöytään, johon aurinko paistaa?)
-Jospa vaihdatte tuonne varjoisempaan pöytään, olisiko se mukavampi?
-Ei se käy, haluan nähdä tuosta kohdasta ulos, et nyt ollenkaan ymmärrä…
Yllätin sitten itseni selittämästä aikuiselle ihmiselle, etten oikeastaan voi juurikaan vaikuttaa luonnonilmiöihin, enkä varsinkaan osaa laittaa aurinkoa himmeämmälle.
T: Valoa kansalle
Vain oopperaleipä kelpaa
Ravintolaamme tuli asiakkaaksi 4 miestä kiireaikaan. Seurueen isäntä tilasi kaikkitietävänä 4 kpl oopperaleipiä listaan katsomatta. No, kyseinen tuote ei tietenkään ollut listalla. Tarjoilija tuli kysymään josko voisin mahdollisesti valmistaa herroille voileivät. Yleensä pyrimme toteuttamaan asiakkaiden toiveita myös listan ulkopuolelta, sillä edellytyksellä että meillä oli tarvittavia raaka-aineita käytettävissä ja asiakas on tarvittaessa valmis maksamaan hiukan extraa. No, oopperaan tulee jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna; meillä ei käytetty valmispihvejä ja jauhelihaakin oli vain pakkasessa. Asiakkaalle tarjottiin muita vaihtoehtoja, mutta mikään muu ruoka ei tullut kuuloonkaan!
Asiakas oli sitkeä ja vaatimalla vaati saada oopperat, eikä väliä vaikka se sitten kestäisi. Päätin tehdä leivät kaikesta huolimatta. No, kyllä se sitten jonkun aikaa kestikin.
Aikanaan tarjoilija vei annokset pöytään ja tuli hetken päästä takaisin annosten kanssa! Asiakas oli haukkunut kokin maan rakoon kun se ”tollo” ei osaa yksinkertaistakaan ruokaa valmistaa. ”Tollolle” tehtiin selväksi, että ”oopperaleivässä pitää olla pihvi, katkarapuja, parsaa ja sitä punaista kastiketta”, jonka nimi ei tullut asiakkaalle mieleen.
Tämä ”tollo” tunnistaa ko. ruoan ennemmin Oskarinleiväksi kuin oopperaleiväksi. Oskarinleikettä meillä olisi ollut listalla, listaan tutustuessaan asiakas olisi saattanut huomata mitä olisi tilaamassa. Sanomattakin on selvää, ettei asiakas suostunut maksamaan vääristä / turhaan valmistetuista oopperaleivistä, vaan vaati HETI uudet Oskarinleivät tilalle. Seuralaiset olivat noloja isännän puolesta.
T: petronella
Vesivahingon vaara autokaistalla
Sateisena päivänä asiakas oli tullut mäkkärin autokaistalle ja hän oli laittanut asiakaspalautteen:
”Miten minun kuuluisi tilata ruokaa tilaustolpalta; jos lasken auton ikkunan alas, niin autoni ikkunamoottori hajoaa kun vettä menee sisälle?”
Tästä syystä asiakkaalle on annettu ilmainen ateria.
- Voisiko asiakas avata oven ja tilata?
- Odottaako asiakas että hänelle tullaan sanomaan, ettei nyt voi tilata autokaistalta kun sataa vettä?
- Hae ruuat sisältä?
T: Lauri
Narikassa kuultua
Olin toissa aikaisemmin Keski-Suomessa suuressa baarissa (n.1200 as.paikkaa), jossa monesti tilojen suuruuden takia oli isojenkin firmojen pikkujouluja ja muita ”kokoontumisajoja”. Tapaus sattui eräänä iltana, jolloin eräs maanlaajuinen hotelli- ja ravintola-alan ketju oli järjestänyt työntekijöilleen (ja ilmeisesti vain toimiston puolen henkilöille) illanvieton.
Ilta sujui kuten yleisesti vastaavanlaiset illat: aluksi tylsiä puheita, sitten ruokaa, muutama tylsä puhe lisää ja sitten viinaa, ja sitä riitti. Illan aikana vieraiden järjestäjä oli tullut niin pahasti humalaan, että esimieheni tuli minulle kertomaan, että aasiakas täytyisi poistaa ravintolasta humalatilan ja käyttäytymisen vuoksi, koska baari oli auki jo kaikille ja he olivat jääneet jatkoille.
Menin asiallisesti (kuten yleensä) poistamaan naishenkilöä, iältään noin 40. Hän kuitenkin — yllätys yllätys — alkoi väittämään ettei ole liian humalassa tai käyttäydy häiritsevästi, samaan aikaan kun hoiperteli korkokengissään ja haki tuolia tai kaidetta toisen käden alle. Keskustelin aikani ja ilmoitin aasiakkaalle, että hänen on nyt viimein poistuttava ja jos hän ei itse pysty eteenpäin menemään, joudun häntä taluttamaan. Kuten arvata saattaa, otin hänen käsivarrestaan kiinni ja lähdin taluttamaan häntä narikkaan, matkan aikana hän haistatteli ja kiroili. Narikkaan tultua pyysin häntä antamaan narikkalappunsa, jotta hän saa takkinsa ja voi poistua ravintolasta.
Edelleen kiroillen, aasiakas alkoi kaivaa narikkalappuaan:
A: ”Meillä on isoja sopimuksia sinun firman kanssa ja minä järjestän sinulle potkut!”
M: ”Selvä juttu. Jos nyt sen narikkalapun antaisitte.”
A: ”Minä lopetan kaikki isot sopimukset teidän yrityksenne kanssa emmekä enää ikinä tilaa mitään palvelua teiltä! Tässä on minun käyntikorttini: ‘Hotelli- ja ravintolapäällikkö Nönnönnöö, yritys XXX’.” (Tässä vaiheessa kävi pieni harmitus, sillä firma on kaverini ja silloin vielä melko uusi ja pieni yritys). ”Me lopetamme nyt kaiken yhteistyön firman YYY kanssa.”
(Firma, jonka aasiakas oli maininnut, oli eri kuin se missä itse olin töissä. Tässä vaiheessa aloin nauramaan mielessäni, enkä voinut vastustaa kiusausta…)
M: ”Niin onkin parempi! Lopetetaan kaikki sopimukset ja ottakaa toiselta yritykseltä palvelut!”
A: ”HYVÄ! SINÄ SAAT POTKUT!”
Aasiakas todella potkaisi minua korkokengällään, siten että sen juuri ja juuri potkuksi voi laskea, otti juoksuaskeleen ovea kohti, kaatui ja levitti käsilaukkunsa sisällön lattialle. Ovella ollut työkaverini katsoi aasiakasta silmät pyöreinä, kun vaakatasossa juosten nousi ylös ovea kohti. Työkaverini avasi rouvalle oven ja kiitti käynnistä.
Itse katsoin aasiakkaan perään ja lueskelin hänen antamaa käyntikorttia tarkemmin.
Mitä tarinasta siis opimme? Jos aiot potkaista järjestyksenvalvojaa, älä anna käyntikorttiasi ensin ja potkaise sitten, koska sinua ei ole enää kauhean vaikea saada kiinni.
* * * * * * * *
Toista tapausta seurasin vierestä kun eräs siististi pukeutunut mies oli antanut ensin minulle takkinsa säilöön ja sitten meni ovella seisoneen työkaveri luo juttelemaan. Keskustelu meni jotenkin tähän tyyliin.
A: ”Terve, minä tuossa ajattelin…”
JV: ”Niin?”
A: ”No kun teillä on tuo iso järvi tuossa melko lähellä…”
JV: ”Niin?”
A: ”Niin, että kun tuolla on noita lokkeja ja minä ostin vasta uuden auton ja pesin sen tänään, niin en haluaisi, että nuo lokin kakkaavat sen päälle.”
JV: (jo silmät pyöreinä kuuntelee, että mitähän aasiakas haluaa) ”Niin?”
A: ”Niin, että teidän pitäisi varmasti tehdä asialle jotain, kun kyllähän se teidän hommiin kuitenkin kuuluu.”
JV: ”Juu, tuota, minäpä välitän viestin eteenpäin.”
A: (nyt tyytyväisen näköinen ilme kasvoillaan) ”Kiitos!”
Että kyllähän me harrastustoimintana lokit ammutaan alas, JOS pomo antaa luvan! 
T: Järjestyksenvalvoja
Lusikka = biojäte
Olin asiakkaana eräässä seisovan pöydän lounasta myyvässä ravintolassa. Asiakkaat veivät itse astiansa palautuslinjastolle, jossa oli kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitettuna, mitä mihinkin piti laittaa. Lisäksi haarukoille, lusikoille ja veitsille oli omat reikänsä, joiden vieressä oli SUURI kunkin ruokailuvälineen kuva. Linjasto kulki loogisesti, jolloin ensimmäiseksi jätetään lasit ja viimeiseksi tarjotin.
Menin viemään astioitani pois, eikä edessäni ollut jonoa. Jätin lasit, roskat ja lautaset paikoilleen, kunnes tulin ruokailuvälineiden palautuksen kohdalle. Siellä tientukkeena olikin kaksi noin kuusikymppistä rouvashenkilöä aloittamassa linjastoa väärästä päästä ja tunkemassa biojätteitä eli ruoantähteitä reikään, johon laitetaan lusikat. No, odottelin, että rouvat toimittaisivat asiansa ja saisin laitettua ruokailuvälineeni paikalleen. Taakseni kertyi myös hieman jonoa.
Lopulta mummelit saavat ruoantähteensä tyhjennettyä lusikkareikään. Tämän jälkeen toinen naisista laittaa ainakin kymmenen kappaletta sekalaisia ruokailuvälineitä veitsireikään. Sitten toinen alkaa hieman pienempää ruokailuvälinekasaa heilutellen ihmetellä: ”Mihinkäs nämä pitäisi laittaa?”. Toinen osoittaa lusikkareikää, jolloin ihmettelijä sanoo: ”Mutta minähän laitoin sinne ruoantähteet!”. Lopulta tämä mummeli päätyy laittamaan koko kasansa haarukka-aukosta sisään.
Mummelit jatkoivat astioiden palautusta mennen jonon keskelle vastavirtaan likaiset lautaset ja lasit käsissään, kun olivat jo tarjottimensa jättäneet. No, onneksi sain itse palautettua loputkin astiani.
Tulin siihen tulokseen, että suuri lusikan kuva tarkoittaa tietenkin ”ruoantähteitä”, haarukan kuva ”pienehköjä sekalaisia ruokailuvälinenippuja” ja veitsen kuva ”suurehkoja sekalaisia ruokailuvälinenippuja”. Pitäisiköhän minunkin opetella uudelleen lukemaan…? 
T: Sivustaseuraaja
Loading ...