Arkistot ‘Ravintolassa / Ruokapaikassa’ -kategorialle
Viiniravintolassa
Työskentelen eräässä pienessä, mutta tasokkaassa viiniravintolassa, jossa kohtaa kaikenlaisia koomisia tilanteita. Usein asiakas ei halua vaikuttaa typerältä ja esittää viisaampaa kuin on. Tässä hauska tapaus, joka on jäänyt mieleen.
Mies tulee seurueessa sisään ja astuu rehvakkaasti tiskille…
Aasiakas: ”Onko sulla jotain hyvää Amarettoa?”
Minä: ”No suppeahan tuo valikoima on, mutta löytyy kyllä.”
A: ”Hyvä, otan sitä 16cl…”
M: ”Tuota… en oikein voi anniskella sitä niin suurissa annoksissa. Kävisikö esimerkiksi 4cl?”
A: ”Niinkö? Tämäpä kummaa.”
Haistoin tilanteen ja teki mieli nolaamatta korjata asiakasta, mutta leikin tilanteen loppuun. Kaivoin hyllystä Amaretto-pullon ja kaadoin sitä liköörilasiin ja tarjoilin asiakkaalle.
A: ”Mitä ihmettä tämä nyt on? Etkö tiedä mitä on AMARETTO?”
M: ”Tiedän toki, että AMARETTO on mantelilikööriä. Herra ehkä tarkoittaa AMARONEA, joka on italialaista punaviiniä. Kaadanko kenties 16cl?”
A: ”Kyllä, aivan. Kaada vain.”
Rehvakkuus, ylimielisyys ja esittäminen katosivat.
T: Casey
Herra apulaiskaupunginjohtaja
Olin kesätöissä eräässä jokilaivassa kesällä 2009. Olin siivoamassa kantta, avaamassa baaria ja kattamassa pöytiä kun kello oli n. 08.50. Paikalle marssi herra, joka ilmoitti haluavansa oluen, heti. Vastasin etten voi sitä myydä ennen kello yhdeksää, koska se on lainvastaista ja sitä paitsi avaamme vasta yhdeksältä, mutta hän voi istua odottamaan kymmeneksi minuutiksi jos haluaa (tämä ei varsinaisesti ole suotava tapa, mutta hyväntuulisena ajattelin tehdä poikkeuksen ja antaa hänen istua kantamuksineen).
Jatkoin pöytien kattamista ja kysyin häneltä että tuliko hän kenties ruokailemaan vai vaan oluelle, meillä kun on kannen takaosa varattu ruokailijoille, ja etuosa vain juojille (ja pöytiin tarjoilu tapahtuu vain ruokailijoille, juojia palvellaan tiskillä, kuten baareissa yleensäkin), jolloin hän suuttui, ilmoitti vain juovansa eikä suostunut vaihtamaan paikkaa vaikka istui ruokailijoille tarkoitetuissa, melkein jo katetussa pöydässä (tiedän että se kuulostaa vähän vaikealta ja ihmiset eivät aina oikein ymmärrä sitä käytäntöä, mutta jokin järjestys on pakko pitää, ja se selitetään asiakkaalle aina erittäin ystävällisesti, valtaosalle menee jopa jakeluun).
Koska en jaksanut riidellä hänen kanssaan, niin annoin hänen istua siinä ja jatkoin pöytien kattamista. Pyysin josko hän voisi nostaa hiukan eväspussukoitaan (!!! ruokaravintolassa!) jotta saisin sen pöydän katettua loppuun. En edes siis valittanut siitä että hän söi omia eväitä ravintolassa. Hän suuttui jälleen ja mutisi jotain ammattitaidottomasta kesätytöstä, joka ei osaa edes servettejä taitella. Vielä tässäkin vaiheessa hymyilin ystävällisesti ja sanoin että minun nyt täytyy vain saada tämä tehtyä. Hän siirtyi toiseen pöytään (tässä kohtaa jo täysin omasta tahdostaan koska olin jo aikaisemmin antanut periksi).
Kello löi yhdeksän ja hän alkoi napsuttaa sormiaan ja viheltämään minulle (mitä inhoan ehkä eniten maailmassa) ja huusi että ”no joko nyt ois kaljan paikka?!”. Vastasin ystävällisesti että oluen saa edelleen hakea tuolta tiskiltä, meillä ei ole pöytiin tarjoilua baarin puolella. Hänen vastauksensa meni jotakuinkin näin: ”V*tun kesähessu, koita nyt päättää mitä haluat ja missä saa istua ja olla. Tiedätkö sä kuka mä ees oon?? Haluan sen oluen NYT. Ymmärrätkö sä?! NYT! Mä oon tän kaupungin apulaiskaupunginjohtaja!”. Vastasin edelleen että oluen saa tiskiltä ja meillä ei laiteta asiakkaita arvojärjestykseen, kaikki hakevat oluensa tiskiltä ellei ole tilattu myös ruokaa (myönnetään että tässä vaiheessa olin jo vähän ärtynyt ja äänensävyni oli hieman ilkeä), jolloin hän nousi, sotki tahallaan pöydälle juuri laittamani valkoisen pöytäliinan mansikoilla, heitti herneenpalot lattialle ja ilmoitti että hakee oluensa tiskiltä, toisesta laivasta. Hän muisti myös mainita, miten oli jättänyt torikauppiaalle 0,10€ tipin kun oli saanut sieltä niin hyvää palvelua… Apulaiskaupunginjohtajan käytöstä? Virka-ajalla olutta? Noh, aasi mikä AASI.
T: ”Se kuuluisa tarjoilija paikallisesta sanomalehdestä”
Ei me ihmisiä olla, emmekä palkkaamme ansaitse
No niin, ajattelin tulla nyt jakamaan omat ikimuistoiset tarinani teille kaikille rakkaille aspoille.
Työskentelen hampurilaisravintolassa joka on yhteydessä huoltoasemaan.
Tämä tässä on jokapäiväistä:
Asiakas tulee hampparikassalle.
A: ”Tilaisin lehtipihvin ranskalaisilla.”
M: ”En valitettavasti voi tästä kassalta myydä teille ravintolan tuotteita, ravintolan kassa on tuossa.” *osoitan 5 metrin päähän*
A: ”No miksen voi niitä tästä tilata samalla kun tilaan lapselleni aterian? Täytyykö kävellä erikseen tuonne ja tilata omat ruokani eri aikaan? Mitäs järkeä siinä on?”
M: ”Olen pahoillani, mutta meillä tässä on eri kassajärjestelmä, josta ei löydy ravintolan tuotteita.”
A: ”Aijaaha, törkeää palvelua. Etkö voisi kävellä tuonne tehdä tilaukseni ja rahastaa minua tässä?”
Aasiakkaan takana on jonoa n. 20 metriä…
M: ”En valitettavasti voi, myymme tästä kassalta ainoastaan omia tuotteitamme.”
A: ”No voi herranjumala, on täälläkin palvelu, laiskoja p*skoja kaikki… Mä haluaisin todella tietää mistä teille palkka maksetaan!”
Ja näin sanottuaan kävelevät pois, tilaamatta mitään edes ravintolan kassalta. Samanlaisia kommentteja siis lähes jokapäivä.
=============
On perjantai-iltapäivä n. klo 17. Päivän ruuhka pahimmillaan, ihmisiä lähes ulko-ovelle asti. Olemme valmistaneet kymmeniä hampurilaisia valmiiksi tiskiin, jotta asiakkaat saavat tilauksensa mahdollisimman nopeasti. Kireän oloinen nainen tulee tiskille kamalassa kiireessä…
A: ”Mitä teiltä saa nopeasti, minun on lähdettävä 5 minuutin kuluttua?”
M: ”Sieltä löytyisi valmiina kana-, kerros-, juusto- tai megahampurilaista, ja niitä saisi heti mukaan.”
A: ”Jaa no, mutta ne eivät kuitenkaan ole tuoreita, minun on saatava tuore hampurilainen ja minulla on todella kiire. Haluaisin kalahampurilaisen ja nopeasti.”
M: ”Hyvä on, mutta kalahampurilaisemme pihvi paistuu 5 minuuttia ja 20 sekuntia, siinä menee kauemmin kuin heti valmiissa tuotteessa. Ja meillä on tässä hiukan ruuhkaa.”
A: ”Kyllä kyllä, mutta haluan sellaisen!”
M: ”Selvä, se tekisi X €, kiitos…”
Asiakas antaa rahan ja ilmoittaa odottavansa tiskin sivussa.
Kuluu 3 minuuttia ja asiakas palaa tiskille…
A: ”Missä se kalahampurilainen viipyy? Sanoinhan, että minulla on kiire. Ei tällaisellä oikeata työtä tekevällä ihmisillä ole aikaa seisoskella ja odotella jotain h*lvetin hampurilaista kymmentä minuuttia!”
Tässä vaiheessa vilkaisin naisen kuittia, ja tilauksesta oli kulunut 3 minuuttia.
M: ”Olen pahoillani, mutta hampurilaisenne on yhä valmistumassa; kuten rouvalle jo ystävällisesti ilmoitin, että tilaamassanne hampurilaisessa menee hetki kauemmin… Tilauksestanne on nyt kulunut kolme minuuttia, muutaman minuutin vielä kestää.”
A: ”Likka kuule siinä rouvittele ja yritä esittää sivistynyttä, katso nyt missä olet töissä! Ei kukaan oikea ihminen ole töissä grillillä! Haluan hampurilaiseni heti, minun on nälkä ja kiire! Mikä siinä on niin pirun vaikea ymmärtää?”
Tässä vaiheessa työkaverini on tullut jatkamaan kassalleni ja väittelen asiakkaan kanssa kaksin.
M: ”Jos ROUVALLA on niin kamala kiire, miksette ottaneet heti valmiita tuotteita. Kerroin teille ystävällisesti hampurilaisen teossa menevän hieman kauemmin, mutta halusitte välttämättä pitkäkestoisimman hampurilaisen. Ja anteeksi nyt vain, tämä ei ole grilli, tämä on hampurilaisravintola.”
Tämänkin kommentin sanoin yhä rauhallisella äänellä, tosin jo siihen malliin, että rouva tajusi pitää läpensä kiinni ja odottaa nätisti hampurilaistaan. Kun hampurilainen oli valmis, annoin sen naiselle ja toivotin hyvää ruokahalua, vastaukseksi sain vain ynähdyksen.
Jäin seuraamaan naisen lähtöä ja yllätyksekseni nainen istuutui pöytään, otti eteensä Turun Sanomat, luki lehden rauhassa loppuun ja alkoi vasta sitten syömään hampurilaistaan… Eli.. mihin katosi kiire sekä tuoreen ruoan välttämättömyys?
Niin, kiitos vain.. Me hampurilaistyöntekijät emmehän ole ihmisiä alkuunkaan tai saatika sitten sivistyneitä.
…..
Ja kiitos rakkaat aasiakkaat kun teette työstämme välillä oikein nautittavaa. Seuraavaksi kun ihmettelette miksei myyjä ole päivän kirkkain paiste, kannattaa tsekata se oma käyttäytyminen ja asenne siinä kassalla.
Tekisi mieli laittaa meidänkin kassaan isoilla kirjaimilla tämän sivuston osoite, niin pääsisivät katsomaan miltä meistä tuntuu.
Ah, tätä avautumisen iloa.
T: uskomattoman kyllästynyt
Liian pikaista pikaruokaa
Työskentelen pikaruokaravintolassa, jossa on autokaista. Etenkin ruuhka-aikoina meillä on käytössä kaksi autokaistaluukkua, ensimmäisellä rahastetaan (a)asiakas ja toiselta annetaan ruuat.
Olin töissä pakkaamassa ruokia toisella luukulla, kun asioimaan tuli keski-ikäinen täti. Täti tilasi muistaakseni kolme juustohampurilaista, joita meillä on lähes poikkeuksetta koko ajan valmiina. Pakkasin hampurilaiset pussiin ja roikotin pussia luukusta kun täti tuli luukun kohdalle. Tarkoituksena oli ettei hänen olisi tarvinnut pysähtyä. Normaalisti tämä on asiakkaiden mieleen ja saamme positiivista palautetta nopeasta palvelusta…
No, tämä täti ei tykännyt. Hän alkoi mesoamaan, että meillä oli muka ollut hampurilaiset tuntitolkulla pussissa valmiina häntä odottamassa!? Ihan kuin olisimme aavistaneet hänen tulevan juuri sinä päivänä tilaamaan juuri sen määrän juuri niitä hamppareita. 
Meillä käy useita satoja asiakkaita päivässä, joten jouduin selittelemään tälle aasiakkaalle pitkän tovin ja jouduinpa vielä pyytämään vuoropäällikönkin paikalle… Huh huh.
T: seppä97
Allergiat ja muuten vaan jännät toiveet
Olen kokkina Helsingissä ja melkoisen vilkkaassa paikassa. Toinen toimipiste on ihan peruskeittiö lounaineen ja ilta a la carte -menuineen, ja toinen sitten tällainen banket-keittiö, mutta: Ne asiakkaat… Joskus pitää ihan hiljaa miettiä että mistä niitä ”erikoisia immeisiä” oikein kumpuaa. Ja tässäpä muutama hilpeän hauska erikoisruokavalio ja jännä toive.
A: ”Voisko tämän Kana-Caesar-salaatin saada lämpimänä?”
M: ”Täh…?”
A: ”Niin että saisko tämän lämpimänä??”
M: ”Hmm… siis sen kanan lämpimänä? Totta kai.”
A: ”No ei… kun tämän salaatin!”
M: ”Ai vähän niinku et mikron kautta vai?”
A: ”Niin!”
M: ”Just…”
* * * * * * * *
A: ”Onko tässä teidän pippurikastikkeessa laktoosia?”
M: ”Joo kyllä siinä on, ikävä kyllä.”
A: ”No minullehan ei tarvitse siis olla täysin maidoton.”
M: ”Okei…”
A: ”Mutta hyla ei kuitenkaan sovi.”
M: ”Ööö… odotas.” *juoksemalla keittiöön huutonauramaan*
* * * * * * * *
A: ”Mitä juustoa tässä teidän jälkiruuassa käytetään, eihän se satu olemaan Aura-Gold?”
M: ”Itseasiassa juurikin sitä, kui?”
A: ”Mä olen allerginen sille, ei teillä olisi mitään Roquefortia tilalle?”
M: ”Eipä taida olla…” *ja taas huutonauramaan keittiöön*
* * * * * * * *
A: ”Sisältääkö tämä teidän kastike sipulia, olen allerginen sipulille?
M: ”Kyllä.”
A: ”Mutta onko se hienonnettu sinne kastikkeen sekaan vai onko se paloina siellä?”
M: ”Se on porattu sinne eli ei ole näkyvää.”
A: ”Okei no kyllä mä sit voin syödä sitä.”
M: -ei taas-
* * * * * * * *
Ja sitten oli eräs pariskunta:
Homma on pihvi
Veljeni ystävä on kokki; eräänä päivänä tuli tilaus jossa asiakas tilasi pihvin. Ei siinä mitään muuta kun pannu kuumaksi ja pihviä paistamaan. Ateria vietiin asiakkaalle, joka sattui olemaan hotellissa vieraileva jenkki.
Ei mennyt aikaakaan kun ruoka palautui takaisin keittiöön ja tarjoilija kertoi asiakkaan pettyneen siihen koska pihvi on niin sitkeää ettei sitä voi edes leikata.
Ok, kaikki palaute on hyvästä joten ei muuta kun uutta pihviä tekemään.
Aasiakas sai uuden pihvin ja taas se palautui takaisin, samasta syystä: pihvi oli liian sitkeää.
Tässä vaiheessa kokkia alkoi jo hieman ihmetyttää koska liha oli mureaa ja hänen leikattua pihviä, veitsi upposi siihen hienosti ja hyvin.
Kokki teki kolmannen pihvin ja tarjoilija vei sen aasiakkaalle. Tarjoilija jäikin seisomaan aasiakkaan viereen ja kehotti häntä leikkaamaan pihviä niin voisivat yhdessä tarkistaa pihvin kunnon.
Aasiakas otti pihviveitsen käteen ja alkoi leikkaamaan. Mitään ei tapahtunut, pihvi pysyi yhtenä kappaleena. Tässä vaiheessa tarjoilija otti pihviveitsen aasiakkaan kädestä ja sanoi: ”Kääntäisittekö veitsen toisinpäin, tällä terävällä reunalla leikataan pihviä.” 
(aasiakas oli siis leikannut pihviä joka kerta veitsen yläreunalla, sillä sileällä puolella)
T: Arttu
Opetettaisiinko lapselle elämän perusasiat?
Sattuipa vuosia sitten hampurilaisravintolan kassalla:
Nainen tilaa itselleen ja n. 8-vuotiaalle tyttärelleen hampurilaisateriat. Kysyttäessä mikä lelu lasten ateriaan laitetaan, osoittaa rouva haluamaansa lelua seinällä olevasta mallista, jossa jokainen kampanjan lelu on liimattuna taustamaisemaan.
M: ”Valitettavasti tuo lelu oli meillä edellisen viikon tuotteena ja se on jo päässyt loppumaan. Tällä viikolla meillä on tämä ja tämä.” (annoin lapselle nähtäväksi kyseisen viikon lelut nähtäväksi)
Lapsi nyrpistää nenäänsä ja katsoo äitiään.
A: ”No mutta ettekö voi antaa tuota lelua tuosta mainoksesta?!”
M: ”Valitettavasti se on meidän kampanjamainos, emmekä voi irrottaa siitä leluja myyntiin.”
A: ”Tajuatteko te mitä tämä tekee minun lapselleni, kun hän näkee jotain, mitä ei voi saada?!”
Nieleskelin siinä sitten hetken aikaa yrittäen pitää kaikki kielen päällä pyörivät nasevat kommentit lapsen kasvattamisesta sisälläni. Tyydyin pitämään valittelevan ilmeen kasvoillani kerratessani aasiakkaalle, ettemme valitettavasti voi kyseistä lelua hänelle myydä.
T: tirinki
Aasiakaspalaute idiootilta
Työskentelin pari vuotta sitten ruokaravintolassa jossa oli käytössä kosketusnäytöllinen kassajärjestelmä. Näppäillessäni erään suurehkon pöytäseurueen tilausta kassaan, tiskille tupsahti keski-ikäinen nainen heiluttelemaan kahdenkymmenen euron seteliä. Sormia napsutellen ja ääntä kohottaen hän vaati saada välittömästi palvelua. Kerroin että palvelen häntä aivan tuota pikaa, niin kuin teinkin.
Seuraavana päivänä esimieheni sai sähköpostiinsa palautteen tarjoilijasta, joka ei suostu palvelemaan maksavaa asiakasta vaan pelaa suuren osan työajastaan tietokonepeliä!
T: Janne
