Sokeritonta
Ruokakaupassa keski-ikäinen rouva tulee kertomaan, että hän on päättänyt laihduttaa ja siirtyä keveisiin tuotteisiin. Nyökyttelen ja sanon, että se on nykyään hyvin trendikästä. Seuraavaksi asiakas tiedustelee minulta jos meillä sattuisi olemaan myynnissä sokeritonta hunajaa kun hän tykkää laittaa sitä teehensä. Oli todella vaikeaa pidätellä naurua! Mistä aineesta luulet hunajan olevan? Sain kuitenkin vastattua asiallisesti asiakkaalle, että sellaista tuotetta ei vielä ole mehiläiset onnistuneet kehittämään. Asiakas oli tyytyväinen vastaukseeni ja otti sitten sitä tavallista hunajaa.
T: kukka maaria
Partakoneita ja nesteitä…
Noin viisi vuotta sitten, kaupan alalla aloitellessani, sattui ja tapahtui.
Oli hiljainen päivä tavaratalossamme ja järjestelin kassojen takana toisen myyjän kanssa ”elektroniikkatiskiämme”. Pian paikalle saapuu keski-ikäinen ihan normaalin oloinen miesasiakas ja pyytää kohteliaasti saada nähdä partakoneita, jotka olivat tiskimme takana. Minä sitten avuliaana nostin useamman mallin siihen tiskille nähtäväksi ja asiakas niitä alkoi pyöritellä. Ihan yhtäkkiä, asiakas napsautti yhden partakoneista päälle ja uskomatonta kyllä, alkoi ajella partaansa. Hetken siinä sheivailtuaan mies totesi että ”huono on”, jätti koneen tiskille ja paineli ulos. Eihän sitä sikaa säkissä kannata ostaa.
Toisella kertaa istuskelin hiljaisena päivänä kassalla ja odottelin asiakkaita. Hetken päästä minua lähestyy mies kysyvä ilme kasvoillaan. ”Onko teillä siemennestettä?”. Naamani vaihtoi väriä, ja yritin pitää naaman peruslukemilla. ”Anteeksi mitä?”, kysyin. ”Niin että onko teillä myynnissä siemennestettä?”. Vilkaisin nopeasti ympärilleni etsien merkkiä pilailusta. ”Niin siis tarkoitatteko auringonkukansiemeniä tai kukkien siemeniä?”. ”Ei, kun ihmisen tai eläimen.”, mies vastaa ja alkaa jo hermostua kun en osannut heti vastata. Vastasin että eipä meillä ole, ja niin asiakas lähti kiukkuisena ulos. Tälläisiä heppuja meillä maalla. 
Vieläkään en tiedä mikä juttu tässä oli takana.
T: SK
Riippuu mistä roikkuu
Työskentelin viime talvena erään keilapaikan narikassa. Meitä oli kaksi työntekijää siinä, minä ja ovimies.
Paikalle saapuu kaksi pariskuntaa. Toinen pariskunta ojentaa takit mukisematta minulle ja kaikki ok. Ovimies yrittää ystävällisesti ottaa toisen pariskunnan takkeja laittaakseen ne narikkaan kun nainen alkaa raivoamaan: ”Älä riuhdo sitä takkia mun päältä. Sä et laita sitä takkia sinne narikkaan ilman tätä!”, ja kaivaa muovipussista OMAN VAATEPUUN/HENKARIN ja närkästyneenä jatkaa ”kun viimeksi jätin takin ravintolan narikkaan, se lenkki mistä se ripustetaan oli RIKOTTU, R-I-KO-T-T-U. Ettepä riko tätä takkia, tämä on arvokas turkki!”
Jäimme täysin hölmistyneinä seuraamaan kun asiakkaat siirtyivät ravintolan puolelle. Ovimies kertoi olleensa alalla 20 vuotta eikä koskaan ollut tullut vastaavaa eteen…
Ja hauskinta/surullisinta tässä on se, että kun seurue palasi muutaman tunnin kuluttua narikkaan, tämä rouvashenkilö kehui suureen ääneen toiselle rouvalle kun ”ostin tuon turkin Mustanmäen torilta”.
T: einari
”Aina MEITÄ sorretaan…”
Matkaoppaana kuulee kaikenlaista motkotusta aina turhista pikkuasioista. Tietyissä kohteissa asiakaskunta vaan ei kykene lomailemaan napisematta. Viime talvena kitinät olivat uskomattoman huvittavia! Erityisesti hotellihuoneiden taso on aiheuttanut närää, ja on vaan tyynesti selitettävä, että valitettavasti olette saaneet juuri sen mitä olette ITSE varanneet ja jos varaamanne hotelli on kahden tähden, niin se ei kyllä siitä miksikään muutu vaikka kuinka valittaisi.
Ja kaikki tietenkin aina luulevat, että hotellilla on jotain JUURI heitä vastaan, koska heidän huoneensa on varmasti juuri se kaikista kamalin huone koko hotellissa.
TOP 3 kitinät:
-Miksi suomalaiset saavat aina huonoimmat huoneet?
-Miksi YKSIN MATKUSTAVAT NAISET saavat aina huonoimmat huoneet?
Ja kaikista paras:
-Miksi TURKULAISET saavat aina huonoimmat huoneet?
Kyllä, nyt osuitte naulankantaan. Nimenomaan turkulaisille annetaan aaaaaaiiiina huonoimmat huoneet.
Huvittavaa oli myös, kun päivystin eräällä hotellilla ja ohitseni käveli herra, jota ystävällisesti tervehdin, niin hän tokaisi (tervehtimättä) takaisin: ”Ei ole vielä mitään valitettavaa, mutta jos ilmaantuu, niin tulen kyllä valittamaan ihan varmasti.”
Työni on niin kiitollista
T: matkaopas
Töitä tauotta
Toimin eräänä työpäivänäni tauottajana suuressa marketissa. Henkilö jota tauotin oli myöhässä, joten minun oli pakko sulkea kassa, että seuraava henkilö pääsee tauolle. Juuri kun olin nostamassa kylttiä hihnalle, eräs nainen kävelee kohti kassaani pienten ostosten kanssa. Päätän päästää naisen kassalle, ettei hänen tarvitsisi jonottaa. Ei ehkä olisi kannattanut:
M: ”XX euroa, kiitos.”
A: ”Onkos sulla kiire junaan vai?”
M: ”Ei?”
A: ”Kyllä minä näin, että sä olit nostamassa tuota kylttiä tuohon hihnalle. Mutta etpäs kerennytkään.” *hymyilee maireasti*
M: ”Huomasin kyllä teidät. Valitettavasti minun on nyt mentävä päästämään työtoverini tauolle, joten siksi olin sulkemassa kassaa. Se tekisi XX euroa.”
A: ”Etkös sinä tiennyt, että taukoja pidetään sitten jos keritään.” *maksaa samalla*
M: ”En kyllä tiennyt. Mukavaa päivänjatkoa.”
Niinpä… Rouva itse varmaankin tekee työnsä tauotta. Ja eihän kaupan kassa mitään taukoja tarvitse, edes niitä lakisääteisiä.
T: Työläinen
Maitokori
Olen töissä ruokakaupassa, joka ratsastaa halpojen hintojen maineella. Tämä houkuttelee paikan päälle myös asiakkaita, jotka ostavat tuotteitamme tukuittain esim. ravintoloidensa tarpeisiin. Eräänä kiireisenä päivänä saan asiakkaakseni normaalin oloisen noin 50-vuotiaan naisen. Rouvalla on ostoskärryissään laatikoittain salaatteja, voita ja maitoa. Huomaan, että maidot on ladottu siniseen maitokoriin, ja samassa muistan kyseisen naisen käyneen kaupassamme aikaisemminkin ja vieläpä omalla kassallani. Kuten viime kerrallakin, muistutan rouvaa asiallisesti, että kori täytyy jättää kauppaan. Tästähän nainen ilahtuu ja käymme vastaavanlaisen keskustelun (samalla kun yritän palvella seuraavia asiakkaita):
Nainen: ”Aina sä vaan valitat!”
Minä ihmetellen: ”Anteeksi, mutta tämä nyt vain on käytäntö. Maitokorit ovat meijerien omaisuutta eikä niitä saa ottaa omaan käyttöönsä. Me palautamme ne tyhjinä takaisin meijereille, tms.”
N: ”Kyllä minä muissa kaupoissa saan niitä ottaa! Aina vaan täällä valitetaan… Ja kyllä minä nämä aina palautan!”
M: ”No mutta jos aina otatte uutta maitoa siihen samaan koriin, jota tulette palauttamaan, niin tavallaan te olette ottaneet tuon korin omaan käyttöönne..?”
N: ”En todellakaan ole! En minä varasta, enkä keräile näitä ja rakenna niistä linnoja kotiini! Oletkohan sä vähän väärällä alalla!?”
Tässä vaiheessa meinaa hermo pettää, mutta päätän olla antamatta naiselle sitä tyydytystä. Kerron yhä ystävällisellä äänensävyllä, että tänään ovat paikalla sekä myymälä- että aluepäällikkömme, joiden kanssa voi myös aiheesta keskustella. He kuitenkin todennäköisesti ovat samaa mieltä kanssani, että kori on jätettävä kauppaan. Nainen meuhkaa edelleen ammattitaidottomuudestani ja kuinka kiusaan asiakkaita, ym.
Nainen: ”Miten sä luulet, että mä kannan nää maidot ruokalaan, häh?!”
Minä: ”No tavallisesti asiakkaamme suosivat ostoskasseja.” (tämä oikein mairealla hymyllä)
Nainen lähtee mutisten ja kiroten kaupasta, maitokori mukanaan. Jälkeenpäin harmittaa, kun annoin niin helposti periksi… Tapauksen jälkeen oli pakko päästä tauolle purkamaan työkavereiden kanssa, minkälaisia ääliöaasiakkaita maailmaan mahtuukaan.
T: ”Tästä lähtien juon vain vettä”
Eläinlääkärissä
Itse olen eläinlääkäriasemalla pieneläinhoitajana töissä, ja mekin joudumme jos jonkinlaista aasiakasta työssämme kestämään… Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta pysytään nyt yhdessä ja yleisimmän reklamaation aiheessa: puhelinliikenteessä.
1) Me aina valitettavasti emme ehdi puhelimeen samantien vastaamaan kun se soi, emmekä pysty myöskään kontrolloimaan klinikalle tulevien puheluiden määrää. Näin ollen linjoilla voi joutua odottelemaan.
2) Aasiakas ei ainakaan helpota linjojen tukkoisuutta kertomalla lemmikkinsä elämäntarinan sen sijaan että kertoisi vain mikä on ongelma.
3) Ongelma ei yleensä ratkea puhelimessa pähkäilemällä; lääkärin täytyy nähdä otus omin silmin.
4) Maalaisjärjen käyttö on sallittua, jopa suositeltavaa eläimienkin suhteen, kuten seuraavassa tapauksessa tuli mieleen:
A: (puhelimessa) ”Soitin jokin aika sitten kissastamme, joka oli laihassa kunnossa ja te ehdotitte ruuan vaihtoa.”
M: ”Niin?”
A: ”No, vaihdoimme ruuan toiseen ja nyt kissa on sitten hyvin lihava.”
(Tässä vaiheessa odotin hetken jotain jatkoa; ei tullut.)
M: ”Niin..?”
A: ”Niin, että mitäs nyt tehdään?”
(WTF??)
M: ”Öö… Onko jotain muita vaivoja tämän lihomisen lisäksi?”
A: ”Ei… Tai on liikkuminen nyt vaikeampaa.”
(Kai se nyt lihavana onkin!)
Ehdotin, pokkaa pidellen, että nyt sitten vähennetään sitä ruokaa tai vaihdetaan kevyempään. Aasiakas lopetti puhelun neuvoihin tyytyväisenä. Puhelun jälkeen menin takatiloihin nauramaan, piristipähän päivää kummasti! Se lihominen yleensä on suhteessa siihen miten paljon ja minkälaista tavaraa suusta menee sisään, tähän asti luulin tämän olevan kaikkien tiedossa… Eipä nähtävästi ollut!
T: Elukka
Vähäistä piirustelua
Toimin visuaalisen suunnittelun moniottelijana ja vasta viime vuosien myötä (=leipäännyttyäni) olen alkanut uskaltaa sanoa aasiakkaille vastaan. Ennen yritin aina vain sopeutua mitä mahdottomimpiinkin vaatimuksiin. Tässä muutama muistiinpano vuosien varrelta:
- – -
Aasiakas: ”Hei, vielä tulis yks lisäys siihen tämän päivän Hesarin ilmoitukseen!”
Minä: ”Tarkoittamasi lehti on jaettu lukijoille viimeistään kaksi tuntia sitten, joten ei tällä kertaa voida järjestää.”
- – -
Aasiakas: ”Minä en sitten maksa tästä työstä mitään veroja tai sosiaaliturvamaksuja.”
Minä: ”Mutta minä yrittäjänä maksan, joten maksat sinäkin.”
Aasiakas: ”Mutta mä oon sairaseläkkeellä.”
Minä: ”Tämä on valitettavati lakisääteinen asia, ei valintakysymys.”
(En tee pimeää duunia siksi, että säästäisit muutaman kympin!)
- – -
Aasiakas soittaa saatuaan laskun: ”Kuinka tän ilmoituksen tekeminen muka tulee näin kalliiksi?! (lasku oli muistaakseni vähän päälle parisataa + alv) Maksan neljäkymppiä!”
Minä: ”Hmm. Olet ensimmäinen asiakas, joka on koskaan reklamoinut työni kustannuksista. Otapa kilpaileva tarjous toisesta toimistosta. Muista mainita, että haluat siihen kuvan, jota varten skannataan pätkä tuotteen rakennetta voimakkaasti martioidulta paperilta, ja tästä fragmentista sitten rakennetaan koko tuotekuva alusta loppuun.”
Aasiakas: ”Mutta mielelläni tilaisin sinulta muutakin työtä, olet niin taitava, kunhan tästä saataisiin sovittua!”
(Mainio argumentti. Saisin siis jatkossakin saippuan hinnalla väsäillä törkeän suuritöisiä kuvakoosteita?!)
- – -
Aikataulujen suhteen joillakin ei ole mitään ymmärrystä. Yhdelle aasiakkaaksi osoittautuneelle rakensin suorakampanjaa, johon kuului painotyön lisäksi monimutkainen jälkikäsittely sekä varsin erikoinen pakkausprosessi ja lopputulos olikin hieno ja sai lähelle 100%:n huomioarvon. Aasiakkaalta vain kesti työn kommentointi viikkokausia ahkerasta kontaktoinnista huolimatta, joten olimme aikataulusta tolkuttomasti jäljessä. Lähetin viimeiset muutokset tarkistettavaksi, jälleen kerran PIKAISIN kommenttipyynnöin…
Aasiakas soittaa: ”Joo, tää on nyt OK. Lähteehän postiin vielä tänään?”
(Kun muutaman sekunnin päästä uskon korviani, kaikki otsasuoneni räjähtävät hillitysti.)
Minä: ”Valitettavasti ei lähde. Painotyöhön kuivumisineen menee kolme päivää. Liimaukseen kolme päivää. Stanssaukseen yksi päivä. Postitusprosessiin kolme päivää, koska pakkaustyö vaatii erikoisjärjestelyjä. Aikataulut käytiin läpi heti projektin aluksi.”
Aasiakas: ”Mutta minä olin ajatellut sen lähtevän tänään.”
(Aha. No sitten!)
- – -
Asiakkaalta odotellaan tietoa suunnitellusta yritystapahtumasta, että saadaan kutsuprosessi ensi tilassa edes aluilleen. Muistutetaan, soitetaan, kysellään; sovituissa aikatauluissa pysyminen kun on kaikkien etu, mutta tarvitsemiamme FAKTOJA ja PÄÄTÖKSIÄ ei vain saada. Olen sitten myöhään perjantai-illalla sulkemassa konetta, kun asiakkaalta tulee muutama epämääräinen häröilevä kaavailu asiaan liittyen. Meili loppuu sanoihin: ”Kutsujen ON lähdettävä maanantaina!!!!!!!!!!!”
(Totta kai – tehdään kutsut sitten ilman faktoja ja kyllähän painotalokin ne tulee viikonlopun aikana painamaan. Murtautuvat vain ensin paperitukun tiloihin hakemaan muutaman lavan paperia. Ja kyllä, nämäkin aikataulut käytiin heti projektin aluksi läpi.)
- – -
Joillain aasiakkailla on vaikeuksia ymmärtää, mikä on missäkin työssä olellista. Eräällä on tapana lähettää jotain 120-sivuisia teknisiä dokumentteja ja 95-sivuisia PowerPointeja ”että saatte sieltä poimittua ne tekstit siihen vuotaan”. Koska kyse on lavalle sijoitettavasta roll up – eli quick screen -telineestä, tekstiä voi olla järkevästi maksimissaan 6-7 sanaa. Mutta siinäpä toki kuluttajille suunnattu sanoma parhaiten kirkastuu, kun käytän kolme työpäivää lukeakseni kaiken yrityksenne viime vuoden kolmannen kvartaalin tuloskehityksestä!
- – -
Moni myös katsoo voivansa soittaa mihin kellonaikaan tahansa. Eräs yritysasiakas soitti illalla klo 22:43 ja vastasin ajatellessani heillä olevan joku hätä (esim. ennen isoja messuja voi tosiaan ollakin).
Aasiakas: ”Moi, menin viime kuussa naimisiin ja järjestän kavereille grillijuhlat ja haluisin että teet niille kutsut!”
Minä: ”Teen mielelläni, mutta juteltaisko tästä vähän säädyllisempään kellonaikaan, mulla on perhe jo nukkumassa joten on paha puhua puhelimeenkaan nyt.”
Aasiakas: ”Joo, mutta mä kerron ihan lyhyesti mitä mä oon ajatellu!”
(Puhui sen jälkeen vielä puoli tuntia.)
T: Hirveli
