Väärässä olemisen ammattilainen
Olin tässä kesänä muutamana töissä paikallisen marketin kassalla ja siellä törmäsin vaikka mihin hiihtäjiin. Yleisenä vaivana olivat miespuolisten sukulaistensa korteilla maksavat ulkomaalastaustaiset naiset ja paikalliset keppanan naukkailijat.
Jälkimmäisen joukon onnellinen edustaja käveli kassalleni yksi iltapäivä toverinsa kera. Edellinen asiakas oli jättänyt käyttämänsä korin telineeseen vinottain, eli niin ettei sen päälle voinut enää asettaa uutta koria. Ensinnä tullut vähän nuhruisen näköinen mies kaljapullojensa kera alkoi koria oikomaan ja siihen hänen toverinsa tokaisi: ”Älä siihen koske, myyjien työtä tuo. Siitä niille palkkaa maksetaan”. Kysyin vastaan ”Eikö kohteliaisuus ole enää sallittua?”, johon tämä maailman omistaja ilmoitti: ”Te tästä palkkaa saatte joten älkää teetättäkö muilla töitänne”. Tuijotin melkoisen hämmentyneenä miestä, joka ei ulkonäöstä päätellen ollut hetkeen tehnyt rehellistä työtä. Ilmeisesti minun olisi pitänyt jättää palvelutilanne kesken ja kiertää koko kassasaareke ja oikaista koripino, johon en mitenkään voinut ylettää kassan takaa.
Toinen muistelemisen arvoinen tapaus sattui kun kassalle tuli ihan tavallinen eläkeläispariskunta kahden lapsen kanssa. Lapset kipitti pakkaus päähän kassien kanssa, rouva asettui maksajan paikalle ja vanha herra alkoi latoa tavaraa hihnalle. Otin hintoja ja siirsin jugurttipurkit sivulle hihnalta, etteivät olisi jääneet jäljestä tulevien maitojen alle. Siitäkös ukko kimmastui ja alkoi komentamaan etten saa rikkoa järjestystä, jonka hän tekee kun asettelee tuotteet hihnalle; kun kerran lapsenlapsetkin osasivat laittaa tavarat oikeassa järjestyksessä kassiin, niin luulisi kassan tietävän myös olla täydellisyyttä rikkomatta. Olin hämmentynyt, koska yleensä rikkoutuvien tuotteiden siirtäminen sivuun on vain hyvä asia. Mistäpä olisin tiennyt että juuri tälle ukolle se ei kelvannut. Vielä lähtiessä puhisivat tyhmästä kassasta.
Kaikesta huolimatta jatkan yhä aspan uraa. Vaikka en monen mielestä vieläkään ole hyvä missään. En tiedä mikä on ”Se Cameli” neljän vaihtoehdon joukosta tai osaa tarkastaa Veikkaus-kuponkeja niin että niissä olisi voittoja. Kun se ajatuksenlukutaito on yhä opettelua vailla ja yliluonnolliset kyvytkin uupuvat. Niitä odotellessa jatkan väärässä olemista hymyillen.
T: Kesätyttö kassalla
Näössä vikaa, vai ymmärryksessä?
Työskentelen pienessä myymälässä. Jokin aika sitten oli tarjous muovikasveista: ota 3, maksa 2. Kassalle tulee asiakas kolmen kasvin kanssa, ja hämmästelee kasveista muodostunutta loppusummaa.
Asiakas: ”Nyt ei kyllä tainnut mennä ihan oikein!”
Minä: ”Anteeksi, kuinka niin? Meillä on nyt tämä tarjous…”
A: ”Tämä teki kyllä enemmän kuin odotin. Tuolla lapussa luki siitä tarjouksesta…”
M: ”Niin..? Siis ota kolme maksa kaksi. Tarjoamme halvimman.”
A: ” Nyt minä en kyllä ihan ymmärrä. Eikö sen pitäisi tehdä kaksi euroa?”
M: ???
A: ” No siis, eikö siellä sanottu että ota kolme, maksa kaksi euroa?”
T: Jane
Sirukortinlukijan käyttö on liian rankkaa
Olen töissä eräässä ulkomaalaisessa rautakauppaketjussa, ja sielläkin vierailee mitä ihmeellisimpiä asiakkaita vaikka suurin osa on kyllä ihan mukavaa porukkaa.
Sattuipa kohdalle yksi keski-ikäinen miesasiakas, joka jää kyllä ikimuistoiseksi. Piippasin tavarat läpi ja ilmoitin summan. Asiakas tarjoaa sirukorttia, ja kerron hänelle että voi laittaa sen sirukortinlukijaan, joka on siinä pöydällä hänen edessään. Asiakas mumisee jotain josta saan selvää ”en osaa käyttää tätä”. Otan asiakkaan kortin ja näytän miten päin se siihen laitetaan ja työnnän lukijan asiakkaan eteen.
A: ”Mähän en täällä ole töissä eikä mun todellakaan tarvitse tota konetta käännellä!”
ANTEEKSI MITÄ?? Kassan edessä oleva tiski on noin 50 cm leveä, kortinlukija oli asiakkaasta n. 30 cm päässä ja vähän vinossa edellisen asiakkaan jälkeen (yleensä suoristan laitteen, nyt en ehtinyt, sillä uusi asiakas puski tavaraa heti edellisen päälle).
Kuinka laiskoja ihmiset nykyään osaavat olla…? Huhhuijaa.
T: *huoh*
Liikaa informaatiota
Olen töissä kotimaisella operaattorilla nimenomaan myyntikanavan puolella. Hoidamme kuitenkin päivittäin työkavereideni kanssa asiakkaiden muita ongelmia, sillä pienehköllä paikkakunnalla monet asiakkaat tulevat tutuiksi ja heihin on hyvä pitää suhteet yllä.
Eräänä päivänä työpaikalleni ilmestyy jo eläkkeelle jäänyt naishenkilö, jolla tuntuu olevan raskas ongelma: Operaattori lähettää hänelle viikoittain MAKSUTTOMAN saldotiedotteen hänen liittymiensä yhteisestä saldosta ja eritellyistä saldoista. Asiakkaan 7 vuotta vanha puhelinmalli pätkäisee tämän tiedotteen jokaisen 160 merkin kohdalla niin, että asiakas saa yhteensä 3 viestiä. Tämä ei häntä miellytä, kun puhelimeen pitäisi tulla vain yksi viesti.
Asiakas vaatii minua tekemään asialle jotain, ja yritän hänelle noin 3 kertaa selittää, että ongelma on hänen puhelimessaan. Viesti lähtee meiltä yhtenä, mutta hänen luurinsa vastaanottaa sen kolmena kappaleena. Alkaa valitus siitä, että hän ei halua näitä kahta ylimääräistä viestiä, sillä puhelimen muisti täyttyy. Kehotan asiakasta poistamaan ”turhat” viestit. Sehän nyt on kuulemma ihan mahdotonta ja liian vaivalloista.
Asiakas valittaa vihaisena, että ei saa meiltä asiakaspalvelua kyseisessä asiassa ja että tällaiset viestit tulisi kyllä räätälöidä jokaisen asiakkaan tarpeiden mukaan. Just joo. Ei auta, vaikka sanon hänelle, että palvelu on maksuton, joten ylimääräiset viestit eivät varmaan ole hänelle ylitsepääsemätön asia. Kerron myös, että voin poistaa palvelun kokonaan, jottei hän saa yhtään häiritsevää viestiä. Ei käy.
Seuraavaksi asiakas vaatii saada soittaa työpuhelimestani operaattorillemme operaattorin omaan piikkiin. Suostun tähän päästäkseni vähemmällä. Näpyttelen hänelle asiakaspalvelumme numeron ja asiakas jonottaa. Hän selittää ongelmansa parikin kertaa aspalle, joka toistaa täysin samat asiat kuin mitä itse sanoin aikaisemmin. Tässä vaiheessa alkaa uhkailu toiselle operaattorille vaihtamisesta. Asiakas ei myöskään usko että vika on hänen puhelimessaan eikä ota kuuleviin korviinsa puhelinmallin vaihtamiskehotuksia.
Taisteltuaan noin vartin aspamme kanssa hän lopulta luovuttaa ja käy kolmannen kerran saman keskustelun kanssani lävitse. Tässä vaiheessa olen jo noin 7 kertaa kertonut hänelle mikä syy on, sanonut, etten voi eikä kukaan firmassamme voi vaikuttaa koko asiaan, ja hänen on itse ratkaistava, tahtooko hän viestin yhdessä osassa (puhelimen vaihto), kolmessa osassa (nykyiseen luuriin) vai ei viestiä ollenkaan (voin poistaa palvelun kokonaan käytöstä). Mikään ei miellytä asiakasta. Kerron myös, että hän voi seurata laskunsa kertymistä internetistä, mutta sekään ei kelpaa.
Tässä vaiheesssa asiakas alkaa selata puhelintaan vakuuuttaen minulle, että ”ENNEN NE SALDOVIESTIT TULIVAT YHDESSÄ OSASSA, MINÄPÄ NÄYTÄN”. Tarkastan puhelimen, ja huomaan niiden tulleen kahdessa osassa. Aasiakas ottaa luurin käteen ja sanoo ”EIEI KYLLÄ NE TULIVAT YHDESSÄ”, selaa hetken viestejä ja kommentoi ”sittenkin poistaneensa juuri NE viestit”. Kysyn taas kerran, josko hän voisi poistaa myös nämä ”ylimääräiset” viestit jatkossakin. ”No mutta sehän maksaa vaivan” vastauksen jälkeen luovutan, toivotan asiakkaalle hyvät päivänjatkot ja pahoitteluni etten voinut auttaa enempää. Tämän jälkeen kuuntelen vielä valitusta 5 – 10 minuuttia ja toiselle operaattorille vaihtamisuhkailuja. Viileä ilme ja väkinäinen vastailu saa kuin saakin aasiakkaan poistumaan viimein paikalta.
T: epasen
Voi meitä tyhmiä ja tietämättömiä harjoittelijoita
Olin tässä taannoin työharjoittelussa valokuvausliikkeessä. Satuin kerran jäämään yksin liikkeeseen, kun vakituiset työtekijät lähtivät syistä x käymään asioillaan. Eiköhän juuri silloin tullut isokokoinen mies ostamaan paristoja kameraansa ja tuurillani paristot olivat ainoa asia koko liikkeessä, joille en hintaa tiennyt tai löytynyt. Yritin soittaa työkavereille tuloksetta ja lopulta sitten totesin herralle, että voisin myydä kyseisen pariston hänelle viidellä eurolla. Ei kelvannut vaan kovasti piti jäädä odottamaan, että ”oikeat työntekijät” tulevat takaisin ja saadaan tuotteelle oikea hinta. Samalla myös valitti tietämättömistä harjoittelijoista.
Kieltämättä oli pokassa hieman pitelemistä, kun työkaveri saapui paikalle ja totesi hinnaksi 10 euroa. Lähtipä asiakkaan omahyväinen hymy pois tämän kasvoilta minun vinguttaessani hänen visaansa, ehkäpä olisi kannattanut tarttua tämän ”vasta” 8 kuukautta olleen ”tietämättömän” harjoittelijan tarjoukseen.
T: Minä vain
Kyypparin taikasormi
Tämä sattui jo aikoja sitten ystävälleni, joka oli baarimikkona kaupungin suosituimmassa yökerhossa. Oli kova kiire, jne… kaikki baarissa työskennelleet tietää miltä se tuntuu, siis kivaa ja raskasta yhtäaikaa.
Tiskille saapuu ”Kulta-Popoksi” tunnettu aasiakas, tilaa pöytäseurueelleen 10 GT:tä. Kun 10 drinkkiä on prikalla valmiina, niin kyseinen elvis ojentaa platinaisen Amexin saatesanoilla: ”Hei kyyppari, tiedätkö mikä tää on? Tässä on kuulemma enemmän pätäkkää takana kuin sun vuosipalkkas”, ja mukaan liitteeksi se tunnettu ylimielinen hymy. Tässä vaiheessa iltaa oli jo tullut tarpeeksi kuunneltua, joten ystäväni nosti keskisormensa ja kysyi: ”Tiedätkö mikä tämä on? Se on kyypparin keskari ja kun se nousee, tarjoilu loppuu”, ja nappasi GT-prikan takaisin.
T: Patse
Herra apulaiskaupunginjohtaja
Olin kesätöissä eräässä jokilaivassa kesällä 2009. Olin siivoamassa kantta, avaamassa baaria ja kattamassa pöytiä kun kello oli n. 08.50. Paikalle marssi herra, joka ilmoitti haluavansa oluen, heti. Vastasin etten voi sitä myydä ennen kello yhdeksää, koska se on lainvastaista ja sitä paitsi avaamme vasta yhdeksältä, mutta hän voi istua odottamaan kymmeneksi minuutiksi jos haluaa (tämä ei varsinaisesti ole suotava tapa, mutta hyväntuulisena ajattelin tehdä poikkeuksen ja antaa hänen istua kantamuksineen).
Jatkoin pöytien kattamista ja kysyin häneltä että tuliko hän kenties ruokailemaan vai vaan oluelle, meillä kun on kannen takaosa varattu ruokailijoille, ja etuosa vain juojille (ja pöytiin tarjoilu tapahtuu vain ruokailijoille, juojia palvellaan tiskillä, kuten baareissa yleensäkin), jolloin hän suuttui, ilmoitti vain juovansa eikä suostunut vaihtamaan paikkaa vaikka istui ruokailijoille tarkoitetuissa, melkein jo katetussa pöydässä (tiedän että se kuulostaa vähän vaikealta ja ihmiset eivät aina oikein ymmärrä sitä käytäntöä, mutta jokin järjestys on pakko pitää, ja se selitetään asiakkaalle aina erittäin ystävällisesti, valtaosalle menee jopa jakeluun).
Koska en jaksanut riidellä hänen kanssaan, niin annoin hänen istua siinä ja jatkoin pöytien kattamista. Pyysin josko hän voisi nostaa hiukan eväspussukoitaan (!!! ruokaravintolassa!) jotta saisin sen pöydän katettua loppuun. En edes siis valittanut siitä että hän söi omia eväitä ravintolassa. Hän suuttui jälleen ja mutisi jotain ammattitaidottomasta kesätytöstä, joka ei osaa edes servettejä taitella. Vielä tässäkin vaiheessa hymyilin ystävällisesti ja sanoin että minun nyt täytyy vain saada tämä tehtyä. Hän siirtyi toiseen pöytään (tässä kohtaa jo täysin omasta tahdostaan koska olin jo aikaisemmin antanut periksi).
Kello löi yhdeksän ja hän alkoi napsuttaa sormiaan ja viheltämään minulle (mitä inhoan ehkä eniten maailmassa) ja huusi että ”no joko nyt ois kaljan paikka?!”. Vastasin ystävällisesti että oluen saa edelleen hakea tuolta tiskiltä, meillä ei ole pöytiin tarjoilua baarin puolella. Hänen vastauksensa meni jotakuinkin näin: ”V*tun kesähessu, koita nyt päättää mitä haluat ja missä saa istua ja olla. Tiedätkö sä kuka mä ees oon?? Haluan sen oluen NYT. Ymmärrätkö sä?! NYT! Mä oon tän kaupungin apulaiskaupunginjohtaja!”. Vastasin edelleen että oluen saa tiskiltä ja meillä ei laiteta asiakkaita arvojärjestykseen, kaikki hakevat oluensa tiskiltä ellei ole tilattu myös ruokaa (myönnetään että tässä vaiheessa olin jo vähän ärtynyt ja äänensävyni oli hieman ilkeä), jolloin hän nousi, sotki tahallaan pöydälle juuri laittamani valkoisen pöytäliinan mansikoilla, heitti herneenpalot lattialle ja ilmoitti että hakee oluensa tiskiltä, toisesta laivasta. Hän muisti myös mainita, miten oli jättänyt torikauppiaalle 0,10€ tipin kun oli saanut sieltä niin hyvää palvelua… Apulaiskaupunginjohtajan käytöstä? Virka-ajalla olutta? Noh, aasi mikä AASI.
T: ”Se kuuluisa tarjoilija paikallisesta sanomalehdestä”
Jäätelökioskilla
Teini-ikäisenä olin pari kesää töissä jäätelökioskilla ja muutama juttu on jäänyt hyvin mieleen.
- Myyjä on todellakin useimmissa jäätelökioskeissa yksin töissä, joten välillä pääsee syntymään jonoa, jonosta huutelu ei nopeuta työtä pätkän vertaa. Itse voit nopeuttaa jonon kulkua miettimällä tilauksesi ennen luukulle pääsyä!
- Ei, en voi tehdä yhtä palloa monesta eri mausta. Jos haluat eri makuja joudut ostamaan useamman pallon.
- Lapselle ostettu pallo maksaa tasan saman verran kuin aikuisenkin, onhan siinä yhtä paljon jäätelöäkin. Minä en myöskään päätä pallojen kokoa enkä hintoja joten niistä on minulle turha valittaa, jos pidät hintaa liian kalliina, hae jäätelösi kaupasta.
- En voi muistaa kaikkia asiakkaita ja heidän lempijäätelöitään. Eli ”Se perinteinen” ei riitä tilausta tehdessäsi. Myöskin se, että varmistan tilauksesi (varsinkin jos tilaat useamman jäätelön) tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että yritän tehdä työni hyvin ja säästää aikaa, kun en epähuomiossa tee vääriä palloja.
- Kyllä, olen varmasti kuullut jo sataan kertaan kaikki ”huvittavat” (=ällöttävät) vitsit palloista, voit siis säästää ne kerrottavaksi jollekin muulle. Myöskään ei ole sopivaa keski-ikäiseltä mieheltä kysyä pääsisikö ”kauhaisemaan” 15-vuotiasta tyttöä.
- Jos tiputat jäätelösi vahingossa, voin antaa sinulle samanlaisen uuden pallon tilalle, mutta, jos teet sen usein ja tahallasi syötyäsi jo suurimman osan jäätelöstä, saat maksaa normaalin hinnan uudesta jäätelöstäsi.
- Jos olen jo sulkenut kioskin, ei ole sopivaa tulla koputtelemaan ovelle ja vinkumaan että tekisin vielä sinulle jäätelön. Et kai mene kaupankaan takaovelle koputtelemaan kaupan ollessa kiinni.
- Kioskin seinässä on lista jäätelöistä, joita kioskissa on myynnissä. Siitä voit tarkistaa mitä löytyy ettei minun tarvitse tuhlata aikaa niitä sinulle luetellessa. Lista ei kuitenkaan ole siinä sitä varten, että voisit osoittaa että ”otan tuollaisen”, en näe seinän läpi!
- Ja te kaikki vanhemmat, voisitteko ystävällisesti tehdä tilauksen lapsenne puolesta! Myyjä ei todellakaan saa selvää epäselvästä muminasta joka kuuluu jostain tiskin alta.
T: k
