Epäreilua tankkausta
Olin pari vuotta sitten eräällä huoltamolla kassaneitinä, ja jokainen työpäivä oli erilainen. Paljon aasiakkaitakin joukkoon mahtui, mutta yksi nolompi tapaus jäi mieleen:
Meillä oli n. 35-vuotias naisasiakas, joka oli tunnettu hankalasta ja ylimielisestä asenteestaan kassoja kohtaan. Hän oli aina viimeisen päälle pukeutunut ja meikattu, mutta hyvistä tavoista ei ollut tietoakaan.
Kerran hän paukkasi liikkeeseen heristäen tankkauskuittia kädessään: ”Miksi toi toinen asiakas sai samalla summalla enemmän bensaa?”
Olin vähän h-moilasena että mitäs nyt, ja pyysin näyttämään kuitin. Nainen oli tankannut automaattimittarilta 20 eurolla tietyn litramäärän ysivitosta.
Toinen naisasiakas oli tankannut viereiseltä automaatilta myös 20 eurolla polttoainetta, mutta hänen litramääränsä oli kuitin mukaan suurempi.
Arvata saattaa, että tämä ko. huonosti käyttäytyvä aasiakas oli HYVIN vihainen!
Ihmettelimme hetken, että miten näin voi olla, kunnes tajusin tämän tuntemattoman asiakkaan tankanneen dieseliä, jonka litrahinta on siis paljon halvempi kuin bensan.
Huomautin virne naamallani asiasta vauhkoontuneelle aasiakkaallemme, jolloin hän nolostui ihan silminnähden ja painui ovesta ulos.
Jälkeenpäin v*tutti se, että ensin astutaan liikkeeseen maailmanomistajan elkein kuittia heristäen ja syytetään aspaa huijaamisesta ym. ennen kuin vaivaudutaan selvittämään asia, eikä sitten oman virheen paljastuttua osata edes pahoitella. Toivottavasti muija muistaa tapauksen lopun ikäänsä ja miettii, ennen kuin lähtee seuraavan kerran v*ttuilemaan viattomille myyjille.
T: huoltsikan neiti
Rasvaimuun väärällä bussilla
Kuten joskus jo aiemmin kirjoitin, bussipuolelta saisi aasiakkaista juttua enemmänkin kuin kotitarpeiksi; seuraava aasiakas meinasi aiheuttaa päänvaivaa, sen verran absurdiksi tilanne meni.
Juttu lähti siitä kun esimies soitti minulle kotiin, että voitko äkkiä lähteä keikalle, koska yksi kuljettaja ei ollut lähtenyt töihin. Pistin vaatteet nopeasti päälle, mutta vaikka ei aikaa mennyt kuin 20 min kun olin työmaalla, oli homma jo hieman myöhäistä, toinen auto oli jo lastaamassa. Mutta pari ihmistä oli todella vihaisia, heidän pitää olla Helsingissä ajoissa, eikä tällä lastaamassa olleella vuoroautolla ehtisi.
Joten, otin pienemmän auton ja hain ihmiset kyytiin; toisella oli kiire leikkaukseen, toisella oikeuteen. Kuitenkin olen nopeampi kuin vuoroauto.
Sitten matkalla alkoi juttelu; vanhempi rouva turkki päällä antoi hyvin selvästi kuvan siitä, että on rahaa millä mällätä. Kirurgin leski ja kuinka hän omisti sitä sun tätä. Rodunjalostuskin käytiin ihmisissä läpi, hänen mielestään diabeetikot tms. ei saisi tehdä lapsia, jne.. Selvisi sitten leikkauksen luonnekin, rouva oli menossa kokovartalon rasvaimuun, hinta 13000 €. Sitten iski se kaikkein hurjin homma, rouva alkoi vaatimaan 14.70 €:n lipun hintaa takaisin, koska linja-auto ei ollut tullut!! Yritin selittää, että rouva pääsee nyt ihan ajoissa ja miltei yksityiskyydillä perille, mutta se ei käynyt.
KORVAUS PITÄÄ SAADA KUN LINJA-AUTO EI TULLUT!!!
Huomattakoon, että tämä toinen oikeuteen menevä henkilö oli hyvin tyytyväinen, hänelle ei tullut vahinkoa, uskoisin hänenkin olleen hieman hämillään rouvan käytöksestä ja ajatusmaailmasta.
Rouva käyttää 13000 euroa rasvaimuun ja vaatii kovasti 14.70 euroa firmalta takaisin, koska HÄN ei päässyt sillä linja-autolla kuin halusi, vaikka korvaava kyyti oli ajoissa perillä.
Sitten, ihan yleisesti arvoisat lukijat. Jos teillä on tärkeä meno, tms… Älkää jättäkö sitä viimeisen mahdollisen bussin varaan… Tekninen vika tai muu syy voi iskeä, ja sitten on ongelma.
T: Bussiketku
Melkein pyyteetön lahja
Oltiin eräässä kiinalaisessa ravintolassa joulun alla. Viereisessä pöydässä istui kantisseurue, joka toi ravintolan henkilökunnalle joululahjaksi piparkakkutalon, pipareita ja kolme pulloa glögiä.
Olimme vielä syömässä, kun kanttisseurue oli pyytänyt laskun ja joululahjoja henkilökunnalle vienyt rouva sanoi tarjoilijalle: ”Näkyväthän joululahjamme kuittialennuksessa?”
T: nica
Jotain piti haistaa, vai..?
Työskentelin aikoinaan eräässä pankissa contact centerissä, eli vastasin asiaskaspalvelun puhelimeen. Vastasin eräs aamu normaalisti puhelimeen: ”Pankki XXX:n asiakaspalvelu, XYZ puhelimessa”. Langan toisesta päästä kuului pikkulapsen ääni: ”Haista sinä hu*ra… hihihihihihihhihi!!!”, ja luuri kiinni. Hämmennyin tästä hyvin lyhyestä, nopeasta ja ytimekkäästä (ja tietenkin todella ”nokkelasta” puhelusta). Jäin hetkeksi tuijottamaan eteeni ja miettimään, että mitä juuri tapahtui.
Olin puhelimen soidessa ottanut soittajan numeron ylös. Tämä siis siksi, jos puhelun jälkeen tulisikin vielä jotain asiaa soittajalle. Noh, etsin numeron netistä ja löysin liittymän käyttäjän nimen ja osoitteen, joiden perusteella etsin tätä pikkupoikaa asiakkaistamme. Löysin samannimisen ihmisen samalla osoitteella asiakasrekisteristämme. Kävi ilmi, että poika on 9-vuotias.
Päätin antaa mukulalle pienen opetuksen. Soitin pikkupojalle takaisin. Puhelin hälytti ja hälytti ja hälytti. Vihdoin toisessa päässä vastattiin. Epävarma lapsen ääni vastasi…
Poika: ”Haloo..?”
Minä: ”No täällä XYZ XXX-pankista terve!”
…hiljaisuus…
M: ”Niin, että TERVE!” (ajattelin jo tässä vaiheessa opettaa hieman käytöstapoja)
P: ”Moi….”
M: ”Sellasta soitttelin, ku sä taisit äsken soittaa ja käskit haistamaan jotain, et mitähän se mahdollisesti oli? Kun sulla jäi lause kesken.”
P: (pitkän hiljaisuuden jälkeen erittäin alentuvasti ja häpeilevällä äänensävyllä) ”Tais tulla väärä numero…”
M: ”Jaa, no ei sitten mitään. Hyvää päivänjatkoa sulle!”
Olisin tietysti voinut soittaa pojan vanhemmille (pojan tiedot vanhempien tietojen yhteydessä asiakasrekisterissä) ”tiedättekös-mitä-poikanne-päivät-pitkät-tekee”-puhelun, mutta ajattelin tuon oman soittoni säikäyttävän pojan niin, ettei toiste enää soittele pilapuheluita. Kyllä näille pikkuvintiöille pitää antaa pientä kurinpalautusta jos jo noin pieninä alkavat saamaan aasiakkaan tunnusmerkkejä.
T: ”maksettu, mutta topakka täti”
Asioilla aasiakas-mummon kanssa
Itsekin olen aspan töissä, mutta nyt on pakko avautua mummostani… Hän nimittäin on yksi pahimmista aaseista (kaikella rakkaudella) mitä tiedän.
Joskus teininä, mummo oli kanssani etsimässä minulle kenkiä… Menimme sitten yhteen liikkeeseen, jossa kaikki myyjät olivat varattuina… Hyvä kun ehdimme astua liikkeeseen sisään, kun mummoni jo kuulutti kovaan ääneen: ”VAI EI TÄÄLLÄ SAA EDES PALVELUA, ME MENEMME MUUALLE!”. Kyllä minua hävetti, kun kaikki kääntyivät katsomaan…
Toinen tapaus, olin silloin vielä pieni: Olimme ostamassa minulle oloasua (sellaista jossa oli paita ja housut samassa pakkauksessa). Sen koon paita oli sopiva, mutta housuista tarvittiin isommat. Niinpä mummoni salakavalasti vaihtoi isommat housut sopivan paidan kanssa samaan, meni kassalle ja tokaisi: ”Äkkiä nyt, on kiire linja-autoon”. Eipä myyjä sitten tarkastanut kokoja, ja näin saimme eriparisen asun. 
Muutenkin mummoni käyttää linja-autoa verukkeena kun pitää päästä jonon ohi… vaikka asuu ihan kävelymatkan päässä.
Lisäksi hän ”maistelee” kaupassa irtokarkkeja, sillä ”kukas nyt sikaa säkissä ostaisi”. Silti hän ei edes osta niitä, koska ei kuulemma syö karkkia.
USKOMATONTA. 
T: vvenla
Kauppajonot hidastuu jos tämä käytäntö yleistyy
Tässä kymmenisen vuotta sitten avattiin eräs suhteellisen suuri kauppakeskus pääkaupunkiseudulle, ja olin kauppakeskuksessa sijaitsevassa suuressa marketissa töissä. Asiakkaita oli suhteellisen paljon, mutta jonot vetivät tasaisesti ja minunkin kassallani jono liikkui hyvin.
Jonossa oli n. 40v pariskunta, joista herra oli edellä ja rouva lastasi perässä ruokatavaraa hihnalle. Kun tuli herran vuoro jonossa, hän tokaisi minulle: ”Älä niitä ruokia vielä laita”. Hämmästyin, jolloin herra tokaisi: ”Minä ostan nämä vaatteet päältäni!”. Kysäisin epäuskoisena ”Anteeksi mitä?”, jolloin herra toisti: ”Minä ostan nämä mun päällä olevat vaatteet”. Siihen sitten järkytykseltäni ja hämmästykseltäni sain tokaistua: ”Niin, mutta tarvitsen ne hinnat, ja vaatteet on hälytetty” (huom! herralla oli koko vaatekerta takkia myöten päällä). Mies sanoi reippaasti: ”Ei se haittaa”, ja alkoi riisua vaatteitaan siinä keskellä kassajonoa kaikkien asiakkaiden ja meidän kassojen nähden, kunnes hän oli alusvaatteisillaan.
Siinä vaiheessa kassan puhelin soi ja vartija siellä nauroi puhelimessa: ”Mikä hel…tin strippari sulla siellä on?”. Siinä vaiheessa änkytin jotain epämääräistä ja lupasin selvittää kunhan saisin jonon rahastettua. Mies maksoi vaatteensa, pukeutui, ja siirtyi tyynenä pakkaamaan rouvan lappamia ruokatavaroita kassiin. Oli siinä kaikilla naurussa pitelemistä.
T: Kaupan täti
Avioehto
Tapahtui lentoaseman neuvonnassa. Eräänä päivänä neuvonnan luukulle ilmestyi suomalainen hyvin pukeutunut n. 40-vuotias nainen ulkomaalaisen miehen kanssa (puhuivat englantia keskenään).
Keskustelu meni näin:
Nainen aloitti kysymällä:
A: ”Hei, voisitko tehdä palveluksen?”
M: ”Minkälaisesta asiasta mahtaa olla kyse?”
A: ”Minä ja mieheni olemme vasta menneet naimisiin ja tarvitsemme todistajan allekirjoituksen avioehtoon. Voisitko sinä allekirjoittaa tämän?”
M: ”En valitettavasti allekirjoita mitään, olen pahoillani.”
A: ”Mitä? Ymmärsitkö sinä ollenkaan mitä minä sanoin?” (selittää asian uudestaan)
M: ”Kyllä minä ymmärsin, mutta tällainen ei kuulu työnkuvaan, joten en kirjoita nimeäni mihinkään.”
Tästäkös asiakas kimpaantuu ja alkaa huutamaan:
A: ”YOU B*TCH! YOU FU***ING B*TCH!”
Hän lähtee luukulta taaempana seisovan miehensä luo ja alkaa selittämään kovaan ääneen tilannetta ja jatkaa huutamista vielä kaukaa osoittaen minua: ”YOU B*TCH! SHE IS FU***ING B*TCH!!!”
En tiennyt mitä olisin tehnyt, joten istuin vain tyrmistyneenä hiljaa. Mies oli ollut koko ajan hiljaa taustalla. Tuli kyllä sellainen olo, että mahtoiko mies tietää kenen kanssa oli mennyt naimisiin.
T: Handels
Kai nyt halvassa vedätyksessä on takuu?
Asiakas tuo maalaukseen — tai siis oikeastaan ”myyntimaalaukseen” — oman ajoneuvonsa ja selittää miten pitäisi autoa ”fiksata” että saisi paremmin myytyä. Jokaisessa kohdassa missä mahdollista niin pitäisi pitää hinta NIIN ALHAISENA KUIN VOI!! Eikä mitään ylimääräistä, kittiä ja maalia vaan. Ja massalla helmat umpeen. Selitämme asiakkaalle etteivät kyseiset korjaukset ole kestäviä, koska niitä ei niin kuulu tehdä; eli jos asiakkaan toiveiden mukaan tehdään, kyseiset paikkaukset eivät ole kestäviä. Siitä viis… Hinnasta asiakas tinkaa vielä 100€ pois ja auton ”fiksauksesta” sovitaan.
Kun auto on valmis ja pesty, yms, saapuu asiakas paikalle ja ihastelee kuinka kaunis siitä tuli, ja kuinka halvalla..!! Kyllä hän nyt saa auton myytyä.
Kuluu 6 kk ja kyseinen asiakas tulee samaisella autolla pihaan ja sanoo ettei raaskinutkaan myydä pois kun tuli niin siistiksi kun maalattiin, mutta nyt paikat kukkii ja ovat samanlaisia kuin viimeksi… että eikös nuo taida vielä takuuna mennä..??
T: ”maalari”
Loading ...