Arkistot ‘Elektroniikka-/ kodinkoneliikkeessä’ -kategorialle
SM-kultaa lajissa: 100 metrin takuuvaihto
Olen työskennellyt noin 1,5 vuotta kodinkonealalla ja kokenut alan hienoja ja ei-niin-hienoja puolia. Parhaita tapauksia ovat kuitenkin reklamaatio-aasiakkaat.
Eräs vanhempi nainen saapui myymäläämme kun edellisenä päivänä ostamansa tuote oli ollut viallinen, joten vaihdoin tuotteen suoraan uuteen. Toimimme näin kaikkien halvemman pään tuotteiden kanssa (maksimihinta noin sata euroa). Tämän jälkeen hän kuitenkin kysyi palkintoa. Hämmästyin hieman ja kysyin mitä hän mahtaa tarkoittaa palkinnolla. Nainen selitti kuinka hän tarvitsisi palkinnon tästä vaivasta mitä hänelle oli tästä seurannut. Kysyin kuinka kaukaa hän on myymäläämme joutunut tulemaan. Tietenkin nainen asuu sadan metrin päässä myymälästämme. Ilmoitin että emme jakele sen kummempia hyvityksiä tämänkaltaisissa tapauksissa. Nainen hämmästyi ja kertoi että on tottunut saamaan palkintoja vastaavissa tilanteissa. Hän kuitenkin yritti vielä ja kysyi jos saisi palkkioksi esimerkiksi tällaisen laitteen ja osoitti vieressä lepäävää kovalevyä, jonka hintalappu on 79€. Ilmoitin hänelle uudelleen ystävälliseen sävyyn että emme anna hyvityksiä vastaavissa tilanteissa. Viimein nainen tyytyi lähtemään myymälästä uuteen vaihdettu tuote mukanaan.
Täytyykin tulevaisuutta varten pystyttää myymäläämme lahjapuoti tai alkaa valmistamaan kultamitaleita myymälämme takatilassa, jotta saamme palkittua asiakkaamme.
T: Kimmo
Stadin kännyköitä
Olen töissä puhelinoperaattorin liikkeessä ja eräänä kauniina päivänä marssi tiskilleni mielenkiintoinen asiakas.
A: ”Tsennaatsä kännyköitä?”
M: ”Anteeksi?”
A: ”Niin että tsennaatsä kännyköitä?”
M: ”Teenkö mitä kännyköille?”
A: ”Tsennaat!”
M: ”Mitähän se tarkottaa?”
A: ”Ai sä et oo stadist?”
Olen itse asiassa Helsingistä mutta tyhmimmät slangisanat jäävät yleensä opettelematta. Eipä siinä mitään, levittelen käsiäni ja myönnän olevani vajavainen stadin slangini osalta. Asiakas suvaitsee kertoa tsennaamisen tarkoittavan ymmärtämistä, jolloin toki myönnän ymmärtäväni kännyköiden päälle.
A: ”No mulla on viat x ja y mun kännyköissä niin pystyisitkö tekemään asialle jotain?”
M: ”Katsotaan. Mistä oot ostanu ne?”
A: ”Eli et pysty!”
M: ”En varmasti sanonu niin…”
Asiakas marssii tuhahdellen ulos liikkeestä.
T: Reino
Miksi sinä etelänmies huidot?
Meillä oli kaupassa läppäreitä hyllyssä esillä eri malleja, joista yhdestä oli asiakkaalla kysyttävää. Rupesinkin konetta esittelemään hänelle. Siinä keskustellessamme tunkee väliimme toinen asiakas joka alkaa muina miehinä näpelöidä samaa läppäriä. No, leikkiköön siinä, ajattelen ja jatkan esittelyä. Vähän ajan kuluttua tämä myöhemmin tullut nostaa katseensa koneelta ja sanoo minulle ”tosi ärsyttävää kun sä viuhdot siinä”.
T: jake
Kuinka palautat mokkulan
Jos tietokoneesi on sen verran iäkäs, ettei mokkula toimi siinä – tässä palautusohjeet jotka perustuvat oikeaan tapaukseen:
Marssi sisään liikkeeseen suoraan tiskille. Heitä mokkula pöytään niin, että se kimpoaa siitä myyjän naamalle. Aloita huutamalla isoon ääneen: ”MINÄ TIEDÄN ETTÄ SINUN PITÄÄ OTTAA TÄMÄ TAKAISIN! OTA TAKAISIN TAI TEEN KANTELUN ESIMIEHELLESI!”. Tämän huudettuasi lähde välittömästi marssimaan pois, kohti ulko-ovea jättämättä minkäänlaisia yhteystietoja. Kun myyjä huutaa perääsi ja yrittää kysyä nimeä, älä välitä huudoista vaan jatka vain matkaa. Kun myyjä huutaa kovemmalla äänellä uudelleen nimeäsi, vastaa kovaan ääneen huutamalla: ”ÄLÄ YRITÄKÄÄN VENKOILLA PALAUTUKSESTA!!”. Kun myyjä vastaa: ”Enhän minä tiedä kenen mokkula tämä on, saisinko edes nimenne?”, huuda ovenraosta nimesi. Kun myyjä pyytää myös puhelinnumeroasi, huuda vain äkäisesti: ”LÖYTYY LUETTELOSTA!!”. Eihän paikkakunnalla voi missään tapauksessa olla kahta samannimistä.
Totta kai mokkuloissa on palautusoikeus jos ne eivät toimi. Mutta saa ne palauttaa asiallisestikin, varsinkin kun meidän myymälässämme aina mainitaan tämä palautusoikeus (siitä on olemassa sääntö).
Mutta kiitos aasiakkaalle! Teit itsestäsi mukavasti pellen ja muut asiakkaat myymälässä nauroivat sinulle kun näkivät miten käyttäydyit. Onneksi itsekin osaan pitkällä kokemuksella suhtautua tällaisiin aasiakkaisiin sopivalla huumorilla.
T: Mörkö
Partakoneita ja nesteitä…
Noin viisi vuotta sitten, kaupan alalla aloitellessani, sattui ja tapahtui.
Oli hiljainen päivä tavaratalossamme ja järjestelin kassojen takana toisen myyjän kanssa ”elektroniikkatiskiämme”. Pian paikalle saapuu keski-ikäinen ihan normaalin oloinen miesasiakas ja pyytää kohteliaasti saada nähdä partakoneita, jotka olivat tiskimme takana. Minä sitten avuliaana nostin useamman mallin siihen tiskille nähtäväksi ja asiakas niitä alkoi pyöritellä. Ihan yhtäkkiä, asiakas napsautti yhden partakoneista päälle ja uskomatonta kyllä, alkoi ajella partaansa. Hetken siinä sheivailtuaan mies totesi että ”huono on”, jätti koneen tiskille ja paineli ulos. Eihän sitä sikaa säkissä kannata ostaa.
Toisella kertaa istuskelin hiljaisena päivänä kassalla ja odottelin asiakkaita. Hetken päästä minua lähestyy mies kysyvä ilme kasvoillaan. ”Onko teillä siemennestettä?”. Naamani vaihtoi väriä, ja yritin pitää naaman peruslukemilla. ”Anteeksi mitä?”, kysyin. ”Niin että onko teillä myynnissä siemennestettä?”. Vilkaisin nopeasti ympärilleni etsien merkkiä pilailusta. ”Niin siis tarkoitatteko auringonkukansiemeniä tai kukkien siemeniä?”. ”Ei, kun ihmisen tai eläimen.”, mies vastaa ja alkaa jo hermostua kun en osannut heti vastata. Vastasin että eipä meillä ole, ja niin asiakas lähti kiukkuisena ulos. Tälläisiä heppuja meillä maalla. 
Vieläkään en tiedä mikä juttu tässä oli takana.
T: SK
Mikä malli on pieni, sininen ja hurisee kovaa?
Voi villakoira-ahdistus sentään, imureiden pölypussien ostamisen jalo taito tuntuu olevan katoava luonnonvara. Mikäli se imurin merkin ja mallin selvittäminen on ylitsepääsemätön ongelma, olisi edes suotavaa säästää edellinen pölypussipaketti, jonka avulla sen mystisen uuden pussin saisi mahdollisesti selvitettyä astetta helpommin. En ymmärrä, kuinka kolme neljästä pölypussinostajasta tuntuu olevan asian tiimoilta ensimmäistä kertaa liikkeellä; kuluneimpia koottuja : ”meidän imuri on niin vanha, etten enää muista merkkiä” ja ”se on sellanen sininen aika uus ja tehoo 1600W”.
Kaksi tapausta näiden kotitalousihmeiden joukosta on kuitenkin jäänyt mieleen ylitse muiden:
Eräs rattoisa pariskunta ilmoitti omaavansa x-merkkisen imurin, johon tarvittiin uusia pölypusseja. Ryhdyin useampi paketti kätösissäni selittämään valikoimistamme löytyvän monta vaihtoehtoa saman valmistajan eri malleille, yritin kysellä tarkempia tietoja imurista, jolloin pariskunta erästä pussia tutkiskellessaan riemukseen totesi: ”Tämän sen täytyy olla, paketin kyljessä on meidän imurin kuva!” … Niin no, muuten ihan kiva, mutta ko. mustavalkoinen epämääräinen imurin kuva löytyy joka helkutin pussista vakiografiikkana. 
Toinen mieleenpainuvan hulvaton pölypää pussinostaja päätti soittaa liikkeeseemme illan ollessa jo lopuillaan, ja luetella miltei joka ikisen imurinsa käyttöohjeesta löytyvän numero- ja kirjainsarjan… Valehtelematta vartin kuuntelin epämääräisiä sarjanumerolitanioita ja yritin useasti kertoa, että mallit harvemmin sisältävät kymmentä numero- ja viittätoista kirjainyhdistelmää ja annoin esimerkkejä mahdollisista oikeankuuloisista yhdistelmistä. Lopulta rautalangan vääntämisen ja ratakiskon solmimisen jälkeen sain kooditulvan keskeltä bongattua oikean mallin ja saatoin ilokseni ilmoittaa valikoimistamme löytyvän kyseiseen imuriin sopivan pölypussin. Annoin vielä varmuuden vuoksi KAIKKI mahdolliset tiedot pussista rouvalle, joka toivottavasti kirjoitti informaation ylös, jotta jossain muussa vuorossa oleva myyjämme ei joutuisi vastaavaan henkiseen raudanvääntelytilaisuuteen, tai jossain muussa liikkeessä toimiva aspa saisi edes jonkinlaista etäistä apua kyseiseen rouvaan mahdollisesti törmätessään…
T: Rikkaharjaa harkitseva
Pelikaupan arkea
Olen parikymppinen nainen ja työskentelen pelejä, konsoleita ja tarvikkeita myyvässä liikkeessä.
Vaikka asiakaskunta on yleisesti kohteliaampaa, rauhallisempaa ja kunnioittavaa henkilökohtaistetun palvelun vuoksi kuin esimerkiksi ruokakaupan kassalla, kumpuaa joistakin ihmisistä välillä suorastaan ihastuttavan hirveitä asenteita. Työssäoloni aikana olen huomannut, että aaseja on kahdenlaisia: Niitä, jotka olettavat että aspa tietää kaiken ja on henkilökohtaisesti kokeillut jokaista liikkeen peliä, ja niitä jotka luulevat ettei (nais)aspa voi tietää peleistä alkuunkaan mitään.
Vaikka pelien äärellä työskennellessä ajan mittaan oppiikin tuntemaan sellaisiakin julkaisuja, joita ei välttämättä itse kiinnosta kuitenkaan ostaa ja pelata, osa asiakkaista tuntuu olettavan, että henkilökunta on itse testannut ja läpipelannut ja arvioinut kaikki, mitä valikoimista löytyy. Kun siis puhutaan sadoista ellei yli tuhannesta pelistä eri alustoille, voidaan suoraan verrata siihen, että ruokakaupan kassaa vaadittaisiin henkilökohtaisesti maistamaan jokaista kaupan tuotetta ja osaamaan ulkoa reseptit kaikelle, ja siinäkin menisi tuntuvasti vähemmän aikaa. Tämä on asiakkaalle joskus todella vaikea ymmärtää, kun aspa ei välttämättä osaa kertoa jonkun 12 vuotta vanhan nollabudjetin Playstation-pelin ominaisuuksista ja ylipäänsä onko se hyvä.
Aivan omaa luokkaansa ovat asiakkaat, joiden mielestä naiset eivät jostain ihmeen syystä yksinkertaisesti VOI olla kiinnostuneita muista peleistä kuin The Simsistä, Singstarista ja vaaleanpunaisista, helpoista ”tyttöpeleistä”. Kun se kassan aspaneiti kuitenkin on nelivuotiaasta asti pelannut, voidaan päätellä miten raivostuttavaa on kun asiakas kiilaa (kiireisen) miespuolisen kollegan luokse kysymään, kun eihän nuo naiset näistä tiedä. Sama pätee teknisempiin asioihin kuten konsoleihin ja niiden eroihin ja huoltoon. Jos naisaspan tietämys tulee ilmi, siihen yleensä reagoidaan suurella ihmetyksellä, ja joskus vielä kyseenalaistamisella, että varmaan olet lehdestä lukenut tai poikaystävältä kuullut. Mitä ”miehisempi” peli kyseessä, sitä suurempi hämmästys. Samaan kategoriaan menevät vanhemmat, joiden mielestä tytöille pitää ostaa ihan erilaisia pelejä kuin pojille, jolloin ostoskoriin tuppaa päätymään aliarvioivia, huonosti tuotettuja mielikuvitusleikkipelejä, jotka keskittyvät yleensä vaaleanpunaisiin asioihin ja hoivaamiseen – koska tyttöhän nyt ei VOI innostua Super Mariosta.
Oman päänvaivansa aiheuttavat asiakkaat, jotka ostavat PC-pelejä tietämättä ollenkaan, pystyvätkö heidän kotikoneensa niitä pyörittämään. Kun peleissä on palautusoikeus vain avaamattomina, voi päätellä millainen rumba tästä säännöllisesti syntyy, kun kotipuolen kone onkin kymmenen vuotta vanha nuhapönttö ja pyörittää vielä Windows 98:a, eikä se juuri julkaistu megaluokan sotaräiskintä lähdekään pyörimään. Joillekin tämä tuntuu olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikea asia ymmärtää – sitten vaahdotaan naama punaisena kassalla että enhän minä nyt voinut tietää, en minä niitä tietokoneita osaa käyttää, ja levyhän kävi vain nopeasti koneen sisällä ja meni takaisin koteloon.. Ja silti lukupintaan on ilmestynyt jo hiusnaarmuja, jolloin levyä ei ainakaan voi enää myydä.
Miksi ihmeessä sitten pitää ostella PC-pelejä jos ei osaa konettaan käyttää??? Aspa ei ymmärrä. Asiasta selviäisi niinkin helpolla kuin ottamalla koneen järjestelmänhallinnasta tiedot ylös ja tuomalla ne meille lapulla, jolloin autamme todella mielellämme, mutta ilmeisesti tämäkin on aivan liian vaikeaa.
Todella hyvä tapa piristää aspan päivää on myös lähettää pieni lapsi vanhempiensa puolesta ostoksille liikkeeseen. Kun lapsi sitten ottaakin väärän pelin, kun ei tajua aspalta kysyä neuvoa, kannattaa kotona erehdyksen tultua ilmi ensin avata se (uutena ostettu) peli ja pelata sitä pari päivää ja vasta SITTEN tulla liikkeeseen kuitin kanssa vaatimaan vaihtoa, kun kelmu on jo poistettu ja levyynkin on ilmaantunut sormenjälkiä ja naarmuja vaikka muka ei ole edes koskettu siihen. Juupa juu. Kuinka ollakaan, palautusoikeutta ei tällöin ole, ja silloin oikea tapa menetellä on alkaa raivota naama punaisena ja haukkua aspa täysin osaamattomaksi p*skaksi ja vaatia saada puhua myymäläpäällikön kanssa, kun meillä kusetetaan ihmisiä tieten tahtoen.
Ehkä ensi kerralla kannattaa sitten itse tulla asioimaan eikä lähettää 7-vuotiasta.
Suurkiitos kuitenkin teille kaikille monille asiakkaille, jotka ette epäröi kysyä apua jos mikään mietityttää, käyttäydytte kohteliaasti, käytätte tervettä järkeä ja luette palautusehdot! Teidän takianne jaksan joka päivä hymyillä ja pyrkiä antamaan parasta mahdollista palvelua.
T: Tytönhupakko
Kuumemittaria vaihtamassa
Asiakas availee osastolla kuumemittaripaketteja ja mene kysymään kuinka voisin olla avuksi. Asiakas rupeaa selittämään, kuinka halusi tarkastaa mittareiden laadun, kun oli ostanut viikko sitten kuumemittarin, missä pää oli ”röpelöinen”. Totesin, että ilman muuta hän saa vaihtaa mittarin uuteen, kuittia vastaan, kun tuotteessa on vika.
Nooh, siihen hän (mies n.55v) aloitti selityksen, kuinka tuo ”röpelöinen” kuumemittari tuntuu (omassa!!) peräaukossa ikävältä mitatessa… ihan vaimonkin mielestä. Ja on myös hyvin epähygieeninen, kun sitä röpelöistä pintaa ei saa kunnolla puhdistettua, jos vaikka eri paikoista mittaa… Kuuntelin monttu auki selitystä, joka tuli ihan vakavalla naamalla, ilman vitsin häivääkään. (Hieman tuli kyllä sellainen olo, että missäs se piilokamera olikaan..?)
Asiakas lähti ja tuli takaisin parin tunnin päästä kuumemittari ja kuitti mukanaan ja antoi asiakaspalvelupisteessä samanlaisen, yhtä kattavan selityksen kuumemittarin käyttötarkoituksesta. Oli vielä todennut, että ”se suolihan voi tuollaisesta teräväreunaisesta kuumemittarista puhjeta kuin immelkalvo ikään”….
Mistä näitä sikiää?? Ja kaikki vain 4 euron kuumemittarin tähden.
T: Kodinkoneosastolla kuultua
